Poikanen <3

Meillä on nyt kotona pieni poikanen <3 Hän näki päivänvalon suunnitellun section päätteeksi 10.12.2015. Kirkkain, kaunein ja syvälle sydämeen sinkoutunut itku sai vanhemmatkin itkemään. Vihdoinkin hän on täällä!

Pieni poika painoi 3985g, pituutta 51cm ja päänympärys oli 37cm. Olen ollut hirmu tyytyväinen siihen, että valitsin synnytystavaksi section.

En ole vielä ehtinyt vastata edellisen postauksen kaikkiin kommentteihin, sillä täällä ollaan rakkaudesta ja vähistä unista ihan pää pyörällä.

Äitiyslomalla

Tuli vihdoinkin sellainen tunne, että haluan kirjoittaa kuulumisia. Tätä tunnetta on odoteltu, odoteltu ja odoteltu. Tiedän kuinka kurjaa on, kun jokin blogi vaan yhtäkkiä lakkaa päivittymästä, vaikka matka on vielä kesken. Sitä haluaisi tietysti seurata tapahtumia ihan siihen asti, mikä blogin päämääräkin on. Se vauva.

Jäin viikko sitten äitiyslomalle. Se oli hyvin hämmentävää, sillä olen ollut samassa työpaikassa viimeiset 9 vuotta. Hämmentävää myös siksi, että sain aivan valtavasti huomiota työkavereiltani äitiyslomalle jäämisen vuoksi. Ottaen vielä huomioon sen tosiasian, etten pidä huomiosta :) Sain työpaikaltani vauvallemme kokoontaitettavan kylpyammeen, kylvetystuen, lämpöpussin vaunuihin, vaunuverhon ja muutamia pikkuisia vaatteita. Pääsin kaksi kertaa myös työkavereiden yllättämänä syömään. Kaksi kertaa! Meillä on kyllä töissä tiedetty minun endometrioosista ja lapsettomuushoidoista, mutta silti <3 Viimeisen työpäivän jälkeen minua odotti kotona kukkakimppu, suklaata ja lempiruokaani. Voi niisk! :') <3

Tässä viikon oltuani äitiyslomalla olen keskittynyt lähinnä kodin siivoiluun, sillä en pysty tällä hetkellä suunnittelemaan asioita kovin pitkälle. Meidän vauva on asettunut perätilaan ja on itseasiassa siinä asennossa ollut varmaan ihan alusta asti. Potkut ovat aina tuntuneet johonkin alas ja nykyään pää tuntuu poikkeuksetta palleani alapuolella. Tällä viikolla meillä on tämän perätilan vuoksi aika äitiyspolille. Mikäli tämä odotus tulee päättymään sektioon, tehdään se 3.12 tai 10.12 :o Toinen vaihtoehto on, että vauvaa yritetään kääntää vatsan päältä, mutta kuinkahan sellainen mahtaa edes onnistua?

Olimme 32+ viikolla ylimääräisessä ultrassa yksityisellä, sillä halusin jonkinlaista painoarvioa raskausdiabetekseni vuoksi. Silloin tuo perätila huomattiin ja vauvan hieman iso kokokin. Viime viikolla sitten sattumalta kovan ylävatsakivun saattelemana jouduin synnärille kipupiikkiä hakemaan ja tuolloin taas näytti siltä, että vauva on ihan pieni. Että olisi kuukauden aikana kasvanut vain 200 grammaa. Toinen painoarvio siis lienee heittävän aika pahasti? Toivottavasti. Mielestäni mahani on ainakin kasvanut, niin en haluaisi nyt alkaa huolehtia siitä, että vauva ei saisi riittävästi ravintoa. Napavaltimon virtausvastus oli ultrassa 0,39. Tuo arvo ei kyllä itselle kerro mitään, mutta ihan normaali se kai oli. Yhdeksi yöksi jäin synnärille seurantaan, kun verenpaineeni oli koholla ja proteiiniakin pissassa. Ylävatsakipu helpotti seuraavaan aamuun mennessä, verenpaineet tasaantuivat ja pissakin oli sitten jo puhdas. Syytä ylävatsakivulle ei oikein löytynyt ja verenpaineen arveltiin olleen koholla kivun vuoksi.

Täällä nyt siis vaan siivoillaan ahkerasti, lepäillään ja odotellaan perätilakontrolliaikaa. Hankinnoista meillä on tekemättä ne suurimmat eli vaunut. Paljon ollaan osteltu käytettynä ja saatu ystäviltä sekä sukulaisilta. Tämän kauan odotetun vatsakumpuni kävimme ikuistamassa hiekkarannalla ja tänään tilasin kuvat. Otimme kuvat ihan omin voimin, emme kuvaamossa. Mielestäni niistä tuli tosi kivoja.

Kuulisin muuten mielelläni kokemuksia vauvan perätilan suhteen? Synnytys, sektio, onnistunut ulkokäännös jne.? Jos jollakin lukijalla on kokemusta?

Kiitollinen

Olen monta kertaa yrittänyt kirjoitella kuulumisia, mutta harvaksi tämän blogin postaustahti on kuitenkin lipsahtanut. Luulisi, että hyvistä asioista olisi helppo kirjoittaa, mutta silti en ole paria lausetta enempää saanut yrittäessäni aikaiseksi. Yritän taas. Ja kyllähän hyvistä asioista onkin helppo kirjoittaa, mutta pääni sisällä jarruna toimii edelleen epäusko siitä, että voiko kaikki oikeasti mennä hyvin? Onko tämä oikeasti minun lapsettomuusblogini, johon voisin vihdoinkin kirjoittaa hyviä ja onnellisia asioita?

Nyt on raskausviikko 25, tarkalleen 24+4. Mahani on kasvanut, mutta se ei ole aiheuttanut vielä mitään vaivoja. Ei ole liitoskipuja eikä maha ole tiellä. Se on vain eteenpäin pullahtanut pallo, jonka sisällä tuntuu pieniä potkuja. Välillä saan maha-asustelijaan yhteyden, kun painan kädelläni mahan sivusta ja hän potkaisee takaisin. Näitä sitten toistamme niin monta kertaa, kunnes toinen meistä väsyy. Yleensä se on asustelija mahassa.

Mutkitta tämä kuuleman mukaan oireeton keskiraskauskaan ei ole mennyt. Olin juuri jättänyt väsymyksen ja pahoinvoinnin taakseni, kun kaaduin heinäkuun lopussa lomamatkalla. Loukkasin jalkani, jota ei kuitenkaan sairaalassa kuvattu raskausviikkojen vuoksi. Viikon päästä tuosta oli pakko palata röntegiin ja murtunuthan se jalka sitten oli. Nyt olen kohta 6 viikkoa kulkenut kepeillä ja tällä viikolla uusintaröntgenissä nähtiin, ettei murtuma ole vieläkään luutunut. Ei tässä auta, kuin pitää pää kasassa ja pistellä verenohennuspiikkejä piukeaan mahaan, ettei raskauden ja murtuman yhteisvaikutuksesta muodostu veritulppaa. Ja kyllä, ehdin lomamatkalla itkeä paniikki-itkut myös sen vuoksi, että kaaduin mahani kanssa enkä tuntenut sen jälkeen liikkeitä. Olin itse varmaan niin järkyttynyt, että maha-asustelija oli sen vuoksi hetken hiljaa hämillään.

Muutenkin tämä raskaus on ollut yhtä vuoristorataa. Alun verenvuodot ja kivut, keskenmenodiagnoosi, hyvät uutiset ja verenvuodot ja lopulta kaksi normaalia ultraäänitutkimusta, joista toisen jälkeen olen osannut rentoutua. Rentoutua niin paljon, että olen onnellisena ja tohkeissani ostellut tulevaa varten kehdon, hoitopöydän, sitterin ja pieniä vaatteita. Tänään sain äitiyspakkauksenkin.

Pari viikkoa sitten pakkasin hedelmöityshoidoissa käytetyt neulat ja lääkkeet ja vein ne apteekkiin. Se tuntui jotenkin pelottavalta, en ollut sitä aiemmin uskaltanut tehdä.

Nyt eletään vuoristoradassa sellaista vaihetta, että alan ymmärtää, mitä on tapahtunut. Se pieni hetki, kun klinikalla alkio siirrettiin kohtuuni, oli tyrmäysvoitto endometrioosia vastaan. Tai mikä ikinäkään raskauden alkamisen sitten on estänyt. Kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Nyt endometrioosin kasvu saatiin pysäytettyä ja tulevaisuuden suunta muutettua. Olen tästä tapahtumusta jaksanut olla päivittäin kiitollinen. Asiat voisivat olla toisinkin.

Rakenneultra rv 20+5

Huhhuijakkaa, miten paljon jännitimmekään tuota viime perjantaista aamupäivää. Aivan kauhusta kankeana kävelimme keskussairaalan käytäviä kohti sitä siipeä, jossa NT-ultrakin tehtiin. Itse en enää edes jännitykseltäni muistanut sukupuolenkin mahdollisesti selviävän ultran aikana. Vahva epäilys meillä sukupuolesta kyllä valmiiksi olikin silti jo.

Ultrassa kaikki oli hyvin! Mitat vastasivat viikkoja, aivot, sydän, munuaisaltaat ja kaikki muukin näytti aivan normaalilta. Ei sitä meinannut millään uskoa, mutta totta se on! Vatsassani on pieni ihminen, jolla on kaikki ruumiinosat ja elimet oikeilla paikoillaan. Yhtä vilkas ja nopealiikkeinen sikiö siellä nähtiin, kuin NT-ultrassakin. Sukupuolesta ei ollut mitään epäselvyyttä. Voitte varmaan jo arvata, kumpaa tänne odotetaan joulukuussa saapuvaksi? Ihan oikeasti meille muuttaa joulukuussa pieni vauva. Edelleen se tuntuu niin kauhean kaukaiselta asialta. Olen päättänyt alkaa tekemään hieman töitä sen eteen, että päästäisin näitä maahan painettuja tunteita jo valloilleen!

Odotus jatkuu ja nyt olen pitkäaikaisella työpaikallanikin kertonut asiasta. Olen niin otettu siitä, mitä iloisia siellä oltiin meidän puolesta.

Edelleen raskaana

Se tuntuu uskomattomalta. Viimeisimmästä hoidosta alkanut raskaus on edelleen voimissaan. Sitä ei meinaa millään uskoa, että niin se vaan jatkuu itsellään, omalla painollaan, eikä se kuihdu mihinkään. Ei, vaikka mitään hormoneja ei enää käytetä tai käydä lapsettomuuspolin vastaanotolla. Nyt oma kehoni hoitaa tätä asiaa eteenpäin, kuten sen kuuluukin. Kerrankin se osaa toimia oikein!

Nyt on laskennallisesti rv 20+1. Tällä viikolla menemme rakenneultraan. Epäusko on vahvasti vielä läsnä, koska tänäänkin aamulla ennen töihin lähtöä ihmettelin, että missä se vatsa oikein on? Se, mitä niin kärsimättömästi odotan ilmaantuvaksi. Vai enkö vain itse huomaa sitä?

Liikkeitä olen tuntenut tosi aikaisilta viikoilta asti. Harmittaa, etten ole merkinnyt ylös sitä ensimmäistä kertaa, jolloin havahduin siihen, että tunsin jotain, jota en ennen ole tuntenut. Saattoi olla jopa rv 10, kun makasin sängyllä vastallani. Kohdussa tuntui pieni hipaisu, kuin höyhen olisi sivellyt kohdun sisäpintaa. Siitä ne alkoivat satunnaisesti, ne pienet hipaisut. En vain ymmärtänyt niitä pitkään aikaan liikkeiksi. Nyt asukki vatsassa potkii niin, ettei siitä voi enää erehtyä. Välillä se potkii napani korkeudelle, välillä ihan alavatsalle tai kohdunsuulle. Nähtävästi siis tekee välillä voltin, koska potkuja tuntuu noinkin eri kohdissa.

Tuleva rakenneultra jännittää ja jopa kauhistuttaa. Entä jos se asukki ei olekaan kasvanut? Entä jos jotain vikaa löydetään? Entä jos raskaus sitten vaan alkaa kuihtua pois? Nämä kauhukuvat yhdistettynä siihen, että potkujen myötä olen alkanut kiintyä ja rakastua, on pelottava yhdistelmä.

Kuukausittain tulevat kuukautiset ovat viimeisen sadan vuoden aikainen poikkeama

Mielenkiintoinen juttu:

http://www.hs.fi/m/hyvinvointi/a1305967528667jako=e002406dd8370516346cfe35c0eea671&ref=og-url

NT-ultra

En ollut oikein koskaan osannut ajatella, mitä tapahtuu blogilleni, jos hedelmöityshoidot onnistuvat? Niin pitkälle asioita ei vain uskaltanut pohtia. Tämä blogi on ollut mahdottoman tärkeä henkisen hyvinvoinnin kannalta sekä aivan uskomaton kanava ihanan vertaistuen tavoittamiseen.

Nähtävästi on selvää, että kirjoittamisen ollessa näin vaikeaa, ei tämä blogi tästä ruusuiseksi odotusblogiksi muutu. Mutta olen kuitenkin ajatellut, että tulen kirjoittamaan tänne etappeja (joita toivottavasti tulee) tämänkin matkan varrelta.

Siitä pääsenkin aasinsillalla kertomaan toisesta ja kovin odotetusta etapista. Meillä oli tämän viikon maanataina se NT-ultra, jota kai ajatellaan tietynlaisen riskirajankin ylittämisenä. Tuon ultran jälkeen olemme uskaltaneet hieman hymyillä ja kertoa raskaudesta ystäville ja sukulaisille.

Osallistuimme NT-ultran lisäksi veriseulaan eli nämä sitten yhdessä muodostavat ymmärtääkseni sen yhdistelmäseulan. NT-ultra oli iloinen kokemus. Näimme vilkkaasti pomppivan sikiön ja ultran tehnyt kätilö oli niin rempseä tapaus, että taas yksi kivenmurikka putosi sydämmeltä. Ultran jälkeen kätilö laski seulojen tulokset ja kohonnutta riskiä ei löytynyt. Tietysti se ei tarkoita vielä mitään, mutta omalla tavallaan helpotti kuitenkin oloa.

Täällä siis ollaan odottavin fiiliksin kaikin puolin. Odotan kesälomaa, odotan tuntevani sikiön liikkeitä ja odotan rakenneultraa. Vielä en oikein ymmärrä, että hedelmöityshoidot saattavat olla hetkeksi meidän kohdalta ohi. Olen ihan kauhean onnellinen.

Vempaimia ja luottavaisempaa mieltä

Mieli on rauhoittunut jonkin verran sitten viime postauksen. Raskaus on luultavasti jatkunut ja kaikki vuodot pysyneet pois nyt parisen viikkoa. Olen voinut taas kamalan pahoin, mutta onneksi se pahin aika painottuu aina iltaan ja selviän työpäivistä kohtuullisen hyvin. Kävin ostamassa jo b6-vitamiiniakin, kun luin sen joillain auttaneen pahoinvointiin. Muutamia vempaimiakin olen saanut nyt kotiin, joilla tätä raskautta seuraan.

Vempain nro 1: Verensokerimittari.
Neuvolassa kävin jo toisen kerran ja raskausdiabetesdiagnoosihan se tänne sitten napsahti. Sokerirasituskoe oli minulla ok, mutta aamun paastosokeri muutaman yksikön yli tavoitteen. Ja kuulemma yhdelläkin poikkeavalla arvolla tuo raskausdiabetesdiagnoosi tulee, eikä siitä sitten eroon pääse koko raskauden aikana. Joudun nyt mittailemaan sokeriarvojani neljästi päivässä. Alkuun vähän useammin, mutta jatkossa sitten kolmena päivänä viikossa. Ruokavaliolla arvot on pysyneet oikein hyvinä eli luulisin pärjääväni näin eteenpäinkin. Tosin en kyllä ruokavalioon juurikaan muita muutoksia tehnyt, kuin jätin ne satunnaiset herkkuhetket pois.

Vempain nro 2: Kotidoppler.
Kiitos teille ihan kauheasti vinkistä kotidopplerin suhteen. Päädyin tilaamaan edullisimman mallin ja sain sillä heti alkion sydänäänet kuuluviin. Doppler osoittautui minun mielelleni oikein sopivaksi ja sillä on ollut todella rahoittava vaikutus.

Tällä hetkellä ajan kuitenkin pelonsekaisin tuntein tukilääkitystä alas. Se tukilääkitys on ollut nimenomaan sellainen tuki ja turva. Olen luopunut jo kokonaan estrogeenilaastarista ja käytössä on enää yksi lugesteron päivässä. Tekee kovin tiukkaa luopua siitä viimeisestä.

Lapsettomuus on edelleen mielessä päivittäin (tai koko ajan). Tämän raskauden unohdan useammin, kuin lapsettomuuden. Luen edelleen lapsettomuuspalstoja ja kommentoin mielelläni kaikkea hedelmöityshoitoihin liittyvää. Se lapsettomuus on syvällä. Jossain vaiheessa mietin jo, että olisiko pitänyt ottaa neuvolassa puheeksi raskauteen liittyvät pelot sekä lapsettomuusajatukset ja mennä keskustelemaan näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa. Päätin sitten kuitenkin antaa itselleni aikaa. Luottaa siihen, että jossain vaiheessa lapsettomuus muuttuu erilaiseksi ja alan ymmärtää olevani raskaana. Aion ostaa ensimmäisen pienen vaatteen, jos saamme viikon 12 ultrassa hyviä uutisia. Sen vaatteen laitan sitten kotona näkyville, muistuttumaan siitä, että kaikki voi mennä hyvinkin.

Kuulumisia

Tilanne on säilynyt muuttumattomana ainakin tietääkseni sitten viime kirjoituksen. Kirjoittaminen sitten taas on tällä hetkellä kovinkin vaikeaa. Olen vaan niin kovin hämmentynyt. Ei tätä oikein usko todeksi. Lisäksi väsähdin henkisesti sen varhaisultran jälkeen. En ole vieläkään saanut vastattua teidän ihaniin kommentteihin tai purettua kotona kasvavaa pyykkivuorta. Kaikki hoitojen aikaiset huolet ja tuo epäselvä alkuraskaus ryöpsähtelevät ulos totaalisena saamattomuutena.

Olen ollut ajoittain todella pahoinvoiva ja fyysisestikin väsynyt. Suussa on koko ajan outo maku. Ja se paha olo on jotain sellaista, kuin oksennustaudissa ennen sitä oksennusta. Paitsi vaan, että nyt en oksenna. Voin vaan pahoin ja kerran taisi itkukin tulla sen vuoksi. Tuntuu, kuin olisin kohta neljä viikkoa odottanut, että oksentaisin, mutta turhaan. Öisin nukun 8-10 tuntia ja melkein joka päivä 2 tunnin päiväunet. Silti haahuilen, kuin jossain unen rajamailla.

Tuossa toissaviikolla kadotin mystisesti kaikki raskausoireet ja sen jälkeen alkoi sietämättömät alaselkäsäryt. Siinä vaiheessa melkein odottelin jo vuotoa ja marssein yksityiselle ultraankin todistaakseni pelkojeni olevan oikeassa. No, väärässähän ne.

Olen vuotanut taas pikkuisen ja hermoillut siitäkin. Viimeisimmän hermoromahduksen sain, kuin paikallinen meijeri oli onnistunut päästämään listeriabakteerin maitotölkkeihin ja minähän olin ehtinyt juomaan sitä saastunutta maitoa lähemmäs litran jossain maitokaakaohimoissani.

Lapsettomuus ja raskauden rankka alku on jättänyt jälkensä. En osaa iloita, mutta osaan kyllä huolehtia sitten melkein kaikesta. M:kin tuossa kerran jo hermostui juttuihini, kun olin sitä mieltä, ettei neuvolaankaan tarvitse mennä, kun ei tästä mitään tule. Kyllähän me siellä neuvolassa olimme, yli 1,5 tuntia. Seuraavaksi olen menossa kilpirauhaskokeisiin ja sokerirasitustestiin. Sen jälkeen tapaan neuvolalääkärin ja siitä ei olekaan kauaa seuraaviin verikokeisiin ja kaupungin tarjoamaan ensimmäiseen ultraan. Joka on minulle tosin sitten jo viides.

Edelleen koen vähän vieraampien ihmisten seurassa kantavani lapsettomuuden salaisuutta. Että nyt tilanne on hetkellisesti toinen, mutta se voi muuttua ja viedä meidät takaisin lähtöpisteeseen.

Mutta minä yritän. Yritän iloita, haaveilla ja nauttia. Koska nyt tilanne on tämä.

Varhaisultra

Tänään oli hartaasti odotettu varhaisultra. Menneenä viikonloppuna tuhruvuoto ja vatsakivut loppuivat ja seuranani ollut järkyttävä etova olokin alkoi laantua. Tietysti sitten ihan maani myyneenä astelin tänään polille ja sanoin M:llekin, ettei kannata odottaa mitään, mulla on huono fiilis tästä.

Siellä se alkio silti taas oli ja nähtiin pieni sykekin. Dopplerilla ei kuunneltu tällä kertaa. Alkio vastasi viikkoja 6+3. Lääkärin laskujen mukaan nyt on 6+4 ja omien laskujen mukaan on 6+5. Sain kehotuksen soittaa neuvolaan. Lapsettomuuspoli jää nyt pois kuvioista.

Lopuksi lääkäri onnitteli meitä kahta suu mutrulla istuvaa myrtsinaamaa. Tämä hoidon onnistuminen ei oikein meinaa mennä jakeluun. Kummallekaan.

<3

Näin tänään pienen läpättävän sydämen ja kuulin pienen jumpsutuksen. Siellä se alkio nyt oli, kaikesta huolimatta elossa.

Tänään vastassa oli eri lääkäri. Hän oli asioista aivan toista mieltä, eikä minun olisi näin pian eilisen jälkeen tarvinnut palata polille ja vielä valmistautuneena johonkin operaatioon. Ei todellakaan näin aikaisilla viikoilla.

Tämän päiväinen lääkäri vielä sanoi, ettei hän osaa kovin hyvin käyttää juuri sitä ultralaitetta, jolla minut ultrattiin, mutta ihan riittävän hyvin hän mielestäni osasi. Kaikki kaavinnat tai lääkkeelliset tyhjennykset peruttiin.

Kiitos teille kaikille silmiä avaavista kommenteista! <3 Ei tässä vuoristoradassa nyt oikein meinaa enää pysyä kyydissä.

Tuomio tuli

Taas on tapahtunut. Pääsin ultraan sovittua aiemmin ja huonoja uutisia tuli. Alkio oli kohdussa, mutta lääkäri sanoi, että normaali raskaus ei ole kyseessä. Sykettäkään ei näkynyt. Siitä suoraan labraan, jossa otettiin viisi putkea verta. Huomenna aamulla menen sairaalaan syömättä ja juomatta. En tiedä yhtään, mitä tapahtuu.

3. HCG-mittaus (pp 20)

Tällä viikolla on taas tapahtunut. Sunnuntaina aloin jälleen vuotaa kirkasta verta. Tiistaina soitin hoitajalle, että mitä tehdään? Eikö mitään voisi tutkia ennen ensi viikkoa? Hän määräsi minut jälleen verikokeisiin. Tällä viikolla on muulloinkin hulahdellut ihan varoittamatta ja sekös vie uskoa entisestään mistään onnistumisesta.

Eilen illalla jouduin soittamaan päivystykseen, kun vasen puoli vatsasta kipuili niin, että se alkoi jo vaivata mieltä. Samalla hulahteli taas sitä verta.

No mutta. HCG oli 22192. Kipuiluun sain ohjeeksi ottaa panadolia.

Olen siis käytännössä vuotanut nyt melkein tauotta kaksi viikkoa ja raskaushormoni se vaan nousee. Kipuilu vaivaa tietysti mieltä, mutta olen yrittänyt rauhoittua ajattelemalla, että endometrioosikin voi ne kivut aiheuttaa. Sitä on nimittäin juuri siellä vasemmalla puolella.

Kun ei vaan helpota

Viikonlopun aikana olen vähän osannut rauhoittua, mutta tänään alkoi taas verinen vuoto. Kuukautiskipuja ei ole, mutta lievää jomottelua/nipistelyä kohdun alueella kylläkin. En tiedä miten ihmeessä pysyn järjissäni sinne ultraan asti.

Normaaliin raskauteenhan ei kuulu veriset vuodot, siitä on aina lähdettävä. Mutta onhan niitä tapauksia paljonkin, joilla raskaus on vuodoista huolimatta ollut kohdussa ja jatkunut normaalisti loppuun asti.

Olin aina mielessäni pohtinut, että jos joskus hoidoilla saadaan jotain aikaan, niin huono tuuri tällä rintamalla ei voi enää jatkua, vaan saisin sitten kokea ainakin normaalin raskauden. Mutta näköjään se menee niin, että kun niitä ongelmia on, niin niitä sitten on!

Seuraava etappi

Lääkäri soitti tänään. Hän piti mitattuja HCG-arvoja oikein hyvinä, mutta toki se minun vuoto pitää huomioida, kun ekassa IVF:ssäkin kävi, kuten kävi. Hoitaja kyllä sieltä taustalta huuteli, että PAS:eissa on normaalia enemmän kaikkia vuotoja.

Lääkäri kyseli voinnista ja oli sitä mieltä, että vappuaattona voisi kokeilla ultrata, jos jotain näkyisi. Sain hädin tuskin vinguttua ajan sen viikon maanantaille. Eli aiemmin eivät ota ultraan, mutta päivystykseen pitää lähteä, jos alkaa taas vuoto, alavatsakivut, pyörrytys tai hartiapisto.

Oikeaa hartiaa mulla pistää nyt koko ajan, mutta laskenko sen nyt sitten endometrioosin oireeksi? Muita kipuja tai vuotoja ei enää ole. Eli näillä näkymin pitää siis odotella vielä yli viikko. Yritin katsoa yksityiseltä puolelta aikaa ultralle, mutta sinne ensi viiikon lopulle nekin ajat menevät. Kai tässä pitää nyt sitten vaan jotenkin sinnitellä.

Lääkäri yritti vielä rauhoitella, että HCG-arvojen perusteella hän ei epäilisi kohdunulkoista, mutta sanoi ymmärtävänsä huoleni ottaen huomioon tuon minun vuotohistoriani. Eli nyt tarvitaan vaan kärsivällisyyttä ja taitoa pitää jalat maassa (tai maan alla).

2. HCG-mittaus (pp 14)

Kävin tänään aamulla taas verikokeissa. Arvo oli noussut hurjasti, se oli 3947. Arvaatteko kuinka paljon pelkään nyt sitä rypäleraskautta?

Turun klinikan lääkäri sanoi, ettei vielä voi päätellä mitään sellaista. Kun sekin mahdollisuus on edelleen, että alkio olisi siirtohetkellä jakautunut kahdeksi.

Edelleen tuhruttelen vähän eli tämä jännitysnäytelmä ei taida loppua ihan hetkeen.

Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, HCG on jotenkin epäilyttävän korkea.

Pp 12

Virallinen testipäivä on ohi, raskaustesti oli positiivinen, mutta tilanne ei ole lainkaan sellainen, mitä olin joskus mielessäni kuvitellut. Kaikki olisi hyvin, jos sitä massiivista vuotoa ei olisi ollut. Tässä vaiheessa olisin onnellisen jännittynyt ilman sitä kamalaa vuotoa.

Pääsin siis eilen oman polini kautta verikokeeseen ja tänään soitin tuloksen siirron tehneelle klinikalle. Arvo on kuulemma oikein hyvä, jopa liiankin hyvä. Ääni luurin toisessa päässä kysyy: 'Siirrettiinkö teille kaksi alkiota'? No herranjumala ei siirretty!

Nyt en ymmärrä enää mistään mitään.

Olen tietysti googletellut kaiken keskenmenoista ja kohdunulkoisista rypäleraskauksiin. Rypäleraskauksissa voi alkuvaiheessa olla vuotoa ja HCG todella korkea.

Tästä muutamasta viikosta tulee ehkä elämäni stressaavimmat. Siirron tehneellä klinikalla olivat sitä mieltä, että sen toisen HCG-arvon voisi katsoa jo torstaina. Yritän tänään sopia asian oman polini kanssa.

HCG verikoe (pp 11)

Kävin tänään verikokeissa ja HCG verestä oli jotain yli 700. En muista nyt ihan tarkkaa arvoa. Seuraava kontrolli on perjantaina. Eipä tuosta arvosta nyt kovin viisaaksi tullut. Voi tarkoittaa vielä mitä vaan.

Edit: Tarkka arvo oli 730.

Keskenmeno vai kohdunulkoinen?

Tilanne on kamalan ahdistava. Verinen vuoto on loppunut ja illan mittaan olen vuotanut mustia pitkiä limakalvon riekaleita. Aivan kuten epäonnisessa IVF:ssä silloin syksyllä, kun vuoto alkoi kesken piikitysten. Silloin ultrassa nähtiin, että limakalvo oli tullut kokonaan pois.

Oma aavistus sanoo, ettei tässä mitään toivoa ole. Raskaustestit nyt on positiivisia, mutta se kertoo vaan siitä, että raskaushormonia on elimistössä. Ei siitä, että mitään olisi elossa tai sitten oikeassa paikassa. Alkiolla tuskin kohdussa on ollut mitään mahdollisuuksia selvitä, kun koko limakalvo on tipahtanut tänään illan mittaan pois.

Kamalinta tässä on se, etteivät asiat selviä vielä hetkeen.

Pp 10

Kivulias ja runsas vuoto alkoi yöllä. Kaikista tukilääkkeistä huolimatta. Raskaustesti näyttää positiivista, viikkonäytöllinen antoi viikoiksi 2-3. Mutta ei tämä nyt kokonaisuudessaan kovin hyvältä näytä. Mitään raskausoireitakaan en ole kokenut missään vaiheessa. Näinkö ne alkuraskauden keskenmenot tapahtuu?

Vuoristorata

Elämä on ihmeellistä! Lääketiede on ihmeellistä! Saimme eilen kokea jotain, joka tiputti suuren kiven sydämeltä. Raskaustestissä kaksi viivaa. Kaksi! Minulla! Kädet tärisivät ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. Tänään viiva oli haaleampi. Tänään on ollut kovia alkaselkäkipuja sekä olen tuhrutellut päivän mittaan ruskeaa vuotoa.

Voitte kuvitella, ettei unettomuus tästä ainakaan helpota. Tämä on kauhea vuoristorata.

Pp 6

Järkyttävää unettomuutta. Olen edeltävinä öinä herännyt klo 04, enkä ole saanut sen jälkeen nukutuksi. Töissä on kamalaa, kun yöunet jäävät tuollaisiksi. Keho on ihan stressissä.

Pp 5

Alkio olisi nyt 10-11 päivän ikäinen, jos olisi hengissä. Tilasin kasan raskaustestejä netistä, kun en kehtaa enää niitä meidän apteekistakaan ostaa.

Edelleenkään mitään oireita ei ole ilmaantunut. Hirveän vaikea uskoa onnistumiseen, kun tämä menee tasan samalla kaavalla, kuin kaikki muutkin siirrot.

Henkisesti on tällä kertaa ollut raskaampaa. Tähän tilanteeseen olen halunnut jo kauan päästä. Pitkä IVF-kaava ja blastoalkion siirto. Vihdoinkin sain sen, mutta miksi ei siltikään mitään oireita?

Pp 4

Täällä prosessi etenee samalla kaavalla, kuin aina ennenkin. Oireita ei ole lainkaan. On taas vain ihan hiljaista. Endometrioosipesäkkeet kipuilevat välillä vasemmalla puolella vatsaa, mutta siinä kaikki. Kun ei oikein jaksa uskoa, että me saisimme näistä hoidoista mitään apua.

Pp 1

Tästäkö se taas alkaa? Piinapäivien laskeminen? Kävimme eilen klinikalla hakemassa yhden sulatetun blastokysta-alkion jälleen kyytiin. Hehe, nyt meitä on virallisesti kolme erillistä solumöykkyä täällä sohvalla.

Limakalvo oli lugesteroneista tiivistynyt, mutta lääkäri mittasi silti sen paksuudeksi 7,5mm. Kaikki pienetkin millit on vaan plussaa, kun ei se limakalvo näköjään näissä lääkkeellisissä kierroissa ihan kauhean muhkeaksi kasva.

Ultraruudulta näimme, kuinka se alkio pienen tähdenlennon saattelemana sujahti kohtuun. Kunpa tuossa tähdenlennossa olisi nyt ripaus sitä tarvittavaa onnea ja hyvää tuuria mukana.

Minulla on käytössä tässä kierrossa nitro-laastari parantamaan kohdun verenkiertoa ja hillitsemään supistelua. Lisäksi lugesteronin annostusta nostettiin entisestään. Nyt käytän niitä 4 x 200 mg päivässä. Nitrot aiheuttivat todella kovaa päänsärkyä tasan vuorokauden ajan. Kiinnitin ensimmäisen laastarin eilen klo 11 ja tänään aamulenkillä päänsärky loppui. Eilen teki myös vähän pahaa ja luinkin, että se on nitrojen yleisin haittavaikutus. Lisäksi eilen illalla särki selkää niin paljon, etten pärjännyt ilman kuumaa kauratyynyä köytettynä kaulahuivilla selkään kiinni. Sekin särky meni jo ohi. Jäin miettimään tuota selkäsärkyä. Ei kai alkio voi heti siirron jälkeen kiinnittyä? Siis muutamia tunteja siirron jälkeen?

Tänään olen ollut tuntevinani taas jotain elohiiren tapaista tuolla kohdun alueella ja vähän olen jo heittämässä toivoa mäkeen. Harmittaa, että päästän aina nämä negatiiviset ajatukset valloilleen, enkä edes osaa toivoa.

3. pakastealkion siirto

Alkuun pahoittelut edellisen postauksen häviämisestä. Sen otsikko taitaa näkyä muiden blogien lukulistassa ja kun klikkautuu sen kautta mun blogiini, ei postausta olekaan missään. Siinä kävi vähän niin, että marmatin siinä postauksessa kierron venymisestä ja saatuani postauksen valmiiksi, kuukautiset alkoivat. Että se postaus vanheni sitten saman tien. Mutta eipä siinä mitään muuta erikoista asiaa ollut, kuin Nitro-laastari. Sitä nimittäin kokeillaan nyt tässä tulevassa alkionsiirrossa mun vuotojen ja kohdun supistelujen vuoksi. Lääkäri oli sitä mieltä, että luonolliseen kiertoon olisi paras siirtää, mutta mun kohdalla se ei tule kysymykseenkään vuotohäiriöiden vuoksi. Hukkaan se alkio menisi sillä tavalla. Toinen vaihtoehto olisi kokeilla ovulaation induktiota, joten pitää sitä ehkä sitten jossain vaiheessa miettiä.

Tämä Nitro-laastari ei suinkaan tullut tarjottimella eteeni vaan tämäkin on vaatinut suunnatonta selvittelyä, pari sähköpostia ja puheluita. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaisia juttuja on kokeiltava, koska selvästi mulla on sen kohdun kanssa niitä ongelmia. Voi jopa koko lapsettomuus johtua siitä.

Nyt on sitten kp 7 ja viikon verran olen jo käyttänyt estrogeeni-laastareita ja -pillereitä. Viikon lopulla menen limakalvoultraan ja toivon, että siellä näyttäisi siltä, että pääsiäisen jälkeen pääsisimme alkionsiirtoon.

Hoitoväsymys

Lentokone ei tippunut, hengissä täällä ollaan, mutta jonkinlaisen hoitoväsymyksen syövereissä. Ei millään jaksaisi ajatustakaan uhrata pian alkavalle PAS-hoidolle. Loma oli oikein ihana ja uudella innolla jaksaa kyllä töitä nyt pakertaa.

Meillä on piiiitkästä aikaa tämä oikea taukokierto meneillään (viim. 02/2014) tuon toisen IVF:n jäljiltä ja se on ollut niin kaivattu juttu. On ihanaa olla ihan omien hormonien varassa ja voi, kuinka olenkaan voinut hyvin. En tuon hoitoväsymyksen vuoksi ole kauheasti jaksanut täällä blogissa käydä, mutta toki teidän muiden kuulumisia olen lueskellut. Feeniksille kiitos haasteesta, yritän siihen vielä tarttua :)

Joulukuussa meillä oli puolittainen taukokierto, kun sen Procrenin pistin kp 21. Siitä kierrosta tuli 35 päivän mittainen ja tiputtelu alkoi vasta kp 30. Nyt on kp 27 ja jotain pientä tuhrua on jo tullut. Tässä vähän mietityttää, että olenkohan ovuloinut näissä viimeisimmissä kierroissa lainkaan, kun tuppaavat tuolla tavalla venymään nykyään. Vuosi sitten minulla oli viimeksi se oikea taukokierto ennen näitä joulu- ja helmikuun kiertoja ja sekin oli 43 päivän mittainen. Ei kuulosta ihan normaalilta? Että jospa se oikeasti on niin, että PCO siellä endometrioosin kaverina lymyilee. Niin lievänä kuitenkin, ettei siihen lääkärit osaa tarttua.

Tämä PCO on aiemminkin kummitellut mielessäni, mutta koska en yrityksistä huolimatta ole saanut lääkäreiltä siihen vahvistusta, niin ajattelin, että kokeilenpa sitten itse ruokavaliolla ja lisäravinteilla hoitaa sitäkin puolta. Nähtäväksi jää, onko tästä kokeilusta mitään apua, mutta aion sitä nyt sinnikkäästi jatkaa vaikka puolisen vuotta.

Tällaista lisäravinnetta olen nyt napsinut kolmesti päivässä ruokailujen yhteydessä ja edelliset kuukautiset mulla oli täysin kivuttomat, joten johonkin se ainakin on vaikuttanut:

BERBERIINI

Ihanaa kevättä rakkaat lukijani! <3

Lomaterkut

Pikaiset lomaterkut! Auringonlaskut täällä on hirmu kauniita ja loma on jo nyt tehnyt tehtävänsä. Kunpa ihminen voisi matkustella vaikka joka toinen kuukausi <3

Negatiivinen

Negatiivinen se oli. Paljaalla silmällä. Kun tutkimuslaboratoriossa läpivalaisee tikun, siinä näkyy ihan vaaleanpunainen viiva. Mutta koska sitä ei juuri ilman läpivalaisua erota, en jää toivomaan, vaan lopetan lugesteronit ja suuntaan kaiken energiani isoon mustaan tyhjään matkalaukkuun. Pakkaan sinne ihania hellevaatteita, hatun, sandaalit, aurikolasit ja bikinit!

Iso kiitos jälleen kerran myötäelämisestä tämänkin hoitokierron suhteen <3

Kuinka masentavaa

Samalla, kun endometrioosikivut voimistuvat toisessa kyljessä, se ihan minimaalinen rintojen aristus hiipuu olemattomiin. Se viimeinen toivonripe! Onko pakko ees testata? Onko pakko taas kerran pissiä se yksi viiva siihen tikkuun ja tiirailla sitä tyhjää puolta siitä testistä suurennuslasin kanssa? Ei vaan jaksaisi näitä juttuja. Ne NIIN toistavat jo itseään.

Pp 9

Pakollinen piinapäiväpäivitys. Hirmu nopeasti on aika tällä kertaa mennyt. Ehkä siksi, etten ole sen keskiviikkoisen supistelukohtauksen jälkeen enää jaksanut mitään toivoa. Oireitakaan ei ole, ei sitten mitään. Hyperi oli ainoa, joka jotain oireita teki, mutta nekin loppuivat sitten siihen keskiviikkoon. Niin ja endometrioosi, mutta ne oireet tunnistan kyllä ihan siksi itsekseen. Koko päivän on särkenyt oikea kylki vähän selän puolelta aika ylhäältä. Hengittäminen pistää sinne kylkeen ja aiheuttaa saman puolen hartian pistosta.

Nyt siis vain odotan, että saan tehdä sen testin ja lopettaa lääkkeet. Siirrosta on nyt 9 päivää ja alkion ikä olisi jo 12 päivää, mutta sinne se taisi kupsahtaa, kun ei päässyt kiinnittymään.

Sitä gonapeptyliä yritän saada seuraavaan siirtoon.

Matkalle olemme lähdössä reilun viikon päästä ja olisi oikein mukavaa päästä niistä kuukautisista eroon ennen lomapäiviä. Siksi olenkin ajatellut, että testaisin jo torstaina ja lopettaisin lääkkeet siihen. Mitään testipäivää minulle ei muuten edes määrätty, mutta kaipa se siirrosta olisi se 14 päivää. Ehkä 13 päivääkin riittää.

Ei taas!!!

Muistaako joku, kun kirjoitin siitä elohiirestä kohdussa? Siitä, joka tuli aina viikko inseminaatioiden jälkeen ja sitten kahdessa IVF:n PAS:ssa muutama päivä blastokystin siirron jälkeen?

Kirjoitin siitä mm. täällä: http://morrimoykkyja.blogspot.fi/2014/10/ei-varmana-onnistu.html?m=0

No se elohiiri tuli taas. Tänään on vähän yli viikko hedelmöityksestä. Tämä alkaa olla jo liian säännöllistä liittyen alkion kiinnittymisajankohtaan.

Täysin varma olen siitä, että ei kiinnittynyt taaskaan. Näin se menee joka kerta. Se elohiiri on sellainen, että sitä ei voi olla huomaamatta. Se on kuitenkin sellainen pyristely tuolla alavatsalla, että se vie huomion hetkeksi. Ja se tulee vain kerran. Ja kohtuhan on tahdosta riippumaton lihas eli se siellä saa supistelukohtauksen.

Kuinka kamalaa heittää hanskat tiskiin tässä vaiheessa, mutta kun vaan tiedän sen, että niin kävi taas, kuin muissakin hoitokierroissa.

Ei niissä alkioissa liene vikaa. Vika on kiinnittymisessä.

Päivystyksessä

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Teitä on niin monta siellä toivomassa taas <3 Vastailen illemmalla kommentteihin, kun pääsen kotiin. Koko aamupäivä meni päivystyksessä, mutta nyt olen onnellisesti jo töissä.

Päädyin eilen illalla soittamaan päivystävälle sairaanhoitajalle, kun olo kävi hengittämisen osalta sen verran tukalaksi, että vähän pelotti mennä nukkumaan. Painokin näytti 2,5 kiloa enemmän, kuin pari päivää sitten ja vatsa oli kamalan turvonnut. Hegitys oli pinnallista ja krohisevaa, sekä makuulle käydessäni ilman tulivat keuhkoista pihalle joka kerta eli jokin painoi keuhkoja. Täysin sama oire, kuin edellisen IVF:n lievän hyperstimulaation aikaan.

Ilta oli päivystyksessä ruuhkainen ja olisin päässyt lääkärille vasta 03 aikaan yöllä. Sovittiin siis, että menen aamulla 07 suoraan labraan ja sen jälkeen tapaan lääkärin. Olin labrassa sovittuun aikaan vähäisten yöunien jälkeen ja lääkäriä odotinkin sitten kolme tuntia. Hän ei kuitenkaan osannut tehdä päätöstä siitä, että olenko kunnossa vai en, niin piti sitten vielä odottaa puolisen tuntia toista lääkäriä paikalle. Pääsin töihin vasta ruokatunnin aikaan. Mutta tyytyväinen olen, että päivystykseen lähdin, koska illalla sain itseni jo hieman paniikinomaiseen tilaan miettiessäni sitä veritulppariskiä. Samaan aikaan vielä suonikohjukin kipuili oikeassa pohkeessa :D

Tänään sitten onneksi selvisi, että verikokeet olivat normaalit, vaikka joku arvo oli vähän koholla. Vatsaontelossa oli nestettä, munasarjat isot ja vatsa turvonnut. Lääkäri päätteli, että hengitysvaikeudet johtuvat kyllä siitä lievästä hyperistä taas, mutta pitkittynyt limainen yskäni pahentaa asioita entisestään. Pääsin lähtemään töihin, kun vointi oli muuten hyvä ja istuma-asennossa on paljon parempi olla tällä hetkellä, kuin makuulla noiden hengitysvaikeuksien vuoksi.

Näköjään sitä lievää hyperiä tulee sitten joka kerta, vaikka Pregnyliäkin pistettiin tällä kertaa puolet vähemmän hypeririskin vuoksi.

Pp 5 on tänään, eikä ainakaan vielä ole mitään tuntemuksia onnistumisen suhteen ilmaantunut.

Pallukat pakkasessa

Tänään oli soittoaika klinikan labraan. Eilenkin olisin saanut jo kysellä tietoja, mutta kehottivat soittamaan vasta tänään, jos haluan kerralla ihan lopullisen tiedon.

Labratäti kertoi, että hyvin olivat alkiot lähteneet jakaantumaan. Yleensä kuulemma yksi kuudesta tai seitsemästä alkiosta kehittyy blastokystaksi. Me olimme saaneet 6 pakastuskelpoista blastokystaa niistä 17:sta alkiosta. Hurjan suuri helpotus! Olen aivan mahdottoman kiittollinen, ettei ainakaan heti tarvitse ryhtyä uuteen IVF:ään. Tässä niitä olikin kaksi niin peräkkäin.

Blastokystoja oli meille tullut vielä tuota kuuttakin enemmän, mutta labrassa päättävät jonkun sisäsolumassan perusteella, mitkä pääsevät pakkaseen, kun eivät voi kuulemma kaikkia pakastaa.

Onko tämä edes totta! :)

Herää vain kysymys, että missä se vika sitten oikein on, kun koskaan en ole positiivista raskaustestiä tehnyt?

Kaksipäiväisen alkion siirto

Kopsasin eräästä blogista tällaisen piinapäivien mahdollisen/toivotun tapahtumaketjun (Varpajaisia odotellessa blogi). Toivottavasti Maija Dahlia, et pahastu! :) Mielestäni olit saanut tämän alkion soluvaiheiden kehityksen varsin ymmärrettävästi kirjoitettua.

Kahden päivän ikäisen alkion siirto. Tapahtumat siirron jälkeen, jos kaikki sujuu hyvin:

pp1 4 soluinen alkio jakaantuu 6-8 soluiseksi
pp2 6-8 soluinen alkio muuttuu morulaksi
pp3 morula kehittyy blastokystiksi
pp4 blastokysti alkaa kuoriutua
pp5 kuoriutuminen jatkuu ja blastokysti alkaa kiinnittyä
pp6 implantaatio alkaa
pp7 implantaatio jatkuu
pp8 implantaatio on valmis
pp9 hCG alkaa erittyä verenkiertoon
... 
pp11 hCG on noussut havaittavalle tasolle.
pp14 testipäivä

Tänään on pp1 eli testipäivä pp14 on 13. päivä perjantai. Wish me luck! Kuu ja tähdet eivät ainakaan ole meidän puolella, kun ensin auto hajoaa ja virallinen testipäiväkin on sitten epäonnenpäivä.

Alkionsiirto

Noniin, lepäsin eilen stressit ja jännitykset pois, kun vihdoin pääsimme alkionsiirtoreissulta kotiin. Ei mennyt ihan putkeen se reissu. Joskus olen jopa pelännyt sitä, että entä jos jotain sattuisi matkalla punktioon tai alkionsiirtoon? Meilläkin on kuitenkin kahden tunnin ajomatka kotoa klinikalle. Tällä kertaa en osannut pelätä mitään...

Olin jotenkin asennoitunut siihen, että meille tehtäisiin siirto vasta ensiviikolla. Hoitajakin puheli pitkästä viljelystä punktiopäivänä. Sain kuitenkin ohjeeksi soittaa kaksi päivää punktion jälkeen, josko siirto tehtäisiinkin kaksipäiväisellä alkiolla. Ja näin sitten klinikalla päättivät perjantaiaamuna, että lähtekää ajamaan vaan! Siirto tehtäisiin reilun parin tunnin päästä.

Äkkiä kimpsut ja kampsut kasaan ja matkaan. Siirtoon pitää mennä rakko täynnä ja olinkin juonut aamulla riittävästi. Vähän ehkä liikaakin, kun tunnin ajon jälkeen totesin, etten kestä klinikalle asti sen kauhean pissähädän kanssa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin pysähtyä P-paikalle ja rämpiä metsään. Matka jatkui muutaman sata metriä P-paikalta, kunnes...kaasupoljin katkesi. Ja siihen jäi auto, keskelle tietä! Kaiken lisäksi sellaiseen kohtaan, ettei sitä voinut työntää mihinkään sivuun, jolloin olisimme päässeet molemmat jatkamaan matkaa taksilla.

Siinä sitten muutama minuutti huudettiin toisillemme tienposkessa, kunnes tajusin tilata sen taksin. Lähdin isolla tilataksilla eteenpäin ja M jäi selvittelemään auton tilannetta. Itse soitin klinikalle, että myöhästyn jonkin verran.

Pääsin perille, taas kauhean pissähädän kanssa. Labratäti, kaksi hoitajaa ja lääkäri siinä sitten alkuun kyselivät, että miten edetään niiden muiden alkioiden kanssa, joita ei nyt siirretä? Päässä pyöri vaan pissahätä ja en varmaan osannut sanoa mitään järkevää. Yhteistuumin päädyimme nopeasti pitkään viljelyyn ja sen tuloksia voin kysellä ensi tiistaina. Siitä sitten siirtoon ja sen teki sama harjoittelija, kuin punktionkin. Toki hän on erikoislääkäri, mutta kokemattomampi noissa hommissa. Ultrattiin ja ultrattiin, katetria sörkittiin kohtuun ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes vihdoin alkio saatiin oikeaan paikkaan. Se oli siis kaksipäiväinen ykkösluokan alkio, mutta solumäärää en huomannut kysyä.

Sen jälkeen pääsin lähtemään paluumatkalle ja sovittiin vielä lääkärin kanssa, että aloitan kortisonit heti samana päivänä.

Taas taksilla linja-autoasemalle ja linja-autolla sitten kotimatkalle. M oli saanut tällä välin auton korjaamolle ja tuli matkan varrelta samaan bussiin. Ehdimme sanoa heipat, kunnes nukahdimme kumpikin lämpimään bussiin ja heräsimme vasta lähellä päätepysäkkiä.

Oli aikamoinen reissu! Nyt olisi puolestaan alkion vuoro ryhtyä vähän hommiin ;)

Katastrofi

Onko kellään muulla hajonnut auto matkalla alkionsiirtoon?

Viisaita neuvoja???

19 hedelmöittyneestä munasolusta 18 on lähtenyt jakaantumaan normaalisti. Tänään siirretään yksi niistä.

Nyt meidän pitäisi parin tunnin sisällä päättää, haluammeko niitä loppuja viljellä pidempään vai pakastaa heti tänään?

Mitä te tekisitte? Apua! Eihän me osata tuollaista päättää!

Väliaikatietoja klinikalta

22 munasolusta 21 oli kypsiä. Näistä 21:stä 19 hedelmöittyi. Kaikille tehtiin IVF-käsittely, kun viimeksi ICSI:llä ja IVF:llä hedelmöittyi ihan samalla tavalla. Eli tuo ICSI-käsittely voitiin jättää pois.

Tällä hetkellä tuoresiirtoa ollaan suunnittelemassa. Se tehdään joko huomenna tai jos laboratorio valitseekin pitkän viljelyn, niin silloin se tehdään sitten alkuviikosta.

Hoitaja sanoi, että ollaan optimistisia ja aloitetaan lugesteronit tänään. Tyytyväinen olen tuosta tuloksesta, mutta luulenpa, että kato tässä tulee vielä korjaamaan suuren osan noista pois.

22

Olemme matkalla punktiosta kotiin. Toimenpide oli tällä kertaa huomattavasti kivuliaampi, kuin viimeksi. Sen teki harjoittelija, mutta lääkäri oli kyllä opastamassa vieressä.

Soluja saatiin 22. Tyhjennettyjen rakkuloiden määrää en tiedä, enkä myöskään sitä, moniko soluista oli kypsiä. Saan soitella klinikalle sekä huomenna että perjantaina kyselläkseni väliaikatietoja.

Nyt olen hyvävointinen ja punktion jälkeenkään ei tullut pahoinvointia, kun sain pahoinvointilääkkeen etukäteen.

Ja nyt kävi niin hyvin, että lääkäri ei ainakaan vielä täysin sulkenut tuoresiirron mahdollisuutta pois, mutta ei sitä meille vielä luvattukaan.

Seuraavat pari päivää kertovat sitten enemmän.

Munarakkuloista

Kopsasin Kanta-palvelusta vähän lääkärin muistiinpanoja eiliseltä. Huomista en odota toiveikkaana, vaan kauhunsekaisin tuntein. Jonkin verran pelottaa punktion jälkeiset päivät.

Endometrium proliferatiivinen, noin 10 mm. Molemmissa ovarioissa on runsas vaste. Oikeassa ovariossa on ainakin 9 kpl 17-22 mm follikkelia, lisäksi puolikymmentä noin 10-15 mm follikkelia. Vasemmassa ovariossa on ainakin 7 kpl 17-19 mm follikkelia ja puolikymmentä 13-15 mm follikkelia, sekä lisäksi pieniä. Pieni tilkka nestettä fossa Douglasissa.

26 munarakkulaa + näiden lisäksi pieniä. Ja tietysti pelkään sitä, että punktiossa nähdään munasarjojen tilanne vielä paremmin ja sieltä löytyy vielä noidenkin lisäksi lisää.

Että sellainen pitkä kaava. Taisi se lyhyt olla mulle kuitenkin parempi.

Harmittaa

Tänään oli toinen ultra. Siellä niitä munarakkuloita oli entistä enemmän. Limakalvo oli 10mm edelleen. Tänään laitan irroituspiikin ja keskiviikkona tehdään punktio. Lääkäri sanoi, että se ei ole kovin hyvä asia, kun munarakkuloita tulee noin paljon. Hoitaja pyysi henkisesti valmistautumaan siihen, ettei tuoresiirtoon päästä hyperstimulaatioriskin vuoksi. Eli me emme sitten tälläkään kertaa pääse tuoresiirtoon. Entä jos se tuoresiirto olisikin meidän onnistumisen avain nyt, kun oma hormonitoimintakin on ajettu alas?

Voin sanoa, että harmittaa!

2. IVF:n seurantaultra

Kävin ultrassa, kun olen nyt viikon verran pistellyt Gonal-F:ää. Pitkä kaava toimii mulla selvästi paremmin. Limakalvo oli 10mm, kun munarakkulat olivat vielä kasvuvaiheessa. Niitä oli taas sen verran, ettei lääkäri jaksanut kaikkia laskea. Lisäksi ne olivat malliltaan kolmioita, koska eivät olleet mahtuneet kasvamaan pyöreiksi syystä, että vieruskaveri vei toiselta tilaa ja niin pois päin. Vähän harmittaa, kun toivoin, että saataisiin tällä pitkällä kaavalla vähän vähemmän ja sitä kautta laadukkaampia munasoluja.

Procrenin vaikutus alkaa loppua ja sen vuoksi aloitan nenäsumutteet pariksi päiväksi korvaamaan sitä.

Ensi viikolla uusi tarkistus vielä ja sitten varaillaan aikaa punktioon.

Hyperiä odotellessa!

Hömppäjuttuja

Olen Facebookissa sellaisella sivustolla, kuin Kuukautiskorjaamo. Siellä jaettiin linkki aiheesta kuukautiskierron säännöllistäminen yövalaistuksen avulla. Että jos joku on ihan luomukierroilla tällä hetkellä, niin siitä vaan kokeilemaan ;) Ohjeet löytyvät, kun selailee sivustoa alaspäin: http://empoweredsustenance.com/balance-hormones-with-moon/

Pikapäivitys vuototutkimuksista

Ei löytynyt taaskaan syytä vuodoille vaikka lisätutkimuksia niiden selvittämiseksi tehtiin. Se korkean riskin HPV-koe oli negatiivinen.

Ympäri mennään ja yhteen: endometrioosi vaiko kilpirauhanen on niiden takana?

Tänään ultrassa todettiin procrenin toimineen eli limakalvo oli ohut ja munarakkulat pieniä. Pistokset aloitan heti ja annos on Gonal-F 137,5 yksikköä.

Kp 1 vihdoin täällä!

Tai oli siis lauantaina. Kylläpäs niitä kuukautisia joutui tällä kertaa odottamaan.

Procren on alkanut vaikuttaa. Sain koko viime yön kuumia aaltoja. Perjantaina menen polille ultraan ja silloin päätetään piikitysten aloituksesta.

Olen tässä vaan miettinyt, että millainen tämä fyysinen kuntoni on tällä hetkellä? Hoitoa ajatellen se on kaikkea muuta, kuin optimaalinen. Joulun jälkeen sain kamalan flunssan ja viime viikolla tuntui, että alan tervehtyä. Perjantaina alkoi keuhkoputkea pakottaa ja nyt on kuumeinen olo. Aion ainakin puhua asiasta perjantaina lääkärille, mutta luulenpa vaan, että siellä päässä halutaan viedä hoitoja eteenpäin.

Ei vieläkään!

Procrenista on nyt kaksi viikkoa, eikä kuukauitisia näy vieläkään. Viisi päivää on tuhrutellut jotain, mutta ei sitä vuotoa voi mitenkään laskea kuukautisiksi.

Nyt on sitten stressiä monestakin asiasta. Polille oli tänään soittoaika ja en yllätys yllätys päässyt läpi. Miksi ihmeessä sekin on tehty niin vaikeaksi, kun kuitenkin on tärkeästä asiasta kyse? Seuraava soittoaika sinne on tiistaina ja minun olisi tänään pitänyt perua tiistain lääkäriaika, koska ei ole ne kuukautiset alkaneet. Nyt pitää sitten taas vaivata toista poliklinikkaa näillä lapsettomuusasioilla, että saan sen ajan peruttua.

Enkä ymmärrä sitäkään, miten nykypäivänä tuollainen soittoaikakin on ilman sellaista jonotussysteemiä? Siis sellaista 'olette jonossa, olkaa hyvä ja odottakaa'. Ei vaan soittoajalla pitää vaan soittaa, soittaa ja soittaa, koska puhelin on koko ajan varattu. Soittoajan päätyttyä tarkistin puhelimestani, että olin soittanut tasan 100 kertaa pääsemättä läpi.

Ja sitten vielä lisää päänvaivaa niistä kuukautisista. Jääkapissa odottaa Gonal-F:ät, on odottanut jo joulukuusta asti. Helmikuun puolivälissä lähdemme lomalle eli alkaa näyttää siltä, ettei mitään hoitoa ehditä tehdä, koska en voi kuitenkaan toipilaana lähteä lentokoneeseen. Hoito oli suunniteltu niin, että kuukautisten piti alkaa 2.1.2015.

Ja sitten vielä nuo tuhruttelut. Täällä ne on edelleen, kaikesta huolimatta.

Että voi ottaa päähän kaikki asiat!

Procren ja kuukautiset

Tällä kertaa päänvaivaa vuodottomuudesta. Täällä sitä ei vaan olla mihinkään tyytyväisiä, heh!

Meidän tuleva hoito suunniteltiin niin, että procren pistettiin kp 21 ja kuukautisten piti alkaa siitä viikon kuluttua eli tänään. Mutta nyt ei oo kyllä mitään tuntemuksia siihen suuntaan ja miten ne voisivat edes alkaa, kun ovulaatiota ei tässä kierrossa tapahtunut?

Pitäisi se vuoto saada nyt alkamaan, että hoito onnistuisi suunnitellussa aikataulussa ja olisi ohi ennen meidän lomamatkaa.

Onko jollain kokemusta tuosta procrenista? Milloin kuukautiset alkoi, jos procren pistettiin kp 21?