Testipäivä

Tänään oli virallinen testipäivä, mutta eipä tässä paljon jännitettävää enää ollut. Negatiivisena se tulos pysyi ja aamulla heti soittelinkin omalle polille sekä siirron tehneelle klinikalle tulokset.

Yksi blastokysta meillä on vielä pakkasessa ja se voidaan siirtää heti seuraavaan kiertoon. Tehdään edelleen lääkkellinen PAS ja lääkityksenä toimii taas Estradot laastarit, Zumeonit ja Lugesteronit kai loppukiertoon. Onko joku muuten kokeillut Lutinusta? Mietin vaan miksi toisille määrätään Lugesteronia ja toisille Lutinusta.

Kysyin oman polin lääkäriltä tänään siitä kortisonista ja hän ei oikein osannut sanoa mitään. Sain ohjeeksi soittaa klinikalle, josta oma polini ostaa alkionsiirtopalvelut ja kysyä asiaa sieltä. Maanantaina pääsen keskustelemaan soittajalla asiasta lääkärin kanssa. Aion siis pyytää kortisonia ja gonapeptyliä. Onko muuten kokemuksia gonapeptylistä?

Kortisoni lapsettomuushoidoissa

Lueskelin endometrioosista ja alkion kiinnittymisen vaikeudesta. Useita kertoja silmiini osui 'kortisoni lapsettomuushoidoissa' ja nimenomaan endometrioosia sairastavien kohdalla.

Miksi tätä ei automaattisesti oteta käyttöön endometrioosipotilaan alkionsiirroissa? Onko jollain kokemusta kortisonista?

Aavistukset käyvät toteen

Jos eilen oli aikaista testata, niin tänään illalla ei ollut enää ihan niin aikaista. Nyt hedelmöityksestä on jo yli 11 päivää, lähempänä ollaan jopa päivää 12. Enää en usko, että vitivalkoinen testi voisi ensi viikolla olla positiivinen. Kyllä siinä näillä päivillä näkyisi jo pieni lupaus, jos toivoa olisi.

Olen surrut tätä asiaa jo viikonlopun aikana, jää sitten vähemmän taakkaa alkavalle työviikolle.

Sitä olen miettinyt, että jos alkioissa ei kerran ole vikaa ja asiaa autettiin niinkin pitkälle, että alkio siirrettiin kohtuun 5-6 päiväisenä, niin silloinhan se vika on sitten kiinnittymisessä. Siihen tuskin kauheasti apuja on olemassa.

Kp 28 pp 6 (dpo 11)

Kun sen vaan tietää

Tänään on hedelmöityksestä laskettuna kulunut 10 päivää. On vahvasti ollut ihan koko ajan sellainen tunne, että kiinnittymistä ei tapahtunut. Pähkäilin sen testaamisen kanssa ja muistin, että testasin inseminaatioidenkin aikaan jo dpo 10 ja siksi päätin testata nytkin. Parempi tehdä pehmeä lasku siihen negatiiviseen, kuin odottaa sinne viralliseen testipäivään. No, se testi oli ihan puhdas negatiivinen. Olen jo menettänyt toivoni, mutta toki lääkkeitä käytän sinne asti, kun määräys on.

Kp 27 ja pp 5

Pp 4

Aika se vaan matelee. Eilisestä postauksesta tuntuu olevan ikuisuus. Edelleenkään mitään oireita ei ole ilmaantunut, olen vain pahalla päällä. Siis järkyttävän pahalla päällä. Ei ilostuta perjantai, ei se, että huomenna saa herätä ilman herätyskelloa. Ihan kauhea harmitus on vaan koko ajan päällä. Jossain vaiheessa työpäivää huomasin, että oikein kurtistin kasvoja ja vedin suupieliä alaspäin. Tosi normaalia! PMS?

Kp 26 pp 4

Pp 3

Oikeesti? Vasta pp 3? Arvaako joku, että täällä aika menee hitaasti?

Mitään oireita ei ole. Rinnat on ihan kivuttomat ja vatsassa on normaali olotila.

Kp 25 ja pp 3

Ei varmana onnistu!

Pessimisti täällä hei! Olen ihan varma, ettei tämä onnistu. Ihan varma. Vaikka kuinka yritän ajatella muuta, tulevat nämä asiat yöllä uniin ja katkovat nukkumista.

Siirron jälkeen olen nukkunut todella levottomasti. Heräilen varmaankin tunnin välein ja aamuyöstä ei enää nukuta. Unet ovat levottomia ja niihin kaikkiin sisältyy aina jollain tapaa vessassakäynti ja tiputtelun alkaminen.

Blastokystan pitäisi siirron jälkeen kiinnittyä kohtuun melko nopeasti, ilmeisesti 1-3 päivän sisällä. Mitään nipistyksiä tai alavatsakipuja ei ole ollut, on vain ihan hiljaista. Inseiminaatioissa tostui sellainen jännä juttu aina viikko itse inseminaation jälkeen. Kohtu alkoi 'krampata' ja teki sellaisen pienen elohiiren. Ja aina samaan aikaan, viikko inseminaatiosta ja negatiiviseen tulokseenhan ne päättyivät. Eilen kävi nyt sitten samalla tavalla. Se sama elohiiri oli muutaman sekunnin läsnä. Tunnistin sen ja muistin, että näin kävi kaikissa inseminaatioissakin.

Olen tietenkin tulkinnut sen niin, että kohtu pyristeli irti alkion, joka yritti kiinnittyä. Näin. Lopputulos on arvattu.

Tiedän, että on aikaista päätellä mitään, mutta miten ihmeessä se sama elohiiri voi ilmaantua kaikissa hoitokierroissa juuri kiinnittymisen aikaan? Kun muulloin en sellaista tunne.

Selvästi paniikkia on ilmassa. Miten siitä pääsee eroon?

Kp 24 ja piinapäivä 2 (pp)

Vihdoinkin!

Flunssa alkaa hellittää. Olen ollut muutaman päivän kuumeeton, vaikkakin nuhainen edelleen. Aamulla soitin klinikalle, että kuntoni puolesta voisi alkion ottaa sulamaan.

Aamu kului pienen jännityksen vallassa ja kahden tunnin ajomatka klinikalle toivoen, ettei puhelin enää pirahtaisi. Parkkihallissa 10 minuuttia ennen meidän aikaamme uskalsin jo hengittää.

Alkio selvisi sulatuksesta ja näin ultrassa kuinka se sujahti kohtuuni. Olin noudattanut 'siirtoon rakko täynnä' -käskyä ja pelkäsin koko ajan, että pissaan lääkärin päälle. Niin kova se hätä oli, että tuntui jo vaikealta hallita sitä itse. Lääkäri sanoi ultratessaan, että rakko on ihan pinkeä. 

Alkionsiirto oli nopeasti ohi, enkä tuntenut muuta, kuin sen järkyttävän pissahädän. Siitä seuraavaksi suuntasinkin vessaan ja ja nopeiden jatko-ohjeiden jälkeen pääsimme lähtemään kotiin.

Estradotin käyttöä jatkan, mutta Zumenonit sain lopettaa. Lugesteroneja laitan yhden aamuisin ja kaksi iltaisin.

En osaa ajatella, enkä toivoa mitään. Tämä ei ole edes tuntunut hoitokierrolta. Niin paljon helpompi tällainen PAS-kierto on ollut verrattuna IVF:ään. Jalat maassa täällä ollaan ja yritetään ajatella jotain ihan muuta, kuin sitä valkoista pilkkua, joka vilahti tänään ultrassa.

Masentavaa

Olin eilen yhteyksissä lapsettomuusklinkalle, joka tekee meille mahdollisesti maanantaina alkionsiirron. Pieni flunssa ei kuulemma haittaa, mutta kuume kylläkin. Mittari näytti äsken ihan vähän vaille 38 astetta. Onko se sitten hyvä vai huono merkki? Pelottaa kyllä vähän, ettei me päästä taaskaan edes yrittämään siirtoa.

Olen nyt sinnitellyt ilman särkylääkkeitä, mutta vihdoin jouduin taipumaan yhteen panadoliin. Pää meinasi räjähtää.

Niin masentavia nämä esteet, joita tuntuu tulevan koko ajan tähän matkalle.

Syysflunssa ja PAS

Niinpä niin! Kuinkahan monelle olenkaan ehtinyt iloita siitä, etten ole saanut syysflunssaa, vaikka moni ympärillä on köhinyt ja niiskuttanut. Täällä se nyt kuitenkin on minullakin, kolmatta päivää jo.

Olen viimeksi ollut flunssassa vuoden vaihteen jälkeen meidän lomamatkalla, kun saimme homeisen hotellihuoneen (jonka siis saimme sitten vaihtaa). Ehdimme olla siinä muutaman yön, ennen kuin meille vapautui toinen huone. En nyt voi varmaksi sanoa flunssan johtuneen siitä huomeisesta huoneesta, mutta epäilin sitä kyllä.

Gluteeniton ruokavalio, maitotuotteiden vähentäminen, endometrioosin poisto laparoskopiassa ja kilpirauhaslääkityksen aloitus ovat pitäneet minut terveempänä, kuin aikoihin. En ymmärrä, miksi tämän flunssan piti tulla juuri silloin, kun olemme pääsemässä yrittämään ensimmäistä alkionsiirtoa. Höh, epäreilua!

Ei tämä silti mikään megaflunssa ole ja ihan normaalisti olen ollut töissä, kun illat olen sitten lepäillyt kotona. Mutta yöllä jouduin kyllä nousemaan ottaakseni buranan ja nenäsuihketta, sillä nukkumisesta ei tullut mitään tukkoisella nenällä ja särkevällä päällä.

Mutta kuinkahan paljon tällainen flunssa nyt haittaa sitä alkionsiirtoa? Tai siis tehdäänkö siirtoa, jos on flunssassa? Neljä päivää aikaa parantua tästä, joten toivoakin vielä sen suhteen on.

1. PAS seurantaultra

Kävin perjantaina limakalvoultrassa. Oli kp 12 ja limakalvo oli vasta 6mm, mutta rakenteeltaan taas oikeanlainen. Satakunnan keskussairaalassa käyntejä ei nyt enää tässä kierrossa tule ja sain ohjeeksi soittaa Turun klinikalle ja kysyä lisäohjeita ja alkionsiirtopäivää.

6mm limakalvo riittää, mutta kun tässä on vielä kiertopäivien osalta aikaa odotella, aloitettiin Estradot laastareiden rinnalle vielä Zumenonit alakautta. Ensi viikon torstaina aloitan Lugesteronit ja sitten seuraavan viikon maanantaina yritetään alkionsiirtoa. Lääkäri sanoi, että siirtopäivän osalta pallo on minulla, että saisin sen itse päättää. Ja enhän minä nyt tuollaisia osaa päättää, joten onneksi lääkäri sitten ehdotti itse päivää.

Tuhruvuoto loppui ultrapäivään, eikä ainakaan vielä ole alkanut uudelleen.

Jännitettävää tässä riittää vielä limakalvon osalta ja sitten tietysti senkin osalta, että selviääkö kumpikaan alkio sulatuksesta.

Yritän elää mahdollisimman normaalia elämää ja olla miettimättä koko hoitoa. Eihän se nyt silti mitenkään onnistu, mutta jotenkin stressiä lievittää se, ettei tarvitse nyt välittää kiertopäivistä tai ovulaatiosta.

Taas takapakkia

Tänään on kp 9 ja vessassakäynnin yhteydessä tuli rusehtavaa vuotoa. Kuukautiset loppuivat jo neljä päivää sitten. Kyllähän tämä veti mielen matalaksi. Enpä tiedä onko niistä Estradot-laastareistakaan mitään apua tähän jatkuvaan vuoteluun. On ihan sellainen tunne, ettei me päästä koskaan edes yrittämään sitä pakastetun alkion siirtoa. Tai siis mitään siirtoa ylipäätään.

Eilen oli endometrioosikipuja vasemmalla puolella vastsaa ja tänään tuli tuota vuotoa. Se paholainen siellä taitaa riehua ja tehdä jatkuvasti pahojaan.

Endometrioosi ja kilpirauhasen vajaatoiminta

Keskustelimme eilen ystävän kanssa endometrioosistani ja kerroin, että olen saanut lääkityksen myös kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Ystävä tiesi kertoa heti neljä ihmistä hänen lähipiiristään, jotka sairastavat endometrioosin ohella kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Kolme näistä ovat ikäisiäni naisia ja neljäs hänen isoäitinsä. Vielä yhteistuumin totesimme, että endometrioosin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikeusastekin kulki jotenkin käsi kädessä.

Olen niin tyytyväinen, että sain sen koelääkityksen kilpirauhaseen ja että lääkitys päätettiin nyt jättää vakituiseen käyttöön.

Kilpirauhasarvoista

Pikainen päivitys kilpirauhasarvoista. Kävin tiistaina verikokeissa ja tänään lääkäri soitti tulokset. Molemmissa arvoissa on tapahtunut muutosta toivottuun suuntaan ja nyt päätettiin jatkaa samalla annoksella, mitä olen syönyt viimeiset 6 viikkoa. Seuraavaksi menenkin verikokeisiin vasta ensi keväänä, jos olotila säilyy hyvänä. Alimpana viimeksi mitatut arvot.

Aloitusarvot:
TSH: 2,5 (0,3...4,5)
T4V: 13 (10...21)

Thyroxin koelääkitys ollut 7 vkoa:
TSH: 1,6 (0,3...4,5)
T4V: 15 (10...21)

Thyroxin koelääkitys ollut 3,5 kk:
TSH: 0,88 (0,3...4,5)
T4V: 16 (10...21)