Se tuntuu uskomattomalta. Viimeisimmästä hoidosta alkanut raskaus on edelleen voimissaan. Sitä ei meinaa millään uskoa, että niin se vaan jatkuu itsellään, omalla painollaan, eikä se kuihdu mihinkään. Ei, vaikka mitään hormoneja ei enää käytetä tai käydä lapsettomuuspolin vastaanotolla. Nyt oma kehoni hoitaa tätä asiaa eteenpäin, kuten sen kuuluukin. Kerrankin se osaa toimia oikein!
Nyt on laskennallisesti rv 20+1. Tällä viikolla menemme rakenneultraan. Epäusko on vahvasti vielä läsnä, koska tänäänkin aamulla ennen töihin lähtöä ihmettelin, että missä se vatsa oikein on? Se, mitä niin kärsimättömästi odotan ilmaantuvaksi. Vai enkö vain itse huomaa sitä?
Liikkeitä olen tuntenut tosi aikaisilta viikoilta asti. Harmittaa, etten ole merkinnyt ylös sitä ensimmäistä kertaa, jolloin havahduin siihen, että tunsin jotain, jota en ennen ole tuntenut. Saattoi olla jopa rv 10, kun makasin sängyllä vastallani. Kohdussa tuntui pieni hipaisu, kuin höyhen olisi sivellyt kohdun sisäpintaa. Siitä ne alkoivat satunnaisesti, ne pienet hipaisut. En vain ymmärtänyt niitä pitkään aikaan liikkeiksi. Nyt asukki vatsassa potkii niin, ettei siitä voi enää erehtyä. Välillä se potkii napani korkeudelle, välillä ihan alavatsalle tai kohdunsuulle. Nähtävästi siis tekee välillä voltin, koska potkuja tuntuu noinkin eri kohdissa.
Tuleva rakenneultra jännittää ja jopa kauhistuttaa. Entä jos se asukki ei olekaan kasvanut? Entä jos jotain vikaa löydetään? Entä jos raskaus sitten vaan alkaa kuihtua pois? Nämä kauhukuvat yhdistettynä siihen, että potkujen myötä olen alkanut kiintyä ja rakastua, on pelottava yhdistelmä.
Ihanaa <3 Minulla vauvamasu pompsahti aivan yhtäkkiä siinä rv22 paikkeilla. Olin kahden viikon lomalla ja pari työkaveria meinasi tukehtua aamukahviinsa kun palasin töihin (he eivät olleet tienneet raskaudestani) Hoikkana lomalle lähtenyt kollega oli kasvattanut kahden viikon aikana aivan selkeän raskausmahan :) Itse olin jo surrut että en saa ihanaa raskausmahaa joten sen nopea kasvu yllätti. Kyllä se sieltä kasvaa, odotahan vaan. Ja tsemppiä <3
VastaaPoistaTuo on aivan totta, että se voi tulla nopeastikin sitten lopulta näkyviin. Mulla on ihan viimeisen viikon aikana tapahtunut jotain. Tuossa se pieni maha nyt on, kun katson alaspäin :)
PoistaNiin tuttuja tunteita! Noita samoja käsittelen vielä 30+ viikoillakin. Olen niin yltiörakastunut meidän pikkuisiin, että olisi todella murskaavaa, jos nyt jotain menisi pieleen. Henkisesti pitkiä ja raskaita viikkoja lapsettomuuden jälkeen....
VastaaPoistaYritän itse lohduttautua sillä, että saman epävarmuuden edessä muutkin raskaanaolevat ovat (tajusivatpa he sitä itse tai eivät). Tunnen moniakin, jotka eivät ole lapsettomuudesta kärsineet, mutta olivat aika huolestuneita raskausaikana kaiken etenemisestä. Tämä kun on sellainen asia, ettei yhtään voi vaikuttaa.
Toivon, että saatte rakenneultrasta parhaat mahdolliset uutiset :). Kirjoitathan sitten, miten kävi?
Mahasta voin vielä sanoa, että aluksi se on ihana, mutta ainakaan näin lopuksi kaksosraskaudessa se ei olekaan enää niin kovin ihana :D.
Voi IHANAA! ONNEA SUVI!
VastaaPoistaOlen ollut vauvakuplassa irti blogimaailmasta, ihanaa että olet matkalla sinne myös!! Nyt on semmoiset ainakin 99% mahdollisuudet, että saatte ihanan terveen vauvan syliinne 20 viikon kuluttua! Kannattaa keskittyä ajattelemaan 99%sti kaikkea hyvää ja jos on pakko ajatella riskejä mitä elämässä aina on, niin 1% ajasta saa ajatella niitä. :):):) <3<3<3
Esikoista odottaessa mun maha kuvattiin joka ikisen raskausviikon vaihtuessa heti kun alkoi minkäänlaista kumpua erottaa. Just katsoin kuvia, joissa juuri alkoi erottaa jotain rv 24, jos osasi katsoa. Ei näyttänyt enää siltä että olen vain syönyt hyvin. Ja kuitenkin nyt kohtu on täsmälleen saman kokoinen, kuin esikoista odottaessa. Neuvolatäti epäili että saattaa johtua siitä että nyt istukka on etuseinässä ja viimeksi takaseinässä. Tai sitten vatsalihakset antaa nyt periksi. Ero vatsan koossa on valtava. Nyt ei varmasti kenellekään jää epäselväksi että olen raskaana.
VastaaPoistaHeippa ja onnea sinulle puolenvälin ylityksestä <3
VastaaPoistaMinä olen alunpitäen ylipainoinen enkä näytä vielä yhtään siltä, että olisin raskaana. Maha on aivan tavallinen sillä erolla, että sitä ei saa kovinkaan hyvin vedettyä enää sisään.
Meillä rakenneultra on ensiviikolla ja innolla sitä odotan. En vieläkään tiedä haluttaisiinko me tietää sukupuoli, jos se olisi siis nähtävissä. Ehkä se lopullinen päätös tehdään siellä sitten...
Meille tämä murunen on toinen ja raskaus on mennyt vähän siinä sivussa. Tänään havahduin ajattelemaan, että mitenkähän ihmeessä sitä ihmiselle käy, kun lapsia tulee lisää. Siis kun sanotaan, että rakkaus vaan lisääntyy lasten myötä.
Nyt jo tuntuu, että ei voisi rakastaa enempää, kun rakastaa sitä esikoista niin, että siihen ihan pakahtuu. <3
Onnea odotukseen ja tsemppiä vielä rakenneultran odotukseen (vai joko se nyt on ollut?)
Hyvää vointia!
Lyyli ja Lahja rv 19+3