Kamalaa

Lapsettomuus on niin kamalaa. Hedelmöityshoidot on ihan kamalia. Ylihuomenna on virallinen testipäivä, mutta testasin nyt jo, ettei olisi niin musertavaa tiistaiaamuna soittaa tulosta polille ja klinikalle. Se vuoto ei tarkoittanut mitään hyvää ja alavatsakipuja on ollut koko ajan siitä vuodon alkamisesta asti. Testi oli arvatenkin negatiivinen.

En haluaisi jatkaa hoitoja näin. Kahdessa viimeisimmässä hoitokierrossa kolmesta, vuoto on alkanut ihan kesken hoidon. En näe mitään järkeä kokeilla tähän perään vaan uutta samanlaista IVF:ää.

Kuinka endometrioosipotilaan IVF-hoitoa pitäisi alustaa? Siitä olisin kiinnostunut? Ja onnistuneita kokemuksia kaipailisin?

Vuotoa

Aamulla vessassa meinasin pyörtyä kauhusta nähdessäni punaista vuotoa. Tässä kohta kolmen vuoden aikana olen onnistunut kehittämään itselleni sellaisen vuotokammon, ettei varmaan toista samanlaista tapausta maan päältä löydy. Minun kohdallani tuollaiset vuodot eivät ole tarkoittaneet koskaan mitään hyvää. Nyt on kp 25 ja taitaa olla niin, ettei estradotit ja lugesteronit riitä pitämään kiertoa kasassa, vaan sieltä se tiputtelu alkaa enteillen kuukautisia.

Pp 6

Nega testattu. Niinpä niin. Kun se ei onnistu, niin se ei vaan onnistu. Vaikka mitä tekisi. Blastot, kortisonit, kaikki...

Sain tänään tosielämässä sellaisen neuvon, ettei negatiivista testiä kannata surra tai uutta IVF:ää hyperstimulaatioineen pelätä, kun synnytys on kuitenkin aina pahempi.

Piinapäivillä

Pukahdan täältä hiljaisuudesta pikaisten kuulumisten kanssa. Olen hieman reipastunut, mutta ihan oma itseni en ole vieläkään. Suurin saavutus tässä lähiaikoina on ollut se, että tehtiin kunnon siivous kotona perjantaina! Muuten olen ollut vähän laiskamato, vaikka salista tai lenkeistä en olekaan tinkinyt. Jospa tähän tulee muutos, kun tästä marraskuusta vain selvitään. Kovasti sitä toivon.

Käytiin torstaina toisessa alkonsiirrossakin. Siirrettiin se toinen ja viimeinen pakastettu blastokysta. Alkio selvisi sulatuksesta ja 5 minuutin pyrähdys klinikalla toi jälleen mukanaan melkein kahden viikon piinapäivät. Tänään on pp 4. Mielen on vallannut tunne siitä, ettei onnistunut tämäkään siirto. Tosin tällä kertaa ei tullut sellaista selkeää kohdun supistelukohtausta, kuin kaikissa muissa hoidoissa, mutta sellainen lyhyempi tuli tässäkin.

Jotenkin ahdistavaa, että sitä tuntee kroppansa niin hyvin (tai ainakin luulee tuntevansa). Olisi kiva kuulla sellaisia tarinoita, joissa hoito on päättynyt positiiviseen tulokseen, ilman mitään raskausoireita? Onko sellaisia tarinoita edes olemassa? :D

Blaah!!!

Tuo otsikko kuvaa niin hyvin marraskuista olotilaani. Oon ihan vetämätön, laiska, kehonkoostumusmittauksen perusteella hyvin rasvainen ja naamakin on ihan harmaa.

Tänään kp 12 raahauduin limakalvoultraan ja 8 mm lääkäri mittasi limakalvon paksuudeksi. Huomenna heti kortisonit ja lugesteronit mukaan lääkearsenaaliin ja ensi viikon torstaina siirettään pakastealkio. Nyt en jaksa edes jännittää, selviääkö se sulatuksesta.

Kuten huomaatte, en oo edelleenkään saanut vastattua teidän ihaniin kommentteihin. En koe olevani masentunut, enkä väsynyt, mutta laiskottaa niin, että oikein hävettää. Lisäksi tekisi mieli vaan juhlia ja herkutella.

Hyvät on eväät siis tähän hoitokiertoon, mutta eipä se ennen mukana ollut tarmokaan ole minua raskaaksi saanut.

Vielä tuosta mainitsemastani kehonkoostumusmittauksesta; minun pitäisi saada +1 kg lisää lihasta ja laihduttaa -7,1 kg. Olen siis 170 cm pitkä ja painan 67 kg. Ihmettelen täällä laiskuuksissani makaillen sohvalla, että mihin tämä maailma on mennyt...

Jos teillä on yhtä positiivisia kokemuksia tuollaisista kehonkoostumusmittauksista, niin jakakaa kokemuksenne ihmeessä? Voidaan ihmetellä yhdessä :)

Ja ai niin, rasvaprosenttini oli paaaljon yli yläviiterajan :/ Vähän ihmetyttää, kun kuitenkin käyn kuntosalilla, juoksen lenkkejä ja tämän syksyn olen noudattanut kuntosalin PT:n laatimaa kiinteytysruokavaliota, vaikka en mielestäni ennenkään ole huonosti syönyt.

1. IVF:n 2. PAS

Kiitos ihan hirveästi kaikista kommenteista, joita olette tänne blogiin kirjoittaneet. Ihan jokaisen olen lukenut useampaan kertaan ja imenyt tietoa kasvattaen samalla taas pientä toivonkipinää! Palaan myöhemmin vastaamaan niihin. Mutta nyt suuri kiitos <3

Muutoin olen ottanut pienen hengähdystauon tässä kuukautisia odotellessa, kun niistä suoraa alkaa sitten toinen PAS. Yksi blastokysta kun on pakkasessa odottamassa.

Puhuin äskettäin siirron tekevän klinikan lääkärin kanssa ja kerroin siitä oudosta kohdun supistelukohtauksesta, joka ilmaantuu melkein jokaisessa hoitokierrossa juuri kiinnittymisen aikaan. Tosin, olin niin hermostunut, että unohdin kertoa supistelun alkavan aina kiinnittymisen aikaan ja ilmaantuvan vain kerran. En tiedä, mitä se lääkäri mahtoi ajatella, mutta ehdottomasti voidaan kortisonia kokeilla. Hän kyllä vähän vihjaisi siihen suuntaan, että nyt on kyllä vasta yksi siirto takana, mutta endometrioosi on ihan hyvä peruste sille kortisonikokeilulle.

Puhuttiin myös gonapeptylistä. Sitä ei nyt kokeilla vielä, kun sitä käytetään yleensä vasta useiden tuloksettomien siirtojen jälkeen.

Ihan mielenkiintoista päästä kokeilemaan tuota kortisonia. Se tuo jälleen vähän uutta toivoa.