Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo. Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla, pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla. Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin, pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Oi miten kaunis ja jotenkin seesteinen maisema! Kyllä tuollaisessa paikassa varmasti sielu lepää. <3
VastaaPoistaNäyttää mahtavalta! Matkakuume tulee, kun tuollaisia kuvia katselee :)
VastaaPoistaUpea maisema...voi kun olisikin varaa matkustella joka toinen kuukausi.
VastaaPoistaIhana auringonlasku! :)
VastaaPoistaHaastoinpa piruuttani sut, löytyy mun blogista :D
VastaaPoistaTattis! :) <3
Poista