Olen ollut ajoittain todella pahoinvoiva ja fyysisestikin väsynyt. Suussa on koko ajan outo maku. Ja se paha olo on jotain sellaista, kuin oksennustaudissa ennen sitä oksennusta. Paitsi vaan, että nyt en oksenna. Voin vaan pahoin ja kerran taisi itkukin tulla sen vuoksi. Tuntuu, kuin olisin kohta neljä viikkoa odottanut, että oksentaisin, mutta turhaan. Öisin nukun 8-10 tuntia ja melkein joka päivä 2 tunnin päiväunet. Silti haahuilen, kuin jossain unen rajamailla.
Tuossa toissaviikolla kadotin mystisesti kaikki raskausoireet ja sen jälkeen alkoi sietämättömät alaselkäsäryt. Siinä vaiheessa melkein odottelin jo vuotoa ja marssein yksityiselle ultraankin todistaakseni pelkojeni olevan oikeassa. No, väärässähän ne.
Olen vuotanut taas pikkuisen ja hermoillut siitäkin. Viimeisimmän hermoromahduksen sain, kuin paikallinen meijeri oli onnistunut päästämään listeriabakteerin maitotölkkeihin ja minähän olin ehtinyt juomaan sitä saastunutta maitoa lähemmäs litran jossain maitokaakaohimoissani.
Lapsettomuus ja raskauden rankka alku on jättänyt jälkensä. En osaa iloita, mutta osaan kyllä huolehtia sitten melkein kaikesta. M:kin tuossa kerran jo hermostui juttuihini, kun olin sitä mieltä, ettei neuvolaankaan tarvitse mennä, kun ei tästä mitään tule. Kyllähän me siellä neuvolassa olimme, yli 1,5 tuntia. Seuraavaksi olen menossa kilpirauhaskokeisiin ja sokerirasitustestiin. Sen jälkeen tapaan neuvolalääkärin ja siitä ei olekaan kauaa seuraaviin verikokeisiin ja kaupungin tarjoamaan ensimmäiseen ultraan. Joka on minulle tosin sitten jo viides.
Edelleen koen vähän vieraampien ihmisten seurassa kantavani lapsettomuuden salaisuutta. Että nyt tilanne on hetkellisesti toinen, mutta se voi muuttua ja viedä meidät takaisin lähtöpisteeseen.
Mutta minä yritän. Yritän iloita, haaveilla ja nauttia. Koska nyt tilanne on tämä.
Selvisikö ikinä, että mistä ne vuodot johtui/johtuu? Mä niin tiedän ton pahoinvoinnin tunteen.. Tsemppiä! Toivotaan, että se ei vavaivaa sua koko raskausaikaa. Mulla säilyi se paha maku suussa koko raskauden ajan, joskin onneksi helpotti loppua kohden. Ja mulla oli myös alaselän särkyä koko raskauden, se voi ihan kuulua asiaan, eli nou hätä :) Koita nyt vaan nauttia tästä <3 Raskausaika menee kuitenkin oikeasti tosi äkkiä!
VastaaPoistaKertaakaan ei ole vuodoille löytynyt mitään syytä. Se tässä niin kummastuttaakin.
PoistaKiitos <3
Mulla on ollut 24/7 huono olo rv 5+5 lähtien. Se oli just se päivä jolloin vuosin verta. Tänään on jo rv 12+1. Joka päivä toivon että tänään olisi se päivä kun ei ole enää huono olo.
VastaaPoistaLiikkeitä olen tuntenut jo viikon. Koko ajan voimakkaammin. <3
Mulla on paha olo nyt hieman helpottanut taas. Tai se oikeastaan tulee ja menee.
PoistaVoiko liikkeitä tuntea noi aikaisin?
Tsemppiä sinne <3
No ainakin lauantaiaamuna joku heilutti mun vatsaa ihan selvästi ja näkyi ulkopuolelle. Silloin oli rv 12+2. Työkaveri ehdotti että on ilmavaivoja, mutta ei ilmavaivat heiluta vatsaa tuolla tavalla nykimällä edestakas. :D Sitä jatkui vajaan minuutin verran ja henkeä haukkoen tuijotin vatsaa.
PoistaMulla ei kyllä olo ole vielä helpottanut huono olo. Eilenkin illalla oli ihan järkyttävä olo. Oli pakko mennä päikkäreille vielä illalla ja torkuin reilu puoli tuntia. Nukkuessa ei ole huono olo. :)
Mulla ei oo muuten koskaan käynyt mielessäkään, että voisit asua Porissa. Mä oon sieltä kotoisin ja just vietettiin pitkä viikonloppu mun vanhempien luona. :)
Voi miten hienoa, että oot tuntenut liikkeitä! <3 Ja eipä oo mullakaan käynyt mielessä, että samalta paikkakunnalta ollaan. Hassua, ettei tullut ilmi vaikka sähköpostiakin kirjoiteltiin <3
PoistaMun oli aikoinaan tosi vaikea ottaa onnitteluja vastaan, koska tiesin että raskaudessa voi sattua mitä vaan, millon vaan. Kerroin raskaudesta lähimmille juurikin sellaisia lauseita käyttäen, "oon tehny positiivisen raskaustestin, mutta on vuotoja, menee todennäköisesti kesken, ei saa onnitella". Kannoin keskenmeno ja kohtukuolema äidin leimaa pitkälle raskautta. En osannut iloita ja minua harmitti jos joku muu iloitsi puolestani. Neuvolassa esitin reipasta vaikka tuntui koomiselta, että olin siellä muiden raskaanaolevien kanssa. "Tuo ja tuokin saa elävän lapsen, mutta minä en ehkä koskaan" ajattelin kun katsoin muita odottajia. Pikkuhiljaa asenteeni alkoi helpottaa mutta se tapahtui joskus rv30 tienoilla. Silloin vasta ajattelin, että ehkä tämä raskaus sittenkin onnistuu.
VastaaPoistaTsemppiä huonoihin vointeihin ja kaikkeen muuhunkin. <3
Ymmärrän oikein hyvin. Ei ole täälläkään helppoa ottaa positiivisia ajatuksia lähimmiltä vastaan. Kun ei sitä vaan usko, että tämä voisi päättyä hyvin.
PoistaKiitos <3
Oli kuitenkin kiva kuulla kuulumisia ja uskon, että helpottaa kun aika kuluu ja olo raskauden ja tulevan vauvan suhteen varmistuu. Ja ymmärrän miten hankala on nauttia vaikean alun jälkeen!
VastaaPoistaUumoilin jo aiemmin, että ollaan samoilla suunnilla, nyt varmistui tuon meijerijutun myötä :) Mietinkin just, miten inhottavaa raskaana oleville, me käytetään myös ko. meijerin tuotteita. Jospa nyt ei siitä tule sulle kuitenkaan mitään. Muakin kiinnostaa selvisikö se vuotelun syy koskaan?
Mulla olisi ensi viikolla eka pas, jos alkiot selviävät sulatuksesta. Tällä hetkellä olen iloinen siitä, että ovuloin oikeana päivänä eli tänään, kun viimeksi meni koko homma sivu suun :)
terv. Ässä
Hei just luin uutisen, ettei ollutkaan listeriaa, nyt sekin huoli pois!
PoistaÄssä
Joo munkin äiti sitten heti ilmoitteli mulle väärästä hälytyksestä, kun se tieto tuli <3
PoistaKovasti tsemppiä sulle PAS:iin. Taas mielellään kuulisin, miten sulla piinailut yms sujuu <3
Mä en olekaan koskaan hoksannut, että ollaan samalta suunnalta. Mä asun Porissa. Missä päin sinä? <3
Kiitos <3
Porissa kans, mut täällä maalla :) Ilmoittelen kyllä, jos jotain ihmeellistä tapahtuu, valitettavasti vaan usko ihmeisiin on tästä sinunkin tarinasta huolimatta ihan nollassa :(
PoistaLuulen, että me voitais treffata, vaikka jos molemmat saadaan sellaiset ihan oikeat vauvat käsiimme :)
Ässä
Täälläkin ilmoittautuu yks Porissa asuva :)
PoistaTsemppiä raskauteen, tiedän tunteen kun pelkää, että raskaus menee kesken. Pitää vaan yrittää iloita ja nauttia siitä, riskit pienenee mitä enemmän raskaus etenee ja sitä seurataan.
No onpas meitä monta <3
PoistaKiitos oikein paljon <3
<3
VastaaPoista<3
PoistaOli pakko kirjoittaa kommentti: Itse, yli kaksi vuotta lasta toivoneena ja ja kaksi keskenmenoa saaneena (aiemmin kirjoitin muutaman vuoden blogia Harmaata lunta, en tiedä löysitkö koskaan sinne...) olen nyt raskaana seitsemännellä kuulla. Vielä kuukausi sitten en uskaltanut toivoa yhtään mitään. Ensimmäiset viikon ennen varhaisultraa olin menossa varmistamaan kolmatta epäonnistunutta raskautta, jotta pääsisimme vihdoin tutkimuksiin. Siellä näkyikin vastoin kaikkia odotuksia pieni sykkivä sydän, joka oli tallessa muutamaa viikkoa myöhemminkin. Sen jälkeen pelkäsin lisää keskenmenoa ja kirosin oireettomuuttani sekä sitä että raskaus ei näkynyt eikä tuntunut missään. Ultrat oli ja meni, neuvolat oli ja meni, voin liiankin hyvin ja ajattelin että kaikki ei voi olla sen vuoksi kunnossa. Pienen helpotuksen toi kotona ollut doppleri, jolla pystyin pieniä sydänääniä kuuntelemaan kun en jaksanut uskoa että kaikki voisi mennä hyvin. Ei mene enää montaa viikkoa kun tunnet pienet potkut, jotka kertovat sinulle että siellä hän on ja odottaa että pääsee teidän luokse :) Vasta nyt viimeiset kuukaudet olen uskaltanut ajatella itseäni äitinä ja meitä perheenä. Joskus elämä on ihan ihmeellistä. Usko rakentuu hiljalleen kun se on niin moneen kertaan mennyt, mutta joku päivä tiedät että kaikki päättyy hyvin suurella todennäköisyydellä hyvin (ja siitä se huoli vasta alkaakin, näin kerrotaan... :)
VastaaPoistaKiitos kirjoituksestasi <3 Se auttoi kovasti. Muistan hyvinkin blogisi ja välillä olen miettinyt, mitä sinulle kuuluu.
PoistaIhan hirmuisesti onnea! <3
Ymmärrän tunteesi, samoja tunsin itsekin, vasta noin rv 30 jälkeen minäkin aloin uskaltaa ajatella että ehkä meille oikeasti tulee vauva... Näin jälkikäteen harmittelen kovasti tuota omaa ajatusmaailmaani, en ymmärtänyt että samalla kun kieltäydyin haaveilemasta tai ajattelemasta tulevaisuutta, jarrutin myös luonnollista kasvua äidiksi. Kun vauva sitten syntyi ja elämä totaalisesti muuttui, olin henkisesti melko valmistautumaton siihen. Vauva tuntui alkuun vieraalta koska en ollut uskaltanut luoda häneen suhdetta raskausaikana, arki oli kaaosta koska en ollut halunnut yhtään kuvitella mitä elämä pienen vauvan kanssa olisi...
VastaaPoistaHalusin tuoda tämän esille koska tunnistin itseni kirjoituksistasi ja haluaisin sydämestäni rohkaista sinua olemaan toiveikas, haaveilemaan ja valmistautumaan äitiyteen. Olet sen ansainnut kuten myös aarteesi kohdussasi. Hän taistelee puolestasi, taistele siis sinäkin! Onnea odotukseen
Kiitos <3 Enpä ole itseasiassa tullut edes ajatelleeksi tuota, että koko raskausaika on kasvua äidiksi. Mitä tapahtuu, jos kaiken sulkee ensimmäiset kuukaudet pois mielestä? Viimeistään seuraavan ultran jälkeen yritän nauttia enemmän. Jotenkin sitä vielä pelkää näitä hauraita viikkoja.
PoistaKiitos <3
Halauksia <3 <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaPikkuhiljaa, omaan tahtiin. Älä vaadi itseltäsi liikoja.
VastaaPoistaMinulla pelko menettämisestä kesti ihan synnytykseen asti. Vauvan sydänkäyrässä näkyi jotain laskuja ja olin jo sitä mieltä, että haluan et leikataan samantien ettei satu mitään ikävää. Ne meni kuiten sit ohi. Nautin silti raskaudesta ja valmistautumisesta äitiyteen. Tein hankintoja maltillisesti. Lauloin vatsalle lähes joka ilta. Doppleria käytin vain siihen asti, että liikkeet alkoivat tuntua. Suosittelen hankkimaan, jollet sellaista omista. Lapsettomuus varjosti hiukan koko raskausaikana, se nyt vain meni niin.
Lähetän sulle lämpimän halauksen ja onnea matkaan. <3 <3 <3
Kiitos viestistä <3 Pitäisiköhän oikeasti miettiä sitä doppleria? Kun olin ajatellut, ettei se vaan sovi minun päänupilleni :D Pistetään harkintaan.
PoistaKiitos kovasti <3
Ehdottomasti doppler, mulle neuvolalääkäri "määräsi" sen raskaudenaikaisen masennuksen hoitoon ja tepsihän se. Ja todella ensimmäiset viikot vauvan kanssa elin lähes paniikinomaisessa olotilassa koska en ollut uskaltanut ajatella että meille ihan oikeasti tulee vauva koko raskausaikana. Nyt tsempit matkaan, elämä kantaa. Terv. 6vkoa sitten synnyttänyt
VastaaPoistaKiitos paljon <3 Mä tilasin sen dopplerilla nyt sitten. Ajattelin alkuun, ettei todellakaan sovi mun päänupille, mutta saitte mut toisiin aatoksiin <3
PoistaKuulostaa niin tutulta Suvi <3! Täällä ollaan jo yli 20 viikon ja olen vasta nyt onnistunut löytämään jonkinlaisen rauhan. Se on hurjaa, mitä lapsettomuus tekee...siis myös odotusajalle.
VastaaPoistaMulle doppler oli alussa ihan ehdoton ja suosittelen sitä tosi paljon! Aina kun alkoi ihan kamalasti epäilyttää, kuuntelin sydänäänet ja se toi valtavan rauhan. Sitten kun aloin tuntea liikkeitä, en ole enää käyttänyt doppleria, mutta sille oli todella paikkansa. Itse ostin angelsoundsin 40 euron dopplerin ja on toiminut hyvin. Ensimmäisen kerran kuulin sydänäänet kokona 20 minuutin etsiskelyn jälkeen 9+0. Mutta se, koska sydänäänet saa kuuluviin, on kovin yksilöllistä. Me kun odotetaan kaksosia, kohtu kasvaa nopeammin, kohtu on eteenpäin kallistunut ja istukat ovat takaseinässä, niin kaiketi kaikkein otollisin tilanne sydänäänien kuulumiseen.
Neuvolapsykologi suositteli mulle hengitys- ja rentoutusharjoituksia. Eli ylipäänsä kaikkea, millä saisi mielen rauhoittumaan "tähän hetkeen" ja kehon rentoutumaan. En ole vielä aloittanut niitä, mutta tänään olisi tarkoitus. Lisäksi pohdin äitiysjoogaa, vaikka edelleen tuntuu käsittämättömältä, että itse voisi mennä mihinkään "äitiys"-alkuiseen!
Oikein oikein paljon rauhallista ja rentouttavaa mieltä. Nautitaan ihanista alkukesän päivistä ja yritetään keskittyä hetkeen, kun kaikki on oikein hyvin <3.
Ja ainiin! Suosittelen kokeilemaan sitä doppleria ekan kerran vaikka neuvolan/ultran jälkeen, jolloin tiedät, että kaikki on varmasti hyvin. Silloin ei aiheuta itselleen lisästressiä, jos sydänääniä ei kuulukaan. Ne kotidopplerit on paljon tehottomampia kuin neuvolan/ultran välineet, joten ei niillä välttämättä kuule kovin varhaisilla viikoilla vielä mitään.
VastaaPoistaKiitos ihana aes näistä sanoista <3 Ihanaa, kun joku ymmärtää täysin. Tilasin sen dopplerilla ja olen saanut sydänäänet kuuluviin. Mieli on rauhoittunut hurjasti.
VastaaPoistaTuosta rentoutumisharjoituksesta tulikin mieleeni, että pitäisi varmaan itsekin palata joogan pariin. Olisi vielä voimassaoleva joogakorttikin.
Kaikkea hyvää sinne <3
Ihania uutisia! Ei sitä varmasti ole ihan helppo tajuta, että onkin raskaana. Mutta jos kaikki menee hyvin (pidetään peukkuja!), niin jossain vaiheessa se tajuntaan iskee - ja muutkin asian huomaavat eikä tarvitse kantaa enää salaisuuksia sisällään.
VastaaPoistaTässä samalla ilmoittautuu uusi lukija.
Ihania uutisia! Ei sitä varmasti ole ihan helppo tajuta, että onkin raskaana. Mutta jos kaikki menee hyvin (pidetään peukkuja!), niin jossain vaiheessa se tajuntaan iskee - ja muutkin asian huomaavat eikä tarvitse kantaa enää salaisuuksia sisällään.
VastaaPoistaTässä samalla ilmoittautuu uusi lukija.
No ei ole! Vaikeampaa, kuin koskaan luulin. Kiitos kommentista <3
Poista