Laparoskopiaan sitten vaan

Pregnylistä tulee huomenna 14 päivää. Tiedän olevani hieman ajoissa liikkeellä, kun lopetin jo lugesteronit varmistettuani asian tänään aamulla negatiivisella testillä. Uskon kyllä, että jokin häivähdys siinä testissä olisi jo näkynyt, jos niikseen olisi. Ja kyllä se alkanut vuotokin heti inseminaation jälkeen ennakoi sitä, ettei tästä viimeisestäkään kierrosta mitään tule.

Kuukautispoltot alkoivat heti, kun en laittanut enää lugesteronia oikeaan aikaan. Että kyllä ne kuukautiset sieltä on tulossa muutaman päivän sisällä.

Perjantaina on polille soittoaika ja yritän silloin päästä läpi saadakseni ehdotuksen laparoskopian ajankohdasta. Poli menee kesäsulkuun jo kesäkuussa ja toivon kovasti, että ehtisivät tehdä sen laparoskopian ennen sulkua.

Olo on jotenkin tyhjä. Ensimmäisinä toivonmurusina sain vuosi sitten käsiini neljä kuuria Klomifeeniä. Yksitellen ne muruset tipahtelivat sormien välistä lattialle. Kuukausi toisensa jälkeen. Sitten annettiin hieman isompia toivonmurusia, inseminaatioita. Siitä nekin vaan yksi kerrallaan mureivat jalkojeni juureen. Ja joka kerta sitä toivoi, edes vähän.

Nyt edessä on kesä, jolloin ei tapahdu mitään ja kaikki se toivo, mitä annettiin, jätti jälkeensä vain tyhjät kädet. Mitä tässä niinkuin nyt pitäisi tehdä? Olla vaan? En tiedä osaanko. Tuntuu uskomattomalta, että olemme läpikäyneet jo kahdeksan hedelmöityshoitoa ja ihan yhtä tietämättömiä olemme siitä, miksi niistä toivonmurusista ei ollut täyttämään toiveita.

Tällaista ankeaa tänne. Tuntuu, että toiveet lipuaa vain kauemmas ja kauemmas. Hoidoista 'helpot' on nyt tehty ja poli laittaa ovensa kiinni. Tänne me jäämme ihmettelemään. Yksinämme, keskenämme. Tyhjän päälle.

4. Inseminaatio

Se on nyt tehty. Tällä kertaa ultrattiin. Enpä tiedä, tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan nämä kierrot noiden follikkelien suhteen. Lääkkettömissä kierroissa ne kasvaa hyvin, Clomi-kierroissa kasvoivat hyvin ja parissa ekassa inssi-kierrossa kasvoivat hyvin. Nyt kahdessa viimeisessä inssi-kierrossa follikkelit on kasvaneet jotenkin tosi nihkeänlaisesti. Nyt oli siis kp 14 ja suurin follikkeli oli 18mm, pienempi jotain 16mm. Pregynlistä on jo 24 tuntia ja ei mulla kyllä mitään ovulaatioon viittaavia oireita ole. Ja siellä ne tosiaan vielä näkyivät paikoillaan aamupäivän inseminaatiossa.

Olen ymmärtänyt, että Pregnyl laitetaan, kun follikkeli on 18-20mm. Ja mä olen sen laittanut jo eilen eli folli oli sitten varmaan liian pieni.

Eli eipä ole suuria toiveita tämän viimeisen inssi-kierron suhteen. En näiden alkaessa arvannut, että Pregnylin ja inseminaation ajoitus on näin hankalaa.

2. follikkeliultra kp 10

Käväisin taas ultrassa. Follikkelit oli edelleen oikeassa munasarjassa, vaikka vasemmassa on ollut nyt kaikkia kiputuntemuksia. Se on kuitenkin lepotilassa tässä kierrossa. Oikealla follikkelit olivat edelleen vähän päällekkäin, joten lääkärin oli vaikea niitä mittailla. Jotain 11mm ja 12mm ne olivat. Limakalvo oli 7mm ja se oli perjantaista kasvanut 3,5mm.

Lääkäri meinasi ensin, ettei inseminaatiota tehdä, kun osuu tuo arkipyhä vähän huonoon saumaan. Yritin sitten vähän kysellä, että eikö sitä voisi perjantaille kp 14 varata, kun se olisi ajoitukseltaan varmaan ihan hyvä päivä. Lääkäri sanoi, että poiketaan säännöistä ja varataan se siihen. En ihan ymmärtänyt, että mitä sääntöjä nyt rikotaan? Sitäkö, ettei enää ultrata ennen sitä?

Torstaina laitan irroituspiikkinä Pregnylin ja siihen asti pistelen Gonal-F:ää. Lugesteronit tulee kai taas loppukiertoon.

Laparoskopiaa olen tässä sulatellut mielessäni ja se alkaa tuntua alkupelästyksen jälkeen siltä, että sitä todellakin haluan. Siihen olen koko ajan halunnut ja nyt kun se olisi mahdollista, ei kannata perääntyä. Toisaalta sitten harmittaa, että se on tehty, jos sieltä ei löydy mitään. Ja toisaalta taas toivon, ettei sieltä löydy mitään. Mutta niin hankalia tuntemuksia mulla on vasemmalla puolella vatsaa, että kaipa se on oikeasti nyt ainoa keino saada selvyys kohta 13 vuotta jatkuneisiin arvuutteluihin.

Lääkärinkin kanssa vaihdettiin laparoskopiasta muutama sana. Hän kertoi, ettei endometrioosi välttämättä näy ultrassa ja laparoskopiassa voidaan löytää sitten sellaista pinnallista endometrioosia. Se on ikäänkuin tummempi alue jonkun limakalvon pinnalla ja sellaiselle endometrioosille ei voida tehdä mitään. Sitä ei siis voida leikata. En kovin vakuuttuneeksi tullut, että lääkärin mielestä mulle sitä laparoskopiaa kannattaisi tehdä, mutta koska olen toisen lääkärin kanssa näin sopinut, niin sillä mennään. Ei tämänpäiväinenkään lääkäri sitä vastaan ollut, höpötti vaan leikkauksen riskeistä. Ne käydään läpi sitten ennen leikkausta.

Kyllähän se leikkaus edelleen mietityttää ja pelottaa, mutta toisaalta en jaksa seuraavaa 13 vuotta miettiä, että mitä ylimääräistä vastsan sisäpuolella on. Nyt vihdoin on mahdollisuus saada selvyys tähän kaikkeen. Se tuntuu helpottavalta. Painontunne on kuitenkin niin häiritsevä, että se valtaa mielen päivittäin. Lisäksi ne kiputuntemukset ennen kuukautisia saavat mut joka kerta ihan vakuutuuneksi siitä, että sellaisia tuntemksia ei olisi, jos vatsassa ei olisi jotain sinne kuulumatonta.

Mutta jos sieltä vatsasta ei mitään löydy, niin sitten mulla on päässä vikaa!

Mitään leikkausjonoja näissä gynekologisissa jutissa ei polilla ole, joten jos tämän viimeisen inseminaation lopputuloksena alkaa kuukautiset (siis kun), varataan silloin aika leikkaukseen.

1. follikkeliultra kp 7

Tänään oli ensimmäinen follikkeliultra. Eihän siellä vielä mitään oikein näkynyt. Tai näkyi follikkelin alkuja, mutta lääkäri ei osannut arvella, että mikä sieltä lähtee johtamaan vai lähteekö kaksi jopa kolme. Aiempien kokemusten perusteella tiesin, että on vähän turhan aikaista ultrailla, koska mulla on vielä kuukautiset.

Maanantaina siis uusi käynti. Kp 14 osuu perjantaille, joten arkipyhän vuoksi inssi tehdään joko keskiviikkona kp 12 tai perjantaina kp 14. Oma toive olisi tuo perjantai, koska ajoitus voisi silloin olla paras mahdollinen, mutta lääkärihän sen päättää.

4. Inseminaatio-kierto

Kyllä siihen sitten ryhdyttiin. Neljänteen ja viimeiseen inseminaatiokierrokseen. Piikitykset aloitin maanantaina. Lähdin silloin hätäpäissäni apteekkiin vähän ennen sulkemisaikaa. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut hakea lääkkeet jo päivällä, kun sinne apteekkiin olin menossa. Mutta joskus näissä asioissa tunteet vie voiton. Melkoisen tunnemyrksyn olen tässä viimepäivinä muutenkin käynyt läpi. Varmaankin ahdistaa tuo tuleva kesä, kun kaikki on sen osalta vielä avoimena:

Syönkö e-pillereitä?
Pääsenkö/joudunko/menenkö tähystykseen?
Luomuilenko ja vuotelen 12 viikon ajasta 9 viikkoa?

Ja toiseksi ahdistaa se, etten ole nähnyt lempparilääkäriäni moneen aikaan. Iski pelko siitä, että joku minulle tuntemattomista lääkäreistä päättää, mitä tehdään vuotojeni suhteen kesän osalta tai siis ylipäätään ei päätä mitään, vaan asia jätetään kellumaan.

Pää on täynnä kysymyksiä? Onko meillä joku IVF-suunnittelukäynti nyt keväällä? Tehdäänkö jopa kesän alussa esimmäinen IVF?

Liikaa asioita olivat nämä pieneen päähän mietittäväksi. Oli pakko lisätä blogin taustakuvaksi rahoittava vihreä väri ja onnea tuottavat neliapilat. Niiden alla saattaa kuitenkin piileskellä endometrioosi, joka on tämän kaiken takana:

Sen, miksi tätä blogia kirjoitan
Sen, miksi meillä on nyt tällainen kivinen tie kuljettavana
Sen, miksi minulla on liuta epämääräisiä vaivoja, joille ei päällisin puoli löydy syytä
Sen, miksi tulevaisuus tuntuu pelottavalta

Nuo taustakuvan apilatkin näyttävät silti siltä, kuin ne lentäisivät muualle. Muiden kätösiin onnea tuottamaan.

Tässä teille kaikille samassa tilanteessa oleville. Kuva kertokoon enemmän, kuin tuhat sanaa:

Ramppikuume

Olin matkalla lääkeostoksille apteekkiin, kun kurvasinkin auton kotiin. Iski ramppikuume tai sitten vain sisäinen vaisto sanoo, etteivät nämä hoidot ole hyväksi, jos sitä endometrioosia on. Tai mitä muutakaan se on? Ei vatsassa kuuluisi normaalisti olla sellaisia tuntemuksia, mitä mulla on.

En haluaisi enää ryhtyä siihen inseminaatioon. Haluaisin siihen laparoskopiaan tai sitten aloittaa e-pillerit jokusen kuukauden ajaksi ja syödä niitä ilman taukoa. Tuntuu, että vatsakivut vaan pahenee, vuodot pahenee ja tämä kierre pitäisi saada katki.

Mitä ihmettä teen? Piikitykset pitäisi aloittaa tänään ja täällä mä vaan emmin koko asiaa.