Nähtävästi on selvää, että kirjoittamisen ollessa näin vaikeaa, ei tämä blogi tästä ruusuiseksi odotusblogiksi muutu. Mutta olen kuitenkin ajatellut, että tulen kirjoittamaan tänne etappeja (joita toivottavasti tulee) tämänkin matkan varrelta.
Siitä pääsenkin aasinsillalla kertomaan toisesta ja kovin odotetusta etapista. Meillä oli tämän viikon maanataina se NT-ultra, jota kai ajatellaan tietynlaisen riskirajankin ylittämisenä. Tuon ultran jälkeen olemme uskaltaneet hieman hymyillä ja kertoa raskaudesta ystäville ja sukulaisille.
Osallistuimme NT-ultran lisäksi veriseulaan eli nämä sitten yhdessä muodostavat ymmärtääkseni sen yhdistelmäseulan. NT-ultra oli iloinen kokemus. Näimme vilkkaasti pomppivan sikiön ja ultran tehnyt kätilö oli niin rempseä tapaus, että taas yksi kivenmurikka putosi sydämmeltä. Ultran jälkeen kätilö laski seulojen tulokset ja kohonnutta riskiä ei löytynyt. Tietysti se ei tarkoita vielä mitään, mutta omalla tavallaan helpotti kuitenkin oloa.
Täällä siis ollaan odottavin fiiliksin kaikin puolin. Odotan kesälomaa, odotan tuntevani sikiön liikkeitä ja odotan rakenneultraa. Vielä en oikein ymmärrä, että hedelmöityshoidot saattavat olla hetkeksi meidän kohdalta ohi. Olen ihan kauhean onnellinen.
aaaww <3 onnea odotukseen
VastaaPoistaMahdottoman paljon onnea. <3
VastaaPoistaMaria/ Nyt heti
<3
VastaaPoistaB
Ihanaa! ♥
VastaaPoistaOnnea! :)
VastaaPoistaOnnea <3 ja ihanaa odotusaikaa!
VastaaPoistaOnnea aivan super paljon ! <3
VastaaPoistaMusta on niin ihanaa päästä seuraamaan näitä etappeja, vihdoinkin! Niin kovasti onnea odotukseen <3
VastaaPoistaOnnea kovasti, ihanaa että kaikki on hyvin! Tuo 12. viikon ylitys oli ainakin itselle sellainen hetki, että sen jälkeen jo uskalsi nauttia raskaudesta. Toivottavasti sinäkin pääset nyt nauttimaan ja täysillä iloitsemaan pienestä ihmeestä <3
VastaaPoistaOnnea <3. Mahtavaa :).
VastaaPoistaMullakin oli etapit pitkin kaksosraskautta varhaisultrasta synnytykseen. Uskalsin henkäistä syvään vasta sitten kun sain synnytyksen jälkeen vauvat syliin, vihdoinkin! Olisi kyllä ihana seurata matkaasi äitiyteen. Ja onnea, onnea kovasti! :)
VastaaPoistaHirmuisan paljon onnea teille! :)
VastaaPoistaSuuri kiitos kaikille! <3
VastaaPoistaOnnea! Oli se huikea tunne, kun ns. 12-viikon riskiraja ylittyi. Itse kuvittelin, että sen jälkeen osaan relata, mutta en kyllä osannutkaan. Sitä sitten odotti vaan aina seuraavaa ja seuraava ultraa sekä viikkoja. Vasta nyt 25. viikolla alkaa vaikeudet helpottaa. Lapsettomuus istuu kyllä tiukassa...
VastaaPoistaKas, olinkin jo kommentoinut yläpuolella. En muistanutkaan, kun olen nyt käynyt niin harvoin lueskelemassa ja kirjoittelemassa. Täällä eletään niin vahvasti "päivä kerrallaan", että asioita unohtuu :D.
PoistaOnneksi hyvistä uutisista voi onnitella useasti :D.
Kiitos toistamiseen! :) <3 Noin se täälläkin menee. Muutama viikko on kulunut NT-ultrasta ja olen ihan ihmeissäni, kun maha ei vaan kasva. Tässä jo ehtinyt miettiä ultraa yksityisellä ennen sitä rakenneultraa. Saa nyt nähdä, että rauhoittuuko mieli yhtään, kun huomenna on neuvola.
PoistaIhanaa. Mukavaa raskausaikaa sinulle <3 Muistan nuo onnentunteet, muistan myös epävarmuudenkin. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaHei Suvi, miten sinulla menee? Milloin teillä on rakenneultra? Meillä se on 10.8. Jännää odotella sinne asti. Tosin minulla alkoi nyt kesäloma joten luulisi että aika menee nopeaa. Älä turhaan muuten stressaa mahan kasvamista! Ei sen kuulu vielä periaatteessa näkyäkään �� ei minustakaan huomaa kukaan ulkopuolinen vielä, vaikka toinen raskaus onkin. Kohta alat tuntemaan liikkeitäkin, se rauhoitti minua tosi paljon ekassa raskaudessa kun vauva ilmoitti päivittäin itsestään �� - vauvakuumeilija88
VastaaPoistaTäällä sitä epäuskoisena edelleen :) Yksi päivä tuossa aloin kirjoittaa jo postaustakin, mutta ei siitä mitään tullut. Kuinka voi olla niin vaikeaa nyt kirjoittaa vähän kuulumisia? Se vaan on. Oon niitä liikkeitä tainnut tuntea jo monta viikkoa, mutta vasta lähiaikoina ymmärtänyt ne liikkeiksi. Neuvolatätikin uskoi kokeillessaan kohtua, että olen saattanut niitä tosiaankin tuntea jo aikaisilla viikoilla. Doppleri on ollut ihan pelastus! Meillä on muistaakseni 7.8 se rakenneultra.
PoistaKuinka aikaisilla viikoilla olet niitä sitten tuntenut jo? Minä tunsin ekassa raskaudessa 17+5 viikolla ja tässä raskaudessa olen tuntenut ensimmäiset varmat liikkeet 16+4. Kirjoittaminen voi tosiaan tuntua vaikealta nyt kun tämä kaikki on totta ja niin ihanaa <3 Varsinkin jos vieläkin on epäuskoinen olo �� viimeistään uskot sen sitten kun saat vauvan syliisi. Miten muuten suhtaudut synnytykseen? Jännittääkö? Oletko alkanut tuntemaan vielä harjoitussuppareita? - vauvakuumeilija88
PoistaEn tarkkaan muista, miten aikaisin liikkeitä tunsin, mutta ihan todella aikaisin. Ne olivat sellaisia, kuin joku olisi höyhenelle hipaissut kohdun sisäpintaa. En tosin heti tajunnut niitä liikkeiksi, mutta niiden voimistuessa ymmärsin, mistä on kyse. Nyt liikkeet ovat jo potkuja ja vatsan ihokin nousee jännästi aina samaan aikaan :) Synnytysasioita en ole uskaltanut lainkaan miettiä, tosin ei se kyllä jännitäkään. Lähinnä sitä ajattelee niin, että pääsenkö joskus oikeasti synnärille? :) Miten siellä sujuu?
PoistaLiikkuuko teidän vauva päivittäin useasti? Minulla on vasta nyt joku aika sitten alkanut kunnolla liikehtimään ja potkimaan. Tai enemmän kuvailisin liikkumista asennon vaihtamiseksi, en niinkään vielä oikeiksi kunnon potkuiksi, jotka muistan esikoisesta. Tämä tyyppi taitaa muutenkin olla paljon rauhallisempi mitä isosiskonsa. Tuossa rv 18-19 oli sellainen jakso, että saattoi ilmoittaa itsestään vain kerran päivässä ja sekös huolestutti.. Sitten saattaa olla taas päiviä, että liikkuu erittäin paljon. Tänään juuri on sellainen "rauhallinen" päivä taas, että en ole tuntenut liikkeitä kuin kerran pari siitä lähtien kun aamulla heräsin.
PoistaToivottavasti teillä on rakenneultrassa kaikki hyvin <3 Itsellä ainakin jännittää jo hirveästi, onko kaikki kunnossa ja kumpihan sieltä on tulossa <3
-Vauvakuumeilija88
Joo ei liiku mitenkään jatkuvasti vaan just esim. tänään valvoin kello viidestä asti ja odottelin liikkeitä. Vielä aamupalakaan ei tehonnut, mutta lounaan jälkeen alkoi möyrintä ja miksaukset. Kerran potkaisi johonkin arkaan paikkaakin, että ihan vedin itse jalat ristiin ja kädet vatsalle. Sellaiset isot muljahdukset on varmaan niitä asennon vaihtoja ja ne nopeammat pienet töytäisyt useasti samaan paikkaan varmaan potkuja? Mä vähän luulen, että poika siellä masussa on noista liikkeistäkin päätellen.
PoistaItseä jännittää se rakenneultra niin paljon, etten oikein tiedä miten olisin.
*muksaukset
VastaaPoista