Edelleen raskaana

Se tuntuu uskomattomalta. Viimeisimmästä hoidosta alkanut raskaus on edelleen voimissaan. Sitä ei meinaa millään uskoa, että niin se vaan jatkuu itsellään, omalla painollaan, eikä se kuihdu mihinkään. Ei, vaikka mitään hormoneja ei enää käytetä tai käydä lapsettomuuspolin vastaanotolla. Nyt oma kehoni hoitaa tätä asiaa eteenpäin, kuten sen kuuluukin. Kerrankin se osaa toimia oikein!

Nyt on laskennallisesti rv 20+1. Tällä viikolla menemme rakenneultraan. Epäusko on vahvasti vielä läsnä, koska tänäänkin aamulla ennen töihin lähtöä ihmettelin, että missä se vatsa oikein on? Se, mitä niin kärsimättömästi odotan ilmaantuvaksi. Vai enkö vain itse huomaa sitä?

Liikkeitä olen tuntenut tosi aikaisilta viikoilta asti. Harmittaa, etten ole merkinnyt ylös sitä ensimmäistä kertaa, jolloin havahduin siihen, että tunsin jotain, jota en ennen ole tuntenut. Saattoi olla jopa rv 10, kun makasin sängyllä vastallani. Kohdussa tuntui pieni hipaisu, kuin höyhen olisi sivellyt kohdun sisäpintaa. Siitä ne alkoivat satunnaisesti, ne pienet hipaisut. En vain ymmärtänyt niitä pitkään aikaan liikkeiksi. Nyt asukki vatsassa potkii niin, ettei siitä voi enää erehtyä. Välillä se potkii napani korkeudelle, välillä ihan alavatsalle tai kohdunsuulle. Nähtävästi siis tekee välillä voltin, koska potkuja tuntuu noinkin eri kohdissa.

Tuleva rakenneultra jännittää ja jopa kauhistuttaa. Entä jos se asukki ei olekaan kasvanut? Entä jos jotain vikaa löydetään? Entä jos raskaus sitten vaan alkaa kuihtua pois? Nämä kauhukuvat yhdistettynä siihen, että potkujen myötä olen alkanut kiintyä ja rakastua, on pelottava yhdistelmä.

Vempaimia ja luottavaisempaa mieltä

Mieli on rauhoittunut jonkin verran sitten viime postauksen. Raskaus on luultavasti jatkunut ja kaikki vuodot pysyneet pois nyt parisen viikkoa. Olen voinut taas kamalan pahoin, mutta onneksi se pahin aika painottuu aina iltaan ja selviän työpäivistä kohtuullisen hyvin. Kävin ostamassa jo b6-vitamiiniakin, kun luin sen joillain auttaneen pahoinvointiin. Muutamia vempaimiakin olen saanut nyt kotiin, joilla tätä raskautta seuraan.

Vempain nro 1: Verensokerimittari.
Neuvolassa kävin jo toisen kerran ja raskausdiabetesdiagnoosihan se tänne sitten napsahti. Sokerirasituskoe oli minulla ok, mutta aamun paastosokeri muutaman yksikön yli tavoitteen. Ja kuulemma yhdelläkin poikkeavalla arvolla tuo raskausdiabetesdiagnoosi tulee, eikä siitä sitten eroon pääse koko raskauden aikana. Joudun nyt mittailemaan sokeriarvojani neljästi päivässä. Alkuun vähän useammin, mutta jatkossa sitten kolmena päivänä viikossa. Ruokavaliolla arvot on pysyneet oikein hyvinä eli luulisin pärjääväni näin eteenpäinkin. Tosin en kyllä ruokavalioon juurikaan muita muutoksia tehnyt, kuin jätin ne satunnaiset herkkuhetket pois.

Vempain nro 2: Kotidoppler.
Kiitos teille ihan kauheasti vinkistä kotidopplerin suhteen. Päädyin tilaamaan edullisimman mallin ja sain sillä heti alkion sydänäänet kuuluviin. Doppler osoittautui minun mielelleni oikein sopivaksi ja sillä on ollut todella rahoittava vaikutus.

Tällä hetkellä ajan kuitenkin pelonsekaisin tuntein tukilääkitystä alas. Se tukilääkitys on ollut nimenomaan sellainen tuki ja turva. Olen luopunut jo kokonaan estrogeenilaastarista ja käytössä on enää yksi lugesteron päivässä. Tekee kovin tiukkaa luopua siitä viimeisestä.

Lapsettomuus on edelleen mielessä päivittäin (tai koko ajan). Tämän raskauden unohdan useammin, kuin lapsettomuuden. Luen edelleen lapsettomuuspalstoja ja kommentoin mielelläni kaikkea hedelmöityshoitoihin liittyvää. Se lapsettomuus on syvällä. Jossain vaiheessa mietin jo, että olisiko pitänyt ottaa neuvolassa puheeksi raskauteen liittyvät pelot sekä lapsettomuusajatukset ja mennä keskustelemaan näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa. Päätin sitten kuitenkin antaa itselleni aikaa. Luottaa siihen, että jossain vaiheessa lapsettomuus muuttuu erilaiseksi ja alan ymmärtää olevani raskaana. Aion ostaa ensimmäisen pienen vaatteen, jos saamme viikon 12 ultrassa hyviä uutisia. Sen vaatteen laitan sitten kotona näkyville, muistuttumaan siitä, että kaikki voi mennä hyvinkin.