Tuosta liikunnasta, kun on ollut puhetta, niin täällä alkaa olla varmaan viimeiset hetket sille ennen punktiota. Alavatsaa on alkanut jomotella, joka saattaa johtua niistä munarakkuloista tai sitten endometrioosista. Eilen olen pistänyt kyllä viimeisen annoksen Gonal-F:ää eli kaipa ne munarakkulat alkavat saavuttaa koko ajan isompaa kokoakin.
Munasarjoja alkoi vihloa eilen kotona ollessa ihan niinkin pienestä, kun vaan siirryin huoneesta toiseen. Päätin kuitenkin lähteä vielä lenkille, mutta juoksemisen unohdin suosiolla ja kävelin koko lenkkimatkan. Tänään menen vielä salille ja kävelemään, mutta huomenna sitten olojen mukaan enää kävelen tai sitten en tee mitään.
Se, että on jaksanut liikkua, on auttanut huimasti oloon ja uneen. Olen nukuttunut todella hyvin. Pahin väsymyskin alkaa väistyä ja olen ollut melko pirteä jopa!
Olen ihan liikuttunut siitä, miten moni on täällä blogissa jakanut kokemuksiaan ja jaksanut tsemppailla. Iso sydän ja iso kiitos teille <3
Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo. Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla, pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla. Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin, pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lenkkeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lenkkeily. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
torstai 7. elokuuta 2014
Juoksulenkeistä
Pitää vähän tulla hehkuttamaan, kun jäi niin hyvä mieli juoksulenkistä. Kävin siis muutamia kertoja kesäkuussa juoksemassa, kun olin kunnolla toipunut laparoskopiasta. Eivät ne lenkit niin kovin hyvin silloin sujuneet, vatsassa tuntui edelleen se sama tukala olo, kuin aina ennenkin. Sellainen, että siellä on jotain sinne kuulumatonta. Juoksu tuntui raskaalta ja maha jotenkin isolta. Tärinäkipukin alkoi heti muutamien minuuttien jälkeen.
Noh, sitten tuli kesäloma ja aloitin sen keltarauhashormoninkin. Juoksulenkit jäivät, kun kesälomalla viipotettiin paikasta toiseen. Mutta nyt pitkästä aikaa rykäisin jotain 5 km ja mun vatsassa ei tuntunut mitään! Se oli sellainen kevyt kantaa ja tärinäkivuista ei tietoakaan! Tosin, elelen vasta alkukiertoa, mutta silti tuntuu, että tämä on sen keltarauhashormonin ansiota, mitä siis syön edelleen. Katsotaan, miten lenkit sujuu jossain kp 28 kohdilla. Toivottavasti tämä olotila pysyisi ainakin tämän kuurin ajan. Jäädäkseen se tuskin on tullut, sillä kivut palasivat kyllä heti, kun pidin sen taukoviikon kuurista. Mutta onhan edes tämä pienikin muutos kiva asia :)
Miten teillä muilla endolaisilla? Haittaako endometrioosi jotain tiettyä liikkumista?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
