Tiputtelua ja alavatsakipuja

Ovulaatio oli yöllä, eilen illalla nukkumaan mennessä vasen kylki alkoi kipuilla. Tänään vessassa käydessä, kun joutui vähän pinnistämään, alkoi tiputtelu. Tai ei se nyt pelkkää tiputteluakaan ollut, ihan kunnon verensekaista vuotoa.

Ei juma. Ei näistä luomukierroista tule yhtään mitään.

Tiesin kyllä tiputtelun alkavan, sillä aamulla kohtua kivisti. Sama tunne alkaa aina ovulaation jälkeen.

Nyt on vasta kp 16 ja vuotoja on siis odotettavissa kp 16-30 ja siihen päälle vielä kp 1-7. Yhteensä siis 21 päivää.

Mukava aloitus uudelle vuodelle.

Lomalla

Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana joulu. Täällä ollaan vahvasti lomalla. Sen tietää siitä, että muutamana 'aamuna' nukkuu klo 13 asti, ja sitten yrittäessään hieman korjata unirytmiä, pääsee juuri ja juuri silmät solmussa ylös vähän ennen puolta päivää. Töitä on siis vielä, että torstaina pääsee ylös klo 7.00, kun pitää herätä töihin.

Ovulaatio on päivän verran myöhässä. Kai se on säikähtänyt tätä kummallista vuorokausirytmiä. Siitä huolimatta ovulaatiotesti on tässäkin kuussa yltiöpositiivinen:

Raskaustestit ne vaan pysyy negatiivisina.

Löysin jälleen todisteita mahdollisesta endometrioosistani. Törmäsin lehtijuttuun, jossa joku kuvailee täysin oikeilla sanoilla sitä painontunnetta, joka minulla on ollut 12 vuotta vasemmalla puolella vatsaa.

Kehtaatko tällaisen tekstin ottaa mukaan seuraavaksi polikäynnille? Ettei lääkäri vaan kuvittele, että alan neuvomaan häntä?



Inseminaatioiden jatkaminen ei sen ensimmäisen jälkeen tunnu omasta mielestä hyvältä idealta. Kipuja on nimittäin ollut enemmän, ja sitä painontunnetta myös. Pikemminkin tässä kohtaa pitäisi varmaan aloittaa e-pillerit vähäksi aikaa ja katsoa olisiko niillä vaikutusta tiputteluvuotoihin.

Järkyttynyt

No nyt oon mennyt pahoittamaan mieleni siitä, kuinka kuukautiset on tällä kertaa järkyttävän kivuliaat. En voinut ikimaailmassa kuvitellakaan mitään tällaista. On ihan lyöty olo. Tuntuu, että kohtu puhuu mulle; siitäs saat, kun moisilla piikeillä menit häiritsemään toimintaani.

En ole saanut nukutuksi. Kuukautiskivut on niin voimakkaat, että meinaa itku tulla. Tai tulikin jo. Olen kaksi yötä pyörinyt sängyssä, vaihtanut asentoa, hautonut kuumalla kauratyynyllä, syönyt M:n melkein koko varaston 600mg buranaa tyhjäksi ilman sen suurempaa vaikutusta kipuihin. Eilen yritin taktioida ja otin buranan vasta, kun menin sänkyyn. Ajattelin, että näin saisin nukkua yön rauhassa kivuilta ja aamuun asti. Toisin kävi. En edes pystynyt nukahtamaan kipujen takia.

Mistä nämä kamalat kivut nyt tulivat? Onhan mulla aina kuukautiskipuja ollut ja joskus ennenkin itku tullut niiden takia, mutta nyt totisesti tämä häiritsee normaalia elämää.

Kp 1

ja jäätävät kuukautiskivut! Ensi yönä ei ilman särkylääkkeitä nukuta. Illasta olin ajatellut selvitä kuuman kauratyynyn avulla, mutta jouduin kuitenkin turvautumaan heti särkylääkkeisiin.

Menneessä kierrossa ei tullut lainkaan tiputteluja. Kuukautiset alkoivat kivuilla ja vuodot siitä vasta pari tuntia myöhemmin. Ns. rytinällä tällä kertaa.

En nyt sitten tiedä auttoiko kaiken maailman piikitykset siihen, että tiputtelu pysyi pois vai onko tämä sen antibioottikuurin ansiota, jota kokeiltiin siihen kohdunnapukan krooniseen tulehdukseen.

Tämä tiputteluasia jää siis jälleen mysteeriksi.

Kaikkea sitä..

Lainaus iltalehdestä:

Naisen sisältä löytyi 40-vuotias sikiö

Perjantai 13.12.2013 klo 09.11

82-vuotiaan kolumbialaisnaisen vatsakipu osoittautui kohdun ulkopuoliseksi raskaudeksi. Nainen hakeutui lääkäriin, sillä luuli kärsivänsä vatsataudista. Lääkäri huomasi naisen vatsassa nopeasti jotain tavallisesta poikkeavaa, mutta epäili vaivaa ensin sappikiviksi.

Kun ultraäänitutkimus ei paljastanut mitään erikoista, naisen vatsaonteloon tehtiin röntgenkuvaus. Silloin selvisi, että naisen sisällä on 40 vuotta vanha "kivettynyt" sikiö.

Kolumbialaissairaalan lääkäri Kemer Ramirezin mukaan elimistön puolustusmekanismit saavat sikiön kalkkeutumaan, jos raskaus on kohdun ulkopuolella.

- Vatsaontelo ei ole sikiölle elinkelpoinen paikka, hän sanoi NDT TV:lle.

Nyt nainen pääsee leikkaukseen, jossa kuollut kudos poistetaan.

Tapaus on harvinainen, muttei täysin ainutlaatuinen: lääketiede tuntee vastaavia tapauksia noin 300. Vuonna 2009 uutisoitiin 92-vuotiaasta kiinalaisnaisesta, jonka sisältä löytyi 60 vuotta vanha kivettynyt sikiö. Ensimmäinen raportoitu tapaus on jo vuosisatojen takaa. Ruumiinavaus vuonna 1582 kuolleelle ranskalaisnaiselle paljasti, että tämän vatsaontelossa oli 28 vuotta vanha, täysin kehittynyt "kivivauva". Nainen oli kuollessaan 68-vuotias.

Uusi lastensairaala 2017

Haluan jakaa kaikille muistutuksena saman, mikä odotan. -blogissakin oli esillä. Käykää lahjoittamassa, siitä tulee hyvä mieli ja ennen kaikkea asia on hyvin tärkeä.

Uusi lastensairaala 2017 -hanke

Dpo 15

Nyt on sitten ovulaatiosta jo 15 päivää ja inseminaatiosta 14 päivää. Aamulla jouduin taas kohtaamaan negatiivisen testin, jotta uskalsin lopettaa tukilääkityksen.

Joulutauon vuoksi tässä ei nyt tapahdu hoitojen suhteen seuraavassa kierrossa mitään. Voinen siis odottaa kolmen viikon vuotoja taas.

Ihan tammikuun lopussa olisi mahdollisuus ehkä toiseen inseminaatioon ja laskeskelin, että silloin meneillään olevan kierron puoliväli osuu sitten viikonlopulle, jolloin julkisella puolella ei tapahdu mitään. Niinpä tietysti.

Tyhjiä

Tein eilen illalla taas testin. Dpo 13 (inssistä 12 päivää) se näytti edelleen yhtä tyhjää, kuin viikonloppunakin. Nyt siinä olisi kyllä jo pitänyt näkyä jotain. Teen varmistustestin vielä huomenna dpo 15 ja lopetan lugesteronit näiden tietojen valossa tähän iltaan. Migreenimäinen otsasärky on vaivannut maantaista asti. Normaalikierrossa tänään olisi alkanut kuukautiset. Nyt kun lugesteronilla pidetään vuoto väkisin pois, aiheuttaa se varmaan tätä inhottavaa päänsärkyä.

Harmitus tuloksesta taisi tulla jo viikonloppuna, nyt jäljellä on ihmetys. Miksi ihmeessä se ei onnistu?

Iltalehdestä luin, että Julia Robertsin huhutaan odottavan neljättä lastaan 46-vuoden iässä. Sama lehti kertoi, että Minna Tervamäki on saanut ensimmäisen lapsensa 45-vuotiaana tämän viikon maanantaina jäätyään vuosi sitten Kansallisbaletista eläkkeelle.

On kai tässä vielä itselläkin hyvin aikaa..?

Dpo 11 (kp 26)

Inseminaatiosta 11 päivää, ovulaatiosta 12 päivää. Mitään oireita ei ole ilmaantunut, on sellainen ihan kevyt olo. Epäilen, että lugesteronit pitää kaiken maailman kuukautisjomotukset poissa.

Tässä tämä kierto kuvan muodossa:

Tuosta saa ehkä ihan hyvä kuvan siitä, mitä troppia on otettu missäkin kierron vaiheessa.

X = Antibiootti
FS = Gonal-F (Follikkelia stimuloiva hormoni)
# = Follikkeliultra / poliklinikkakäynti
+ = Positiivinen ovulaatiotesti
H = Pregnyl (Koriongonadotropiini (hCG), munasolun irroitukseen)
I = Inseminaatio
P = Lugesteron (Progesteroni-tukilääkitys)

Dpo 9 (kp 24)

Hei hiljaisuudesta! En ole keksinyt, mitä kirjoittaisin tänne, mutta kirjoitetaan vaikka siitä, mitä ei ole.

Oireita. Ei niin minkäänlaisia.

Pregnylistä on jo 11 päivää ja halusin tehdä varmistustestin, ettei se vaan enää näkyisi raskaustestissä. No ei näkynyt. Seuraava huoli: ovulaatiosta on jo 10 päivää. Olisiko testissä pitänyt näkyä jo jotain?

Inseminaatiosta laskettuna on dpo 9, mutta kun sen ajoitus meni vähän pieleen, on ovulaatiosta oikeasti siis jo kauemman aikaa.

Melkein arvaan jo tuloksen.

1. Inseminaatio (kp 15)

Meidän ensimmäinen inseminaatio on oli eilen ja kaikki meni hyvin. Nyt jälkikäteen ajateltuna itse inseminaatio oli kaikista helpoin juttu koko tässä hoidossa. Väsähdin silti toimenpiteen jälkeen niin kovin, etten jaksanut koko iltana tulla kirjoittelemaan. Ehkä kaikki stressi purkaantui ja nukuinkin yli kahden tunnin päiväunet töiden jälkeen.

Aamulla lähdettiin klo 7.00 piemässä ja myrskyisässä säässä kiikuttamaan näytepurkkia sairaalan labraan molempien nukuttua ankean lyhyet yöunet. Lähdin mukaan, ettei M:n tarvinnut haahuilla purkin kanssa tuohon aikaan siellä ja etsiä oikeaa paikkaa. Siitä sitten takaisin kotiin aamupalalle ja taas takaisin sairaalalle. Kauhea pissähätä oli, kun inseminaatioon piti mennä rakko täynnä. Vähän taisi jännittää, kun lähdin todellakin hyvissä ajoin ja olin odotushuoneessa jo 8.40, vaikka klo 9.00 pyydettiin tulemaan. Pääsin huoneeseen 9.15.

Kerroin lääkärille keskiviikon (kp 14) ovulaatiotuntemuksista ja hän oli sitä mieltä, ettei ajoitus välttämättä ole liian myöhään. Itselle ei kyllä jäänyt kovin varma olo tuosta. Inseminaatio tehtiin ja se oli puolessa minuutissa ohi. En tuntenut mitään. Lääkäri sanoi laitettuaan välineet paikoilleen, että tämän enempää ei satu ja olin aivan ihmeissäni, kun en tuntenut mitään :o Kipua olin kuitenkin pelännyt aukiolotutkimuksen ja kohdun limakalvonäytteen kokemusten perusteella.

Lääkäri sanoi lopuksi, että inseminaatiot eivät ole kovin tehokasta lapsettomuuden hoitoa, joten ei kannata kauheasti pettyä, jos tämä ei tuota tulosta. Kuitenkin hoito kannattaa uusia vielä kolme kertaa, koska saatiin hyvä munarakkula kasvamaan ja siittiöiden pesutuloskin oli todella hyvä. Eli kaikki meni juuri, kuten pitikin lukuunottamatta sitä pientä tärkeää juttua eli ajoitusta.

Lugesteronit aloitin heti eilen illalla ja niitä käytän kaksi viikkoa kaksi kertaa päivässä testiin asti.

Se, mikä jäi harmittaamaan oli, kun ei ultrattu enää inseminaation yhteydessä. En tajunnut siinä hätäisen käynnin yhteydessä sellaista pyytääkään, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Olisin halunnut kyllä nähdä munarakkulan tilanteen eli oliko se puhjennut ja mikä oli limakalvon paksuus inseminaatiohetkellä. Tuo kaikki jäi nyt arvoitukseksi.

Lähes kaksi viikkoa vaivannut päänsärky loppui muuten ovulaatiotuntemusten kanssa samaan aikaan. Jei!

Ovulaatio ja väärä päivä!

No niin! Kävi juuri, kuten pelkäsinkin. Ovulaatiokivut alkoivat tänään töissä ja ovat tällä hetkellä pahimmillaan. Hyvä, kun pääsen kävelemään. Ei toivoakaan lenkille lähtemisestä. Tuttu kipu, olen täysin varma, että ovulaatio on käsillä. Ja näyttihän se ovulaatiotestikin vahvoja viivoja eilen.

Ja se inseminaatio on vasta huomenna.

Meneekö tässä nyt ajoitus ihan mönkään?

Pregnyl (kp 13)

Pregnyl saatu onnistuneesti ihon alle! Laitoin senkin itse ja ei ollut niin kamalaa, kuin olin ajatellut. Itseasiassa ne alkuvalmistelut, aineiden sekoittelut ja ilmakuplat siinä nesteessä aiheuttivat enemmän jännitystä, kuin se itse pistäminen. Neulaa joutui kyllä painamaan kovemmin ihon läpi ja sitä lääkenestettäkin oli huimasti enemmän, kuin Gonalin kerta-annoksessa. Neste tuntui vähän ikävältä liuetessaan ihon alle. Verta tuli pistoskohdasta vähän, ja myöskin sormesta, jonka onnistuin telomaan avatessani toista lasiampulleista.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. En olisi ikinä uskonut, että tuosta vaan pistelen piikkejä masuuni.

Tein muuten ovulaatiotestin ennen Pregnylin pistämistä ja tuli vahva viiva. Ei, ei, ei! Se ei saisi nyt vielä huomenna tulla!

Päätä särkee edelleen julmetusti.

Haittavaikutuksia

Ei johtunut päänsärky antibioottikuurista, vaan se on tuo Gonal, joka sitä pitää yllä. Päänsärky on tosiaan jatkunut siitä asti, kun pistin ensimmäisen annoksen 1,5 viikkoa sitten.

Särky on piinaavaa. Otsaa särkee, silmiä särkee ja tekisi mieli olla makuuasennossa silmät kiinni. Keskittyminen on vaikeaa, kun tuo särky vie kaiken huomion. Päänsisältö tuntuu puurolta.

Olen eilen laittanut viimeisen annoksen, joten toivottavasti huomenna särky alkaa helpottaa.

Kamala sivuvaikutus. Tällainen jatkuva pään kivistys väsyttääkin niin vietävästi.

2. follikkeliultra (kp 12)

Minulla oli aamulla 2. follikkeliultra. Edelleen vasemmassa munasarjassa näkyi kaksi follikkelia. Toinen oli kooltaan 18,5mm ja toinen oli kyllästynyt koko touhuun ja lysähtänyt vähän kasaan. Eli siihen nyt luotetaan, että tuo yksi isoin kasvaa vielä tämän illan Gonal-f pistoksesta pari milliä. Huomenna illalla laitan irroituspiikin eli Pregnylin. Limakalvo oli rakenteeltaan hyvä ja kasvanut myös perjantaista. Nyt se oli 7,5mm. Saisi kasvaa vielä jokusen millin tässä kolmen päivän aikana.

Inseminaatio varattiin torstaille. Olen ymmärtänyt, että Pregnylistä seuraavana päivänä on yleensä inseminaatio, mutta meillä se on vasta sitä seuraavana päivänä. Miten teillä muilla on ollut?

Vähän jännittää se Pregnylin pistäminen. Aineet, kun pitää itse sekoitella ja neulakin on isompi kuin Gonal-f:n :/

1. follikkeliultra (kp 9)

Ensimmäisestä ultrasta otiuduttu. Oikea munasarja lepäili tässä kierrossa ja vasemmassa oli kaksi johtofollikkelia. Olen helpottunut, ettei niitä löytynyt liikaa. Viuh! Kaksi on ihan hyvä määrä, hoitoa voidaan jatkaa. Nyt on kp 9 ja toisen follikkelin koko oli 12,5mm ja toinen oli jotain 11,5mm. Limakalvo oli vasta 5mm eli aika ohut vielä. Toivottavasti se siitä paksuuntuu.

Viikonlopun ajan jatkan Gonal-F pistoksia ja maanataina menen käymään 2. follikkeliultrassa. Silloin katsotaan, että follikkelit ja limakalvo ovat kasvaneet odotetusti ja varataan sitten aika inseminaatioon.

Maanantaille oli kaksi aikaa saatavilla ja molemmat oli pahimmat mahdolliset työni kannalta. No, eipä voi mitään. Nämä asiat menevät nyt edelle.

Sain tänään tulokset myös kilpirauhaskokeista. TSH oli 2,5 ja T4V 13. Arvot kuulemma ok. Mitä teillä muilla on ollut kilpirauhasarvot?

Kohdun limakalvonäytteen tuloksetkin oli tulleet. Kaikki näytti normaalilta.

Aha.

Ei taaskaan selitystä vuotoihin.

Tänään laitan viimeisen annoksen sitä antibioottia, mitä sain viime käynnillä. Pääsee ehkä sitten näistä viikon jatkuneista päänsäryistä eroon.

Sellaista tänne, maanantaina lisää kuulumisia.

Hyvää viikonloppua kaikille <3 Ja vau, yli 20 000 käyntiä blogissani. Iso kiitos kaikille lukijoille ja tsemppareille <3

Mielessä

Huomenna sinne menen follikkeliultraan. Sanotaanko sitä muuten sellaiseksi? Kuulen samalla myös kohdusta otettujen näytteiden tulokset sekä saan tietää varmaan kilpirauhaskokeidenkin arvot.

Mielessä tuleva käynti on ollut ainakin unessa. Näin viime yönä unta, että minulle oli aika varattuna klo 17.00 ja 16.45 huomasin oleskelevani kotona kaikessa rauhassa, ilman minkäänlaista kiirettä. Ja kaiken lisäksi säärikarvat ajamatta! No, kiirehän siinä tuli, kun piti ne säärikarvatkin vielä ajaa. Lopulta pääsin sairaalalle 17.15, jolloin muistin, että aikani olikin ollut jo 9.30 aamulla. Olin siis mokannut kaiken omaa huolimattomuuttani.

Olen yrittänyt pitää mielen rauhallisena ja stressin taka-alalla. Se on tainnut toimia ilmeisen hyvin, kun stressi unessa kohdistui niinkin tärkeisiin asioihin, kuin säärikarvoihin. Ihan kuin niitä polin tätejä nyt niin kiinnostaisi onko potilailla vähän säärikarvoja vai ei :)

Jospa sitä vaan yrittäisi nukkua ensi yön rauhassa ja luottaa siihen, että sitä onnistuu hoitamaan itsensä paikalle oikeaan aikaan. Oli niitä säärikarvoja tai ei.

Piikki pistetty viitenä iltana vatsaan. Huomenna nähdään tulos.

Ihan itte

Joo ihan itte pistin ensimmäisen Gonal-F annoksen, M tiukasti vieressä, nenä noin sentin päässä neulasta. Ei sattunut yhtään.

Kauhean hitaasti tuntui lukema siinä pistoskynässä nollaantuvan ja jäi vähän epäilevä olo, että menikö sinne ihon alle edes mitään? No, kyllä kai.

Perjantaita tässä nyt sitten odotellessa, silloin on ensimmäinen ultra. Siihen mennessä ehdin pistämään viisi annosta.

Kaikella todennäköisyydellä ainakin yhden johtofollikkelin siellä luulisi silloin olevan. Kunpa niitä ei vaan olisi liikaa.

Kp 1 ?

Yleensä kierron päivä ykkösen tunnistamisessa ei liene vaikeuksia. Kuukautisvuoto alkaa ja kipuja tuntuu koko keskivartalon alueella. Mutta tietenkin nyt, kun pitäisi oikeasti tietää tarkalleen kp 1, olen aivan kateissa sen kanssa.

Mistä tietää, mikä on juuri THE kp 1, kun on jo kaksi viikkoa vuotanut ennen oletettua uuden kierron alkamispäivää? Jotain kipuja oli eilen ja kerran hulahti tuhrun lisäksi kirkkaanpunaista. Tänäänkin on jotain kipuja ja vähän tuli taas kirkkaanpunaista tuhrun lisäksi. Ovulaatiosta (tai mikä lie enää) on nyt 14 päivää.

Kaiken järjen mukaan kuukautisten pitäisi alkaa ihan tässä nyt, mutta enpä tiedä onko siitä olemattomasta 6mm limakalvosta enää mitään jäljellä, jotta vuodon voisi tunnistaa kuukautisvuodoksi?

Lääkäri kysyi minulta ultra-aikaa suunniteltaessa, että pystynkö tunnistamaan kp 1:sen tämän jatkuvan vuotelun vuoksi ja olin vaan, että 'Juu, KYLLÄ! Ei epäilystäkään!'. Mutta eipä ole tällaisia vuotoja ollutkaan hetkeen, enkä muistanut, kuinka vaikeaa sen tunnistaminen voi olla.

Se ensimmäinen piikki pitäisi pistää kp 3 tai kp 4.

Ähhh!

Olisi varmaan pitänyt mittailla aamuöämpöjä tässä ihan loppukierrosta. Ehkä huomenna kokeilen. Jotakuinkin tiedän, mitä mittarin pitäisi näyttää, jos ollaan jo uuden kierron puolella.

LUF / kystinen ovulaatio?

Lueskelin eilen taas juttuja netistä. Törmäsin sellaiseen ovulaatiohäiriöön, kuin LUF = Luteinized unruptured follicle syndrome.

Suomeksi siitä ei oikein löytynyt tietoa ja kyseistä syndroomaa on vaikea diagnosoida, sillä kierrot ovat kuten ovulatoriset kierrot, mutta kuitenkin munasolun irtoaminen munarakkulasta estyy.

Diagnosointi on vaikeaa, koska:

-Kierto on säännöllinen
-Johtofollikkeli löytyy 'ovulaatiota' edeltävässä ultrassa
-LH huippukin tulee
-Kuukautiset ovat normaalit

Mikäli lukeemaani oikein ymmärsin, ovulaatio menee jotenkin mönkään eli munarakkulassa tapahtuu jotain, mutta munasolu ei irtoa. Progesteronia alkaa kuitenkin erittyä jossain määrin, mutta ei niin paljon, kuin normaalista keltarauhasesta.

Jostain luin, että yli 60% LUF:sta kärsiviä on endometrioosia sairastavia.

Näitä juttuja lukiessani muistin erään gynekologikäynnin, jolloin gynekologi minulle mainitsi, että ovulaatio jää kesken ja muodostuu kystaksi. Tämä 'diagnoosi' kuitenkin unohdettiin, koska progesteroniarvo oli 43 loppukierrosta.

Mutta nyt loppukierron ultrassa, kun keltarauhasta ei löytynyt ja munasarjassa näkyi vain follikkelin kokoinen musta alue, joka oli epämääräisempi reunoiltaan ja voisi viitata siihen, että munarakkulan paikalle on vuotanut verta, jäin tosissaan miettimään tämän erään gynen diagnoosia.

Eli kystako siis näkyi nyt viimeisimmässä ultrassa keltarauhasen sijasta? Eli tarkoittaako se kystista ovulaatiota?

Tiedä sitten näistä. Kaikkia niitä on.

Ajattelin kuitenkin seuraavaksi kysäistä polin lääkäriltä tästä ovulaatiohäiriön muodosta.

Onko joku teistä kuullut LUF:sta?

Suunnittelukäynnillä

Ihan ensiksi pitää kehua julkista puolta näitä lapsettomuusasioissa. Jäi kovasti hyvä mieli tänään käynnistä. Meillä täällä Länsi-Suomessa ei ole lapsettomuushoidoissa lainkaan jonoja. IVF-'jonossa' on tällä hetkellä yksi pariskunta ja hekin kuulemma omasta tahdostaan siellä odottelevat. Ihan kauheasti yllätyin tuosta :o

Alkuun vähän juteltiin kuulumisia ja mun vuoto-juttuja. Muutamassa Clomi-kierrossa ne pysyivät poissa, mutta tämä taukokierto on ollut taas jotain aivan kamalaa. Läkkäri halusi nyt selvästi puuttuua tähän ongelmaan. Otettiin limakalvonäyte kohdusta, joka tehtiin siis ilman mitään särkylääkkeitä ja kyllä se tuntui yhtä ikävältä, kuin aukiolotutkimuskin. Eipä se kauaa kestänyt, mutta inhottavaa se oli silti.

Kohdun limakalvon sairauksia voidaan selvittää ja seurata ultraäänellä ja kohdun limakalvolta otettavalla kudosnäytteellä. Limakalvonäyte otetaan aina, kun on syytä epäillä pahalaatuista kohdun sairautta. Myös monissa muissa tilanteissa kohdun limakalvon kudosnäyte auttaa määrittämään, minkälaista hoitoa potilas tarvitsee.

Kohdun sairauksiin voi viitata muun muassa:

• ylimääräiset vuodot
• runsaat tai runsastuneet vuodot
• painon tunne
• kivut
• virtsaamisvaivat

Ultraäänellä nähdään poikkeavuudet kohdun koossa, muodossa sekä limakalvon rakenteessa ja paksuudessa. Kohdun limakalvon tilaa voidaan selvittää tarkemmin limakalvonäytteen avulla, jos ultraäänilöydös tai vuoto-oire viittaa johonkin kohdun sairauteen.

Näytteenoton jälkeen vähän ultrattiin vielä ja kohdun limakalvo oli säännöllinen, mutta ohut (6mm). Lääkäri sanoi, että limakalvosta voisi päätellä, ettei ovulaatiota ole tapahtunut. Tai sitten se on tiputtelun vuoksi ohentunut. Oikeassa munasarjassa näkyi munarakkulan kokoinen musta juttu, joka oli hieman epämääräinen reunoiltaan ja voisi viitata siihen, että munarakkulan puhkeamisen jälkeen siihen munarakkulan paikalle on vuotanut verta. Mutta missä ihmeessä se keltarauhanen oli? Sitä ei näkynyt. Olikohan sitä lainkaan?

Ovulaatiotesti oli kyllä positiivinen silloin vähän yli viikko sitten ja siitä 24h kuluttua tunsin selvät ovulaatiokivut. Ja siitä sitten vuorokauden kuluttua alkoikin tiputteluvuoto. Nyt en enää ymmärrä :/

Puhuttiin vähän jatkosta ja tehtiin suunnitelmat. Kuukautisten loputtua aloitan jonkin puikkokuurin. Sen pitäisi lievittää tulehdusta, jos sellaista on. Lääkäri kyllä sanoi, ettei usko siitä löytyvän apua vuoto-onglemaan, mutta kokeillaan nyt silti.

Ennen kuukautisten loppumista aloitan pistelemään Gonal-F:ää ja kun kuutena iltana olen sitä tuikkaissut, menen käymään polilla ultrassa. Siellä sitten katsotaan, miten munarakkula kasvaa ja ettei niitä kasva useita. Kun munarakkula on tarpeeksi suuri, laitetaan irroituspiikki. Nyt epäselväksi jäi vielä, että yhdistetäänkö tähän inseminaatio? Ilmeisesti yhdistetään, koska meillä diagnoosina on selittämätön lapsettomuus. Loppukierrosta käytän sitten taas mahdollisesti Lugesteronia. Inseminaatioiden onnistumisprosentti oli viime vuonna 12,5%. Eli todennäköisyydet eivät ole meidän puolella.

Ensi viikolla menen käymään vielä tarkemmissa kilpirauhaskokeissa. Minulta on kaksi kertaa kilpirauhasarvot testattu, mutta molemmat ihan väärään aikaan päivästä. Kokeet pitää ottaa aamulla, joten varasin ajan sitten torstaille klo 7.45. Onpahan ainakin tarpeeksi aikaisin.

Tällaista tänään. Olipas kiva kirjoittaa asiat ylös, niin järjestyivät samalla päässäkin oikeaan järjestykseen. Lippuja ja lappuja tuli taas kauhea kasa:

Jatkosuunnitelmat?

Kun niistä Clomi-kuureista ei nyt ollut mihinkään, menen huomenna pitkästä aikaa polilla käymään ja kuulemaan, miten tässä edetään. Luultavasti meillä tulee olemaan jännittäviä iltoja ensi kierrossa, kun jomman kumman meistä pitäisi pystyä niitä piikkejä iskemään vatsaani. Lopputulos on varmaan se, että juoksen ympäri kotia piikittävää kaveria karkuun. Tai sitten saatan yllättää itseni ja pistän ne tyynen rauhallisesti ihan itte!

Huomenna lisää.

Muita lääkärijuttuja

Kävin tänään yleislääkärillä valittelemassa vatsavaivoja. Pääsin verkokeisiin, enkä ole ihan varma, mitä kaikkea tutkitaan. Neljä putkea verta tarvittiin ja ilmeisesti niistä katsotaan keliakia, kilpirauhanen, vilja-allergiat ja vielä jotain muuta. Lääkäri lupasi soitella ensi viikolla tuloksista. Siihen asti kokeilen jotain apteekin valmisteita, joiden pitäisi auttaa vatsan toiminnassa.

Olen tässä nyt puolentoista viikon ajan vältellyt viljoja ja vatsa ei turpoa lainkaan ruokailujen jälkeen. Ummetus sen sijaan on ja pysyy.

Lääkäri vähän epäili, ettei verikokeissa varmaankaan mitään ole, mutta viljoja voi vältellä, jos siitä parempi olo tulee. B-vitamiinin saannista pitää tällöin pitää huoli.

Ja taas tullaan siihen, että jos verikokeista ei mitään löydy, niin mitä tämä sitten on? Endometrioosia, joka ei näy ultralla, eikä tunnu sisätutkimuksessa vai?

Kummallisia vatsavaivoja ilman mitään syytä.

Nyt on muuten kp 21 ja dpo 5 ja koko ajan tiputtelee.

Ovulaatiosta ja tiputtelusta

Ovulaatio oli torstaina kp 16. Tänään aamulla eli kp 18 alkoi ruskea vuoto. Tästä voi laskea, että 13 päivää kestää tiputteluvuoto ja siihen päälle sitten viikon kuukautiset.

Nyt just ei huvita mikään.

Tiputtelua, jälleen kerran

Nyt on menossa siis luomukierto ilman mitään lääkkeitä. Ovulaatiota olen testaillut, mutta ainakaan vielä ei ole sen lähestymisestä merkkejä näkynyt. En oikein tiedä, mihin ajankohtaan sitä odottaisi, kun on nuo Clomi-kuurit takana. Nyt on kp 14 ja tiputtelua on tullut eilen (kp 13) ja tänään. Melko ilhmeelliseen aikaan. Yhdessä kierrossa taisi tulla kp 9 ja kp 12. Eli kuukautisista ei enää ole kyse, tämä on nyt jotain välivuotoa.

En taas voi olla miettimättä endometrioosin mahdollisuutta, ja sitä, että Clomien sanotaan pahentavan endoa. Että jos sitä on, niin onko se nyt lisääntynyt Clomien takia ja siksi tiputtelee tällaiseen aikaan kierrosta?

Tässä kierrossa kp 24 on aika taas polille ja siellä mietitään, miten tässä edetään. Pitäisi varmaan ottaa näitä vuotojuttuja taas puheeksi, mutta alan olla itsekin lopen kyllästynyt näihin aiheisiin.

Kiitos kovasti kaikille, jotka kommentoitte endometrioosipostaukseen. Sain kommenteistanne hyvää tietoa.

Positive thinking

Facebookissa oli jaettu tällainen kuva. Tämä oli jotenkin kiva muistutus siitä kaikesta hyvästä :)

Aiheen vierestä

Nämä aiheet eivät nyt suoranaisesti liity lapsettomuuteen, mutta ehkä niilläkin voi jotain tekemistä asian kanssa olla.

Ravinto - Liikunta - Elämäntavat

Itse olen tämän puolentoistavuoden aikana alkanut kiinnittämään entistä enemmän huomiota kyseisiin asioihin. Olen mielestäni aina syönyt melko terveellisesti, liikkunutkin jonkin verran ja elämäntavatkin ovat suhteellisen normaalit. Mutta kiinnostus näitä asioita kohtaan on kasvanut. Yleisen hyvinvoinnin lisääminen ei välttämättä tuo sitä toivottua tulosta, mutta eipä sen lisäämisestä haittakaan voi olla.


Ravinto

Olen pitkään kärsinyt kaikenlaisista vatsavaivoista. Syytän siitä osittain istumatyötä ja pitkää työmatkaa, joka kuluu myös istuessa. Eli päivässä istun töiden vuoksi n. 10 tuntia ja siihen päälle se, mitä nyt illalla tulee kotona istuskeltua sohvalla. Kärsin tästä istumisesta melkoisesti, mutta töitäkin on tehtävä :) Niinpä olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä syön ja todennut, että sillä on suuren suuri vaikutus vatsan toimintaan. Toki liikkuminen päivän mittaan auttaisi, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta, on siis katsottava enemmän sitä, mitä suuhunsa laittaa.

Kaikenlaista olen kokeillut ja parhaimmiksi vatsan hyvinvoinnin lisääjiksi on osoittautunut eräiden ruoka-aineiden poisjättö:

Punainen liha - En syö, jos ei ole ihan pakko. Punainen liha jäi aivan kuin itsestään pois ruokavaliosta. Joka kerta, kun lihaa söin, tuli tukala olo ja tuntui siltä, että syöty liha ei vatsassani sula. Vatsa joutui tekemään kovasti töitä ja esimerkiksi pihvin syömisen jälkeen vasta seuraavana päivänä oli normaali olo. Nykyään hieman jopa ällöttää ajatus siitä, että saisin rasvaa tirisevän pihvin eteeni ja se pitäisi syödä. Mutta tosiaan totaalisesti en ole kieltäynyt, sillä joskus tulee tilanteita, jolloin ei ole paljoa valinnanvaraa. Sanottakoon näin, että syön punaista lihaa hyvin satunnaisesti ja tähän lasketaan siis kaikki leikkeleetkin leivän päälle.

Valkoinen vehnä - Pasta-annos tarkoittaa minulle automaattisesti kipeää ilmapallomahaa. Valkoista vehnää syön siis vain joskus eli en tästäkään ole totaalisesti luopunut, mutta esimerkiksi arkisin pyrin tekemään ruokien suhteen sellaisia valintoja, että pystyisin vehnää välttämään. Se on ollut yllättävän helppoa. Vehnä on siis jäänyt ruokavaliostani pois kokemuksen kautta. Kun en syö vehnää, ei vatsaa turvotakaan niin pahasti. Kotiin ostan ruisleipää, jos leipää edes ostan (siinäkin on kyllä vähän vehnää).


Vastavuoroisesti minulla on myös paheita, josta luopuminen ei ole onnistunut:

Sokeri - Se vaan on niin hyvää, kaikissa muodoissaan. Tähän auttaisi ehkä karkkilakko, jonka aloittamista olen suunnitellut jo jonkin aikaa.

Rasva -  Rasvalla tarkoitan tässä kohtaa oikeaa aitoa voita, joka on älyttömän hyvää vaikkapa ruisleivän päällä.


Liikunta

Olen aina liikkunut, välillä vähemmän, välillä enemmän, mutta kuitenkin liikkunut. Tällä hetkellä käyn kuntosalilla 2 krt viikossa ja lisäksi juoksentelen ja kävelen. Vähän fiiliksen ja olotilan mukaan valitsen, teenkö kävelylenkin vai juoksulenkin. Esimerkiksi loppukierrosta ei juoksulenkit oikein onnistu. Liekö syynä sitten yleinen uupunut olo vaiko tukala ja kipeä tunne vastassa. Varmaankin molemmat.

Mutta liikunnasta on muodostunut henkireikä tässä puolentoista vuoden aikana. Ylimääräisten hormonien syöminen aiheuttaa turvotusta, nesteen kertymistä elimistöön sekä mielialanvaihteluita. Liikunta on ollut hyvää vastapainoa tälle kaikelle ja ilman sitä en olisi varmaankaan selvinnyt näin hyvin, kuin tähän asti olen selvinnyt.

Venyttely on myös tullut osaksi elämää. Se saa kivasti veren virtaamaan istutun työpäivän ja salitreenin jälkeen. Paikat pysyvät auki ja olo on kevyempi.


Elämäntavat

Olen huomannut, että olen muuttunut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Olin ennen todella tarkka kodin siisteydestä ja siitä, että siivouspäivä on kerran viikossa. Nyt olen antanut hieman periksi. Siivotaan silloin, kun se parhaiten sopii aikatauluihin.

Uni on aina ollut minulle tärkeää. Mielellään 8 tunnin yöunet ja pienet päiväunet bussissa töistä kotiin palatessa. Aina tämä ei toki toteudu, mutta silloin, kun toteutuu, on olokin hyvä ja virkeä.

Olemme hankkineet makuuhuoneeseen mustan pimennysverhon, sillä ainakin minun untani ulkoa tuleva valoisuus häiritsee. Pimennysverholla on ollut huikea osuus siihen, että nukun yöni paremmin aamuun asti (yöllisiä vessassakäyntejä lukuunottamatta).

Rentoutumiselle pyrin hakemaan päivittäin aikaa. Yleensä se hetki ajoittuu vasta iltaan, kun työpäivä on ohi ja päivän liikkumiset on liikuttu. Tuo rentoutuminen on tärkeää myös unen kannalta. Uni tulee paremmin, kun rauhoittuu ennen sänkyyn menoa.

Kahvin olisin voinut laittaa myös tuonne Ravinto -otsikon alle, mutta laitan sen nyt tähän. En tiedä onko se pahe, mutta minulle esimerkiksi aamukahvi on ihana hetki töissä, kun lueskelen sähköposteja. Sama merkitys sillä on viikonloppuisin. Rakastan hitaita viikonloppuaamuja iso kahvimuki kädessä, kun ei ole kiire mihinkään :)

Alkoholia en käytä koskaan viikolla. On myös viikonloppuja, jolloin sitä ei tule juotua pisaraakaan. Mutta punaviinistä pidän näin iltojen pimetessä ja ilmojen viiletessä. Eli punaviiniä tulee tähän aikaan vuodesta juotua silloin tällöin viikonloppuisin. Kesällä taas punaviinin tilalla on valkoviini. Joskus pidän täysin tipattomiakin aikoja. Olen ajatellut alkoholin käytöstä niin, etten halua elää elämääni, kuin olisin raskaana eli siksi sallin itselleni sen silloin tällöin. Toki, jos joskus raskaudun on totaalikieltäytyminen itsestäänselvyys. Ja onhan esimerkiksi punaviinillä rentouttavakin vaikutus eli ei se aina huonokaan asia ole.

Stressi. Mitähän tästä kirjoittaisi. Stressaan välillä kovastikin, mutta parhaimmaksi keinoksi lievittää stressiä olen todennut liikunnan, rahoittumisen ja mukavan tekemisen M:n, perheen tai ystävien kanssa. Pidän siitä, että minulla on ihmisiä ympärilläni ja olen sen huomannut lievittävän stressiä tehokkaasti. Sellainen 'irti arjesta' tekeminen M:n kanssa saa ajatukset mukavasti muualle. Esimerkiksi mökkeily, sienestys tai viikonloppuisin jokin muu mukava tekeminen, joka ei liity arkipäiviin. Myös ajatus 'Ei haittaa, vaikka stressaa' on välillä yllätävän helpottava. Ei kannata liikaa stressata sitä, että stressaa ;)

Tällaisia sekavia juttuja tuli tänään omasta tämänhetkisestä elämästä mieleen. Mielelläni kuulisin teidänkin ajatuksia näistä asioista :)

Omat endometrioosiepäilykset

Olen ajoittain pohtinut endometrioosin mahdollisuutta, kun minulla on monenlaisia oireita, jotka siihen sopisivat. Jos minulla endometrioosia on, uskon sen olevan lievää. Endometrioosiyhdistyksen sivuilla on oireiksi listattu ao. asiat. Merkitsin punaisella omat oireeni ja perään vielä tarkemman selityksen:

Endometrioosi voi aiheuttaa monenlaisia oireita

• runsaat ja/tai kivuliaat kuukautiset 
• kaksi ensimmäistä päivää runsasta, hyytymäistä ja kivuliasta vuotoa
• kipu ja/tai tiputteluvuoto ennen kuukautisia
• tiputteluvuoto alkaa ilman lääkkeitä jo melkein ovulaatiosta ja kipu tuntuu vasemmalla puolella navan lähettyvillä, joka poistuu aina lopulta kuukautisten alkaessa
• välivuodot 
• näitäkin on joskus ollut
• krooninen kipu alavatsan, sukupuolielinten ja/tai lantion alueella
• juuri tuo navan lähettyvillä oleva häiritsevä, tukala kipu, joka tuntuu välillä myös paineentunteena
• yhdyntäkipu  
• yhdyntä on kivulias silloin tällöin -> liittyy jotenkin kierron vaiheisiin
• tärinäkipu 
• pahin ovulaation aikaan, mutta ilmaantuu myös juuri ennen kuukautisia
• selkäkipu
• iskiaskipu
• tihentynyt virtsaamistarve ja/tai kipua virtsatessa
• saattaa olla tottumus tai sitten mahdollisen endon oire -> öisin käyn 1-2 kertaa vessassa eli se häiritsee myös unta
• suolen toiminnan häiriöitä ja/tai kipua ulostaessa
• vatsa on jatkuvasti turvonnut ja ummetusta on usein, joka muuttuu kuukautisten alkaessa lähes ripuliksi
• pahoinvointi
• hiivatulehdukset
• krooninen väsymys
• väsymys on enemmänkin uupumusta ovulaatiosta kuukautisiin -> mm. juokseminen ei onnistu ja vatsassa on jatkuva tukala olo
• lapsettomuus
• selittämätön sellainen

Mielestäni aika moni oire viittaa endometrioosiin. Sisätutkimuksissa ja ultrassa minulla ei ole havaittu mitään poikkeavaa ja kohtukin on sileä ja liikkuvainen -> ei kiinnikkeitä. Mutta ongelmat eivät tuntemustenkaan mukaan ole niillä kohdin, vaan ylempänä. Endometrioosia voi olla vatsakalvolla ja mielestäni oireeni viittaisivat juuri siihen.

Olen kyllästynyt siihen jatkuvaan outoon 'ylimääräiseen' tuntemukseen, joka minulla on navan vasemmalla puolella hieman yläviistossa ja välillä koko vasen kylki on inhottavan tuntuinen. Mikä muu sen selittäisi, kuin endometrioosi (ja siihen lisättynä nuo kaikki muut oireet)?

 

Melkein kaikki muumahdollinen on jo vuosien varrella tutkittu. On tehty vatsanalueen ultrasisätautilääkärillä, on tutkittu keliakia ja laktoosi-intoleranssi.Yleislääkäri on myös tutkinut suoliston. Mitään ei ole löytynyt, mutta ei kaine tuntemukset voi tyhjästä tulla, kun sitten taas oikealla puolella vastaa eiole mitään oireita?

Se sama oire ja tuntemus vaan on ja pysyy :( Välillä tuntuu, että tulen hulluksi sen tuntemuksen kanssa, mutta kyllä se ihanoikeasti siellä on. Ja kivuksi se tuntemus muuttuu aina ovulaation aikaan, sekäennen kuukautisia.

Joskus endometrioosidiagnoosin saaminen voi olla kiven takana. Ja toisaalta taas, jos oireiden kanssa pystyy elämään, niin muuttaako se tilannetta sitten mihinkään suuntaan, että sen diagnoosin lopulta saa?

Työpäivät ja lapsettomuushoidot

Tämä sama aihe on varmasti jokaisella lapsettomuushoidoissa käyvällä ajankohtainen jossain vaiheessa. Kertoako hoidoista töissä vai olla kertomatta? Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle ja kaikki riippuu paljolti työyhteisöstäkin.

Itselleni tämä asia tuli konkreettisemmaksi saman tien, kun Clomi-kuurit päättyivät ja varasin ajan jatkohoitojen suunnitteluun. Kun lähdetään pistoshoitoihin tai inseminaatioihin, käyntejä vastaanotolla tulee useammin ja aina niitä ei voi ennustaa etukäteen. Tällöin töiden pitää joustaa.

Olin itse ensin sitä mieltä, etten halua kertoa töissä, mutta aika nopeasti totesin sen olevan mahdotonta, koska minulla on pitkä työmatka, johon menee yli kaksi tuntia aikaa päivästä. Ja vastaanottoajat sattuvat usein keskelle päivää...jonka nyt viimein ymmärsin, kun yritin varata aikaa työpäivän ulkopuolelle.

Ajattelin siis, että pääsen pienemmällä stressillä, kun kerron töissä niille ihmisille, joille minun pitää raportoida poissaoloistani. Ja ajattelin myös sitä työmatkaa. Ei ole mitään järkeä, että lähden esim. klo 7 ajamaan töihin ja olen perillä klo 8. Ehdin tehdä 1,5h töitä, kunnes lähden taas ajamaan tunnin matkaa kotikaupunkiini ja pääsen vastaanotolle 10.30. Olettaen, että vastaanottoajat ovat 30min myöhässä ja vastaanotolla menee vielä itsessään 30min, olen siellä kokonaisen tunnin. Tällöin pääsisin lähtemään takaisin töihin 11.30 ja perillä olisin 12.30. Siinä sitten pikainen ruokatunti ja 3h töitä ja taas tunnin ajomatka kotiin.

ALKOI AHDISTAA!

Olen vähän sellainen luonteeltani, etten kestä ahdistavia tilanteita ja pyrin pääsemään niistä mahdollisimman nopeasti eroon.

Siispä kerroin töissä, että minulle saattaa loppuvuodesta tulla keskellä päivää poissaoloja töistä lapsettomuustutkimuksien ja -hoitojen vuoksi. Ja ongelma ei ole nuo lääkärissäkäynnit, sillä ne voin hoitaa vaikka ruokatunnilla. Ongelma on nimenomaan pitkä työmatka.

Molemmat työkaverit, joille kerroin, olivat hyvin ymmärtäväisiä. Tulimme siihen lopputulokseen, että teen kaikki ne päivät etänä kotoa, jolloin joudun käymään lääkärissä. Ei siis edestakaista ajelua kodin, työpaikan ja sairaalan välillä. Asumme lähellä sairaalaa eli pystyn tosiaan ruokatunnilla hoitamaan kaikki käynnit.

Ihan mahtavaa! Ei tarvitse murehtia tai keksiä tekosyitä poissaoloille. Jatkossa ilmoitan vain, että mitkä päivät työskentelen kotoa. Ja helpottavaa myös sen kannalta, että eihän sitä koskaan tiedä, millä mielellä sitä vastaanotolta lähtee. Saan mennä rauhassa kotiin ja jatkaa työpäivää tapaamatta ihmisiä :)

Eli minun kannatti ehdottomasti töissä kertoa. Suuri kivi tipahti sydämeltä.

Ai niin, KP 1 tänään ja odotettu luomukierto.

Ajanvarauksia

Soitin aamulla polille ja menen vajaan kuukauden kuluttua suunnittelemaan jatkojuttuja. Ajattelin, että soitan näin ajoissa, jos vaikka sattuisin saamaan töiden kannalta sopivan ajan, eikä tarvitsisi olla töistä pois.

Teen aina yhtenä päivänä viikossa töitä kotoa ja yritin tietenkin sille päivälle saada ajan. Juuri sinä viikonpäivinä ei ole vastaanottoaikoja, koskaan. Plaah!

Seuraavaksi yritin sitten saada mahdollisimman aikaista aamuaikaa tai myöhäistä iltapäiväaikaa. Ehdotukset: 10.30 tai 13.30!!! Onko noi muka aikaisia tai myöhäisiä aikoja?

Itselläni on 60km työmatka ja normaali 8-16 työaika. Eli tunti menee työmatkoihin suuntaansa. Molemmat ajat tarkoittaa siis, että puolet työpäivästä menee plörinäksi.

En kovin mielelläni haluaisi töissä kertoa näistä hoidoista, mutta miten ihmeessä selittää kaikki poissaolot?

Ahdistaa jo nyt. En jaksaisi joka kerta keksiä ties mitä ihme syitä poissaoloille.

Dpo 14

Uneton yö takana -> varma merkki lähestyvistä kuukautisista. Viimeisen lugesteronin olen laittanut perjantaina aamupäivällä ja perjantaina illalla varmistin testillä kannattaako niiden käyttöä jatkaa. Testi kertoi hyvin selvästi, ettei kannattanut. Ja uudemman kerran vielä eilen dpo 13.

Pientä hyvin haaleaa tiputtelua on jo, laskin että kuukautiset alkaa huomenna illalla.

Siitä lähtee käyntiin sitten täysin lääkkeetön kierto. Polillekin pitäisi soitella näiden Clomi-kiertojen lopputulos ja sopia jatkoista.

Dpo 8

On tullut jokin lukko tähän kirjoittamiseen. Kovasti on surettanut kanssasisarten, pitkällä hoidoissa olevien tulokset IVF-kierroksista :( Toki joukossa on ollut onnistumisiakin, ihmeitäkin jopa. Ehkä meidän jokaisen vuoro tulee vielä joskus, siihen on uskottava.

Olen jotenkin herännyt tähän todellisuuteen, pysähtynyt huomaamaan, että millaiselle tielle sitä onkaan joutunut. Olen jokseenkin järkyttynyt. Lukossa. Harmittaa niin kovin, miten moni tällä samalla tiellä tepastelee (tai oikeastaan rämpii). Toiset alussa, toiset keskivaiheilla, toiset loppupäässä. Toiset ovat löytäneet sen onnekkaan tienhaaran.

Tässä kierrosta toiseen tiputtelun kanssa tuskastuen, olin melkein unohtanut tämän kaiken perimmäisen tarkoituksen. Tuntuu niin kaukaisilta viime keväiset tutkimukset. Loppu- tai alkuvuodesta alkavat pistoshoidot aiheuttavat taas kovaa ramppikuumetta. Ehkä siksi, että jos nekään eivät toimi? Itse pistokset ei pelota, vaan se, että miten kroppa niistä hormonimyllerryksistä selviää tai miten henkinen puoli osaa arjen keskellä käsitellä pettymykset? Tuntuu, että nytkin kroppa on ollut aika kovilla, kun 11 kuukautta jos jonkinmoista pilleriä on popsittu. Ei auta liikunta tai ruokavalio, olo tuntuu jatkuvasti turvonneelta.

Nyt on dpo 8 ja taaskaan ei ole mitään oireita eli 99% varma olen tämänkin kierron lopoutuloksesta. Kyllä tässä niin monta samanlaista kiertoa on nähty, että jos lopputulos olisi poikkeuksellinen, olisi olokin ehkä jollain tapaa erilainen.

Tulipas taas positiivista tekstiä. Mutta ei auta, kun ei ole oikein tällä saralla mitään iloista kerrottavaa. Kaikki muu on onneksi hyvin :)

Dpo 1

Ja taas ollaan kierron paremmalla puolella, tai huonommalla, miten sen nyt ottaa. Ennen ovulaatiota sitä jaksaa olla toiveikas ja kierron viimeiset kaksi viikkoa sujuvat taas helpottuneissa, mutta vähän luovuttaneissa fiiliksissä.

Clomi-kuurit on nyt toistaiseksi syöty. Tämä oli siis neljäs ja viimeinen kierto. Olen helpottunut.

Ovulaatio oli eilen, ei epäilystäkään. Vatsa oli hirveän kipeä koko vasemmalta puoleltaan, ei ollut lainkaan hyvä olla. Olo alkoi muuttua jo sunnuntaina hieman epämukavaksi ja eilen koko päivän sattui ylävatsaan. Illalla tutut ovulaatiokivut olivat läsnä, mutta jo tänään aamulla olo oli kuin uudestisyntynyt.

Miten ovulaatio voi olla noin kipeä ja tukala? Miten ne kivut voi kestää melkein kaksi päivää? Ja miten yksi pieni munasolun irtoaminen voi tehdä koko keskivartalon kylkeä myöten kipeäksi?

En jaksanut tässä kierroissa mittailla aamulämpöjä, kun ihan jo olostakin tunnen ovulaation ja milloin se sitten on ohi. Pahimmat kivut on ovulaatiota edeltävänä ja ovulaatiopäivänä. Ja kun taas ovulaatio on ohi, olo on ihanan 'lämmin'. En osaa selittää sitä tarkemmin, mutta sen tuntee selvästi. Kaipa se johtuu siitä pienestä kehon lämpötilan muutoksesta.

Ovulaatiotestejä tein tässä kierrossa vain kaksi. Sunnuntaina ja eilen. Sunnuntaina testi oli positiivinen.

Lugesteronit aloitan tässä muutaman päivän kuluessa.

Millaisia ovulaatiokipuja teillä muilla on tai onko niitä? Mietin tässä vain, että minkälainen kipu on vielä normaalia?

Hajamielisyyttä

En tiedä onko tämä syysväsymystä, luovuttamista, rentoutumista, kyllästymistä vai mitä, kun onnistuin sössimään sitten tämän viimeisen Clomi-kierron. Unohdin ottaa viidestä tabletista sen neljännen. Miten tuollaisen voi unohtaa??? Olen potenut melkoisen huonoa omaa tuntoa tapahtuneesta.

Kaipa se menee tuon rentoutumisen piikkiin. En ole tännekään mitään kirjoitellut...varmaan siksi, etten oikein ole jaksanut innostua uudesta kierrosta. Tai mistään asiaan liittyvästä.

Kyllästyttää.

Ei jännitä enää uusi kierto, ovulaatio tai kuukautisten saapuminen.

Syys-kyllästyminen tämä olotila varmaan on.

Neljäs Clomi-tabletti myöhästyi n. 8 tuntia. Seuraavan otin sitten myös myöhässä, että kahden tabletin väliin jäi se 24 tuntia. Kuumat aallot on olleet taas melkoisen kovat, joten ei tuo unohdus varmaan kaikkea pilannut. Vasenta munasarjaa on tuikkinut pari päivää aika mukavasti eli kyllä siellä jotain taas tapahtuu.

Ehkä tämä rentoutuminen voi olla hyväkin asia.

Ja ai niin, olen hajamielisyydestäni huolimatta lukenut teidän kaikkien blogeja, mutta saamattomuudestani johtuen en ole onnistunut jättämään merkkiä itaestäni. Mukana olen toivonut silti, ihan jokaisen kohdalla :)

Kp 1

Uusi kierto lähti käyntiin. Alavatsan lisäksi kurkku on kipeä, olo on vähän surkea.

Clomit aloitan taas ylihuomenna. Ahdistaa jo nyt levottomat ja hikiset yöt. Sitten pidän sen taukokierron. Aivan varmasti pidän.

Dpo 14

Varmistettu tänään vielä, että josko se dpo 12 tehty testi olisi ollut väärässä, mutta eihän se ollut.

Laskin, että kuukautiset alkaa su-ma välisenä yönä.

Eipä auta, kuin kaivaa uutta toivoa taas jostain.

Onneks se on viikonloppu edessä!

Dpo 12

Ei siihen testiin mitään tullut. Tyhjää vain. Päätin lopettaa jo Lugesteronit, koska vuodon alkuun menee joka tapauksessa se viisi päivää vielä.

Nyt just ei tunnu miltään. Ihan odotettu tulos. Eipä taida meillä toimia tämä resepti ja eihän siihen oikeastaan olekaan enää kuin yhden kierron mahdollisuus. Sitten koittaa tauko.

Sitä odotan jo.

Dpo 10

Kierto on edennyt jo loppusuoralle. Mitään oireita ei ole, olo on yhtä 'tyhjä', kuin menneissäkin Clomi-kierroissa. Jotenkin tämä homma menee niin käänteisesti. Luomu-kierroissa oli loppukierrosta aina kaikenlaista; rintojen arkuutta, alavatsakipuja, väsymystä yms yms yms. Ja nyt näissä lääkkeellisissä kierroissa ei mitään, ei sitten yhtään mitään. Olo on, kuin mua ei olisikaan. Että olisin höyhenen kevyt ja läpinäkyvä. Ikään kuin verikään ei virtaisi. Tyhjä, pysähtynyt ja odottava. Sellainen olo mulla on. Jotenkin sitä luulisi, että asian kuuluisi mennä juuri toisin päin. Että ne lääkkeet tekisivät oireita myös loppukiertoon.

Mutta jos jotain tässä matkan varrella on oppinut, niin sen, että mikään ei näissä asioissa ole varmaa ja mikään ei yleensä mene niin, kuin sen on luullut menevän.

Haluaisin lopettaa Lugesteronit jo tämän kierron osalta, ettei kierto taas turhaan pitkittyisi. Mutta sitä ennen pitää tehdä se tyhmä testi. Jos voisin luottaa tuntemuksiini ja vaistoihini, uskaltaisin lopettaa Lugesteronit jo tähän päivään testaamatta.

Se testi vaan on pakko tehdä, tyhmä testi, johon tulee aina, AINA yksi viiva.

Ai niin, viikonloppuna istuskeltiin parvekkeella ja katseltiin, kun aurinko laski ja pimeys hiipi pikkuhiljaa maille. Musta lintu lensi meidän parvekkeen edessä olevan kuusen latvaan ja oli siinä hetken. Sitten se lensi pois ja mä olin täysin varma, että se oli merkki. Musta lintu tuskin mitään onnekkaita uutisia tuo, joten päätin, että se kävi kertomassa mulle: kuukautiset sieltä pian tulla tupruttaa.

Kuvia, kuvia, kuvia

(Kuvat Googlen kuvahausta).