Pallukat pakkasessa

Tänään oli soittoaika klinikan labraan. Eilenkin olisin saanut jo kysellä tietoja, mutta kehottivat soittamaan vasta tänään, jos haluan kerralla ihan lopullisen tiedon.

Labratäti kertoi, että hyvin olivat alkiot lähteneet jakaantumaan. Yleensä kuulemma yksi kuudesta tai seitsemästä alkiosta kehittyy blastokystaksi. Me olimme saaneet 6 pakastuskelpoista blastokystaa niistä 17:sta alkiosta. Hurjan suuri helpotus! Olen aivan mahdottoman kiittollinen, ettei ainakaan heti tarvitse ryhtyä uuteen IVF:ään. Tässä niitä olikin kaksi niin peräkkäin.

Blastokystoja oli meille tullut vielä tuota kuuttakin enemmän, mutta labrassa päättävät jonkun sisäsolumassan perusteella, mitkä pääsevät pakkaseen, kun eivät voi kuulemma kaikkia pakastaa.

Onko tämä edes totta! :)

Herää vain kysymys, että missä se vika sitten oikein on, kun koskaan en ole positiivista raskaustestiä tehnyt?

Piinapäivillä

Pukahdan täältä hiljaisuudesta pikaisten kuulumisten kanssa. Olen hieman reipastunut, mutta ihan oma itseni en ole vieläkään. Suurin saavutus tässä lähiaikoina on ollut se, että tehtiin kunnon siivous kotona perjantaina! Muuten olen ollut vähän laiskamato, vaikka salista tai lenkeistä en olekaan tinkinyt. Jospa tähän tulee muutos, kun tästä marraskuusta vain selvitään. Kovasti sitä toivon.

Käytiin torstaina toisessa alkonsiirrossakin. Siirrettiin se toinen ja viimeinen pakastettu blastokysta. Alkio selvisi sulatuksesta ja 5 minuutin pyrähdys klinikalla toi jälleen mukanaan melkein kahden viikon piinapäivät. Tänään on pp 4. Mielen on vallannut tunne siitä, ettei onnistunut tämäkään siirto. Tosin tällä kertaa ei tullut sellaista selkeää kohdun supistelukohtausta, kuin kaikissa muissa hoidoissa, mutta sellainen lyhyempi tuli tässäkin.

Jotenkin ahdistavaa, että sitä tuntee kroppansa niin hyvin (tai ainakin luulee tuntevansa). Olisi kiva kuulla sellaisia tarinoita, joissa hoito on päättynyt positiiviseen tulokseen, ilman mitään raskausoireita? Onko sellaisia tarinoita edes olemassa? :D

Blastokystaviljely

Kun meillä alkioita saatiin 11 kappaletta, oli klinikan laboratorion henkilökunta päättänyt, että tehdään pidempi viljely eli blastokystaviljely. Toki nuo 11 olisi voinut pakastaa jo maanantaina, mutta pitkällä viljelyllä saadaan karsittua heikommat pois eli hyvässä tapauksessa voidaan säästyä turhilta alkionsiirroilta kohtuun (olettaen, että mulla ei olisi sitä limakalvo-ongelmaa).

Yleensä hedelmöitynyt munasolu siirretään takaisin kohtuun nelisoluvaiheessa (kahden vuorokauden kuluttua munasolun keräyksestä) tai kahdeksansoluvaiheessa (kolmen vuorokauden kuluttua munasolun keräyksestä). Vaihtoehtoisessa menetelmässä alkiota kasvatetaan päivään viisi saakka viljelymaljalla. Tällöin alkiot ovat usein saavuttaneet ns. blastokystavaiheen (yli 100 solua). Menetelmän etuna on se, että pystytään paremmin valitsemaan se alkio, jolla on parhaat mahdollisuudet kiinnittyä kohtuonteloon. Haittana on, että joskus hedelmöityneet munasolut eivät jakaudukaan toivotulla tavalla eikä ylipäätänsä päästä alkionsiirtoon.

Alkioiden kasvattaminen laboratoriossa on aina vaikeampaa ja riskialttiimpaa, eivätkä siitä selviä kaikki alkiot, vaikka kohdussa ne voisivat selvitäkin. Kato pitkässä viljelyssä on siis suuri. Alkioista keskimäärin kolmasosa kehittyy blastokystavaiheeseen, mutta laboratorio-olosuhteissa määrä saattaa olla pienempikin.

Kyselin tänään väliaikatietoja taas labrasta ja 4 alkiota on tipahtanut matkasta. 1 oli ihan alkuun ollut jo hidas. Tilanne nyt siis se, että 2 blastokystaa on pakastettu ja 5 on vielä seurannassa.

Jos tilastoja katsoo, niin niiden mukaan meidän kuuluisi alkiomäärän perusteella saada yhteensä 3-4 blastokystaa pakkaseen. Ehkä noista 5:stä löytyy vielä 1-2 hyvää!?!

En tiennytkään, että pitkässä viljelyssä kato on noin suuri ja vain kolmaosa pääsee blastokystavaiheeseen.

Ihan outoa, että meillä on siellä kaksi alkiota, joissa on 100 solua! Niissä, kun oli aluksi 2 solua!