Hoitoväsymys

Lentokone ei tippunut, hengissä täällä ollaan, mutta jonkinlaisen hoitoväsymyksen syövereissä. Ei millään jaksaisi ajatustakaan uhrata pian alkavalle PAS-hoidolle. Loma oli oikein ihana ja uudella innolla jaksaa kyllä töitä nyt pakertaa.

Meillä on piiiitkästä aikaa tämä oikea taukokierto meneillään (viim. 02/2014) tuon toisen IVF:n jäljiltä ja se on ollut niin kaivattu juttu. On ihanaa olla ihan omien hormonien varassa ja voi, kuinka olenkaan voinut hyvin. En tuon hoitoväsymyksen vuoksi ole kauheasti jaksanut täällä blogissa käydä, mutta toki teidän muiden kuulumisia olen lueskellut. Feeniksille kiitos haasteesta, yritän siihen vielä tarttua :)

Joulukuussa meillä oli puolittainen taukokierto, kun sen Procrenin pistin kp 21. Siitä kierrosta tuli 35 päivän mittainen ja tiputtelu alkoi vasta kp 30. Nyt on kp 27 ja jotain pientä tuhrua on jo tullut. Tässä vähän mietityttää, että olenkohan ovuloinut näissä viimeisimmissä kierroissa lainkaan, kun tuppaavat tuolla tavalla venymään nykyään. Vuosi sitten minulla oli viimeksi se oikea taukokierto ennen näitä joulu- ja helmikuun kiertoja ja sekin oli 43 päivän mittainen. Ei kuulosta ihan normaalilta? Että jospa se oikeasti on niin, että PCO siellä endometrioosin kaverina lymyilee. Niin lievänä kuitenkin, ettei siihen lääkärit osaa tarttua.

Tämä PCO on aiemminkin kummitellut mielessäni, mutta koska en yrityksistä huolimatta ole saanut lääkäreiltä siihen vahvistusta, niin ajattelin, että kokeilenpa sitten itse ruokavaliolla ja lisäravinteilla hoitaa sitäkin puolta. Nähtäväksi jää, onko tästä kokeilusta mitään apua, mutta aion sitä nyt sinnikkäästi jatkaa vaikka puolisen vuotta.

Tällaista lisäravinnetta olen nyt napsinut kolmesti päivässä ruokailujen yhteydessä ja edelliset kuukautiset mulla oli täysin kivuttomat, joten johonkin se ainakin on vaikuttanut:

BERBERIINI

Ihanaa kevättä rakkaat lukijani! <3

Taas takapakkia

Tänään on kp 9 ja vessassakäynnin yhteydessä tuli rusehtavaa vuotoa. Kuukautiset loppuivat jo neljä päivää sitten. Kyllähän tämä veti mielen matalaksi. Enpä tiedä onko niistä Estradot-laastareistakaan mitään apua tähän jatkuvaan vuoteluun. On ihan sellainen tunne, ettei me päästä koskaan edes yrittämään sitä pakastetun alkion siirtoa. Tai siis mitään siirtoa ylipäätään.

Eilen oli endometrioosikipuja vasemmalla puolella vastsaa ja tänään tuli tuota vuotoa. Se paholainen siellä taitaa riehua ja tehdä jatkuvasti pahojaan.

Juoksulenkeistä

Pitää vähän tulla hehkuttamaan, kun jäi niin hyvä mieli juoksulenkistä. Kävin siis muutamia kertoja kesäkuussa juoksemassa, kun olin kunnolla toipunut laparoskopiasta. Eivät ne lenkit niin kovin hyvin silloin sujuneet, vatsassa tuntui edelleen se sama tukala olo, kuin aina ennenkin. Sellainen, että siellä on jotain sinne kuulumatonta. Juoksu tuntui raskaalta ja maha jotenkin isolta. Tärinäkipukin alkoi heti muutamien minuuttien jälkeen.

Noh, sitten tuli kesäloma ja aloitin sen keltarauhashormoninkin. Juoksulenkit jäivät, kun kesälomalla viipotettiin paikasta toiseen. Mutta nyt pitkästä aikaa rykäisin jotain 5 km ja mun vatsassa ei tuntunut mitään! Se oli sellainen kevyt kantaa ja tärinäkivuista ei tietoakaan! Tosin, elelen vasta alkukiertoa, mutta silti tuntuu, että tämä on sen keltarauhashormonin ansiota, mitä siis syön edelleen. Katsotaan, miten lenkit sujuu jossain kp 28 kohdilla. Toivottavasti tämä olotila pysyisi ainakin tämän kuurin ajan. Jäädäkseen se tuskin on tullut, sillä kivut palasivat kyllä heti, kun pidin sen taukoviikon kuurista. Mutta onhan edes tämä pienikin muutos kiva asia :)

Miten teillä muilla endolaisilla? Haittaako endometrioosi jotain tiettyä liikkumista?

Vyyhti alkaa purkaantua?

Se siitä tauosta. Ei tässä kesän aikana lomalle päästy näistä asioista. Sain viime viikon lopulla työterveyslääkäriltä koelääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan ja olen nyt viikon syönyt lasten annosta. Muutoksia olossa olen huomannut. Vasta toimii paremmin, en palele enää käsistä ja jaloista, eikä muutenkaan ole koko ajan kylmä. Ero omassa olossa on huomattava ainakin tämän yhden viikon perusteella. Pari päivää lääkityksen aloituksesta lähti turvotus ja sellainen jumittava olo kropasta.

Että yhtä kaikki? Minulla on selvästi gluteeniherkkyys ja todistetusti endometrioosi. Pieni vajaus kilpirauhasen toiminnassa ei ole enää kaukaa haettu. Kaikki vaikuttavat kaikkeen, mutta mikä tuli ensin? Gluteeniherkkyys?

Olen taas verkostoitunut, kuten endometrioosidiagnoosin aikaankin ja 'tavannut' muutamia kohtalotovereita, joilla on samat kilpirauhasarvot, kuin minulla ja he olivat saaneet myös kilpirauhaslääkityksen. Toisella oli pahat vuotohäiriöt ja toisella endometrioosi kilpirauhasen vajaatoiminnan lisäksi.

Nyt olen sitten heittäytynyt täysin länsimaisen lääketieteen armoille ja syön endometriioosiin kuukautiskiertoa lamaavaa lääkitystä ja samalla kilpirauhasen tueksi toista lääkitystä. Voisiko meidän vuoro tulla vielä joskus? Ollaankohan tässä oikeilla jäljillä?

Jotain muutakin vikaa?

Melkein pelottaa edes kirjoittaa tätä, sillä tähän asti KAIKKI omat epäilykseni ovat käyneet toteen. Ensin arvelin, että meillä toive muuttuu lapsettomuudeksi. Niin kävi. Olin varma, että ylimääräiset vuodot ovat merkki jostakin, joka aiheuttaa lapsettomuutta, vaikka lääkärit olivat toista mieltä. No, niinkin kävi. Ja sitten vielä ne endometrioosiepäilykset ja leikkaus kaikkien tapaamieni lääkärien vastustuksesta huolimatta. Sekin pelko kävi toteen, endometrioosi löytyi.

Nyt olen sitten liittynyt Endometrioosiyhdistykseen ja yhdistyksen keskustelupalastalle. Kyselin siellä näistä vuotoasioista ja sainkin vastauksia. Muillakin on tällaista ja heillä epäillään tai on jo diagnosoitu adenomyoosi. Kaikki minulle vastanneet kuvailivat vuotojaan sellaisiksi, mitä minullakin on. Ihan koostumuksesta ja väristä lähtien.

Noin 40 %:lla endometrioosipotilaista on myös adenomyoosia.

-> kohtuulliset suuret noi mahikset :(

Adenomyoosi tarkoittaa sairautta, jossa kohdun limakalvon rauhasista muodostuneita ulokkeita kasvaa kohdun lihassyiden väliin, kohtulihaksen sisälle. Muutokset ovat joko tasaisesti sirottuneina yleensä kohdun takaseinämässä tai paikallisesti kerääntyneinä pesäkkeinä muodostaen ns. adenomyooman. Adenomyoosipesäkkeet reagoivat estrogeenille kohdun limakalvon tapaan. Joskus adenomyoosia on pidetty endometrioosin alalajina.

Tavallisia oireita ovat alavatsakivut, kuukautisiin liittyvät ylimääräiset vuodot sekä joskus tihentynyt virtsaamisen tarve. Joskus voi esiintyä yhdyntäkipuja tai painontunnetta alavatsalla.

-> Mulla on kaikki nuo :(

Lisäksi luin jostain, että adenomyoosiin voi liittyä sellainen 'möykyn' tunne alavatsalla.

-> Mulla on sellainenkin. Pystyn sen ihan paikallisesti kohdistamaankin :(

Adenomyoosi voi myös olla osatekijänä lapsettomuuteen: alkio kiinnittyy huonommin kohdun limakalvoon.

-> Ja sitten vielä tämäkin :(

Että mitäs kivaa naiseuteen liittyvää vielä olis tarjolla?

Lisätietoja polilta

Saimme postissa kutsun jatkohoitojen suunnitteluun. Päivä ei sitten tientenkään sopinut, joten soittelin polille ja katsottiin uusi päivä. Se siirtyi vain viikolla. Kyselin samalla vielä leikkauksesta ja hoitaja luki jostain koneelta, että endometrioosi oli tullut heti näkyviin mentäessä vatsasta sisään. Ei osannut sanoa endometrioosin luokituksesta, mutta tilanne ei kai kovin paha ollut, kun välillä on sellaisiakin tapauksia, että kaikki paikat on ihan täynnä endometrioosia. Harmittaa, kun en ole saanut postissa mitään selostusta leikkauksesta tai yleensä lääkärin mielipidettä endometrioosin laajuudesta. En oikein kovin kattavaa valistusta saanut silloin leikkauksen jälkeisenä päivänä.

Puhuttiin myös e-pillereistä. Hoitaja ei suositellut niitä aloittamaan, koska jatkohoitojen suunnittelukäynti on jo heinäkuun lopussa. Siinä tapauksessa kannattaisi aloittaa, jos olisi esim. 6 kk jonotusta. Eli nyt vaan katsellaan, miten kierrot tästä eteenpäin menee. Nyt on kp 21 ja vielä ei tiputtelu ole alkanut. Laparoskopian / hysteroskopian jälkivuoto loppui kolmessa päivässä, joka on minun vuotohistoriani tuntien todella odottamatonta!

Olen ottanut diagnoosin tosissani ja tutkinut kovasti mm. ruokavaliosuosituksia endometrioosin hoitoon. Gluteeniton tai vehnätön ruokavalio mainitaan monessa paikassa ja olen aika tunnollisesti sitä noudattanut nyt yli puoli vuotta. Diagnoosin myötä sain vain vahvistusta sille, että kannatti kuunnella omaa oloaan ja ryhtyä gluteenittomalle ruokavaliolle. Tästä on nyt hyvä jatkaa tuota ruokavaliota, sillä totutteluun ei ole enää tarvetta.

Kofeiini mainitaan myös huonona aineena, jos sairastaa endometrioosia. Kofeiini lisää kai jotenkin estrogeenin tuotantoa ja sehän ei ole hyvä asia. Pidän kovasti kahvista, joten tämän osalta tulee olemaan vaikeaa. Tällä viikolla olen juonut päivässä vain yhden kupin kahvia ja yritän jatkaa sillä linjalla. Mahdollisesti testaan myös kofeiinitonta vaihtoehtoa. Vihreää teetä ajattelin hankkia myös kofeiinittomana.

Punainen liha ei myöskään kuulu endometrioosiruokavalioon. Eikä kai liiemmin vaaleakaan liha. Kalaa pitäisi siis löytyä lautaselta usein. Vaaleasta lihasta en varmaan tule luopumaan. Punaista lihaa syön todella harvoin.

Kaikki soijatuotteet on ehdottomasti kiellettyjä. Tämäkin liittyy jotenkin estrogeeniasioihin.

Sokeri pitäisi myöskin minimoida, mutta tämä asia pätee varmaan ihan kaikkiin ihmisiin, eikä pelkästään endometrioosia sairastaviin.

Maitotuotteet eivät myöskään ole kovin hyvä juttu, mutta ajattelin kyllä rahkaa ja raejuustoa syödä jatkossakin. Kahviin laitan vähän maitoa, mutta ruoan kanssa juon vettä.

Voisin koota näistä jonkinlaisen taulukon itselleni ja toki julkaista sen täälläkin, jos joku muukin on kiinnostunut.

Vitamiiniasiat pitää vielä selvittää.

Jos teillä on ruokavalion suhteen jotain vinkkejä, niin kuulisin niistä mielelläni.

N80.3

Lantion vatsakalvon endometrioosi.

Näin toipuessa on tullut tarve saada tietää lisää. Ei sitä oikein sairaalassa pienessä tokkurassa osannut kysyä lääkäriltä mitään. Ehkä soittelen ensi viikolla vielä polille ja kyselen sieltä mielipidettä siihen, että kannattaako tässä nyt e-pillerit tai minipillerit ottaa vähäksi aikaa käyttöön? Vai kannattaako olla ilman ja odotella syksyn hoitoja?

Toipuminen on kaikkiaan sujunut hyvin. Särkylääkkeistä pääsin miltei heti eroon ja joka aamu herätessä on aina vain edellistä aamua parempi olo. Sängystä nousu sujuu ketterämmin, kävely nopeammin ja jaksaminenkin paranee päivä päivältä. Vatsan toiminnan kanssa on ollut ongelmia, mutta kyllä sekin parempaan päin menee koko ajan. Turvotus on laskenut ja leikkaushaavojen ympärille on tullut mustelmia. Vatsa on alkanut kutista leikkaushaavojen alueelta eli kai sekin on merkki paranemisesta? Hartia-ja kylkipistoksia oli vain pari päivää leikkauksen jälkeen, mutta ne eivät tuntuneet mitenkään kamalilta, sillä minulla on niitä muutenkin aina loppukierrosta.

Perjantaina kävin ostamassa itselleni palkinnoksi kasan vaatteita:

Ajattelin, että ainakin tuo maxihame on nyt käytännöllinen, koska housuja en pysty vielä pitämään. Mennään siis sillä ensi viikko töissä :)

Olen tässä hirveästi miettinyt sitä, miksi en vieläkin painokkaammin vaatinut päästä leikkaukseen aiemmin. M sanoi, että varmaan siksi, kun kyllähän sitä jollain tasolla haluaa luottaa ja uskoa lääkäreiden sanaan. Ja niin se kai on. Kaikki sanoivat minun olevan terve ja useat lääkärit toitottivat sitä, että endometrioosia se ei ainakaan ole, kun en potkaise heitä päähän sisätutkimusta tehdessä. Ja että endometrioosissa ei ole ihan sellaisia vuotoja, kuin minulla ja kun ultrakin on ihan puhdas. Ja että endometrioosissa on yleensä PAHOJA kipuja.

Niin, mitkä sitten on PAHOJA kipuja? Onko se normaalia, että pelkää kuukautisia ja ne tuntuvat välillä urheilusuoritukselta? Tai onko se normaalia, että kuukautisten loputtua on helpottunut, että seuraavat tulevat vasta kuukauden päästä? Onko normaalia ajatella kuukautisia niin paljon?

Kun oireet tulevat pikkuhiljaa, niihin tottuu. Kaikenlaisiin kipuihin ja tuntemuksiin tottuu. Kaikkea alkaa pitää normaalina. Ja kun lääkäritkin sanovat kaiken olevan ihan normaalia. Sitä alkaa pitää normaalina jopa sitä, että vuotaa 3 viikkoa kuukaudesta tai sitä, että lapsen saaminen on vaikeaa tai sitä, että kuukautiset on kamala koettelemus. Tai sitä, että vatsassa tuntuu kauhea möykky. Onhan se tuntunut siinä jo 13 vuotta.

Blogisisko Peikkis kirjoitti endometrioosidiagnoosin saatuaan:

Mistä sitä tietää mikä on normaalia ja mikä ei oo. Ja kun pelkää lääkäreitä, niin sitä pitää normaalina sitäkin, jos käsivarsi tipahtaa matkasta.

Niinpä niin!

Kokemuksia leikkauksesta

Täällä olen nyt aika tarkkaan vuorokauden ollut kotona ja ajattelin tulla kertomaan teille leikkauspäivän ja seuraavien päivien kulusta.

Maanantaina aamulla piti peseytyä hyvin, ajella ihokarvat, poistaa kynsilakat, leikata kynnet, puhdistaa napa ja ottaa kaikki korut pois. Suihkun jälkeen piti nostaa jalat ylös noin puolen tunnin ajaksi ja laittaa sen jälkeen tukisukat jalkaan.

Klo 11.00. Ilmoittauduin LEIKO-yksikköön, jolloin sain vaihtaa sairaalavaatteet päälleni ja omat vaatteet laitettiin pussiin, joka kulki mukanani melkein leikkaussaliin asti. Leikkaukseen pääsyä jouduin odottamaan kolme tuntia ja aika todellakin mateli. M oli kanssani melkein koko ajan, joten oli siinä sitten odotellessa onneksi juttukaveri. Esilääkityksen sain n. 15 min ennen leikkaussaliin astelua ja se oli tavallinen panadol. Ei mitään rauhoittavaa tai muuta, jota vähän ihmettelin.

Klo 14.00. Leikkaussalissa asetuin sängylle makaamaan ja käteen laitettiin kanyyli, jonka kautta sain heti kipulääkettä. Nukutusta pelkäsin aika kovin etukäteen, sillä en ole kokenut sitä aiemmin. Nukutuslääkäri tuli pian paikalle ja kertoi, että alkaa nyt kanyylin kautta laittaa nukutusainetta. Hän pyysi pitämään silmiä auki ja silloin ajattelin, että NONNI, silmät vaan pysyy auki, eikä nukutusaine toimi mulla :) Filmi poikki...

Klo 16.20...seuraavaksi joku sanoo HERÄTYS ja ensimmäisenä meinaan kysyä, että MITÄ LÖYTYI? Tajuan kuitenkin olevani heräämössä ja ettei niiltä hoitajilta kannata sellaisia kysellä. Heräämössä oli tylsää, olisin halunnut heti lähteä osastolle. Sain heräämössä vielä kipulääkettä suoneen, kun oli kovat kuukautismaiset kivut. Lisäksi sain pahoinvointilääkettä, kun tuli sellaisia pahanolonaaltoja. En kuitenkaan oksentanut.

Lopulta heräämössä hoitaja sanoo toiselle nimeni ja puhuu jotain endometrioosista sekä osastolle siirrosta. Osastolta tulee mukava hoitaja hakemaan minut ja kärräilee naistentautien osastolle. Huoneessa on kaksi muutakin potilasta, vanhempia naisia.

Siinä aika sitten kuluu miettiessä sitä, mitä heräämössä kuulin. En oikein huomaa kelloa koko iltana. Saan vielä kipulääkettä suun kautta ja äiti ja isä käyvät minua katsomassa. Illalla saan teetä, mehukeittoa ja jogurttia. Pahoinvointilääke annetaan suuhun ja sen jälkeen saan hörpätä mehukeittoa. Tulee hiki, vatsalaukku alkaa krampata, nieleskelen ja otan oksennuspussin. En onneksi oksenna, mutta syödä en uskalla. Illan mittaan imeskelen jogurttia lusikasta.

24.00. Puolen yön aikaan haluan ensimmäisen kerran pissalle ja hälytän hoitajan sekä herätän varmaan huonekaverit :) Vessassa kestää ja kestää, pissaaminen tuntuu vaikealta, mutta hiljalleen sitä tulee pienissä osissa. Hoitajakin käy jo kyselemässä olenko valmis :) Kävely sujuu hyvin ja vessassakin suoriudun yksin, joten saan luvan yön mittaan kuljeskella omatoimisesti. En meinaa saada unta ja nukahdettuani herään siihen, kun tippapussi tyhjenee ja alkaa pitää omituista ääntä. Mietin, että voisin lähteä jo kotiin. Nukun pätkissä, kun toinen huonekavereista kuorsaa todella lujaa.

6.30. Aamulääkkeenä saan kipulääkettä. Nukahdan vielä.

8.00 tulee aamupala. Se maistuu hyvältä. Syön puolet puurosta ja leivästä. Hyvää omenamehua oli vain pieni pikari. Kahvi oli todella vahvaa, eikä sen väri juuri muuttunut, vaikka kuinka pisti sinne maitoa. Ihmettelen vähän aikaa leikkaushaavoja ja lähettelen tekstiviestejä.

10.00. Nuori tyttö tulee jututtamaan minua ja kertoo olevansa toinen minua leikanneista lääkäreistä. Vanhempi ei ollut ehtinyt, joten hän tuli yksin. Hän puhuu hyvin suomea, mutta on selvästi eestiläinen. Hän kertoo, että endometrioosi löytyi ja sitä poistettiin kohdun pinnalta, kohdun takaa eli peräsuolen lähettyviltä ja virtsarakon pinnalta. Hän epäilee lapsettomuuden johtuvan endometrioosista. Yritän kysyä onko endometrioosi tasoa I, mutta en oikein ole varma, mitä saan vastaukseksi tai ymmärtääkö hän mitä kysyn. Mutta ilmeisesti joo. Munasarjat, johtimet ja fimbrat on kunnossa, niissä endometrioosia ei ollut. Kohdun tähystyksessä näkyi normaali limakalvo, josta ottivat koepalan. Lääkäri kysyy vielä haluanko kotiin ja tarvitsenko sairauslomalapun. JOO ja JOO. Lapsettomuuspolin ihana hoitaja käy minua vielä katsomassa ja puhutaan syksystä. Hän laittaa meidät IVF-listalle. Jonoa ei taaskaan ole. Ihana 'Villi länsi' :) Soitan M:n hakemaan ja puen innoissani päälleni. Huonekaverit ihmettelevät enkö jää enää lounasta syömään. Sanon heipat hoitajille ja tallustelen hissukseen sairaalan pääoville. Raitis ilma tuntuu hyvältä.

M käy kaupassa ja minä odottelen autossa. Automatkalla töyssyt tuntuvat pahalta, joten pidän tyynyä vatsalla, joka pyysin M:n tuomaan. Kotona juodaan kahvit. On ihanaa olla kotona. Vatsa on kipeä ja hartia- ja kylpistoksia tulee ja menee. Liikkuminen on vähän vaikeaa. Syödään ruokaa ja nukahdan kolmen tunnin päiväunille. Viestittelen ja puhun puhelimessa illan. Kaikki haluavat tietää, mitä leikkauksessa löytyi.

Illalla tulee itkukin. Minulla ei sittenkään ollut päässä vikaa, olin koko ajan oikeassa. Olo on turhautunut. Kuinka paljolta olisin säästynyt, jos olisin päässyt tähystykseen aiemmin. Ja mitä kaikkia diagnooseja olenkaan matkan varrella saanut ja kuinka MONTA lääkäriä tavannut, kuinka paljon rahaa tuhlannut ja kuinka monta turhautunutta itkua itkenyt. Saanut toisenkin itkemään.

Kiukuttaa.

Illalla menen suihkuun ja otan laput pois. Vatsa on todella turvonnut.

Navasta alaspäin on pisin arpi, alavatsalla on kaksi pienempää. Vaikka vatsa on kipeä ja leikkaushaavat aristavat, on alavatsassa 'vapautunut' olo. Ikään kuin sieltä olisi se puristava ylimääräisyyden tunne otettu pois.

Tänään en ole särkylääkkeitä enää ottanut ja käveltiin M:n kanssa lähikauppaankin. Etanan menoahan se oli, mutta selvisin! Kotona tein vielä ruokaa ja sen jälkeen oli pakko himmata tahtia, sillä vatsa alkoi ilmotella tilastaan. Nyt olen huilannut ja kirjoitellut tätä.

Edelleen kiukuttaa se, miten monta vuotta olen joutunut miettimään, miksi mulla on ollut sellainen tunne vatsassa, kuin on ollut. Annan kiukun tulla ja olla. Sitä on joutunut niin monta vuotta pidättelemään.

Diagnoosi tuli

Endometrioosi.

Kirjoittelen enemmän, kun oon vähän toipunut. Tiedän, että endometrioosissa on pitkä diagnoosiviive, mutta että 13 vuotta?!?! Niin kauan mulla siihen meni oireiden alkamisesta.

P.S. Yhden neuvon haluan kaikille antaa: luottakaa omaan vaistoonne ja taistelkaa sen puolesta <3

Ärtynyt mieli

Olen ollut kovin ärtynyt pääsiäisen jälkeen. Ihan koko ajan kiukuttaa ja ärsyttää. Tarkkaa syytä en itsekään tiedä, mutta olen miettinyt taas vuoto -juttuja ja niitä muitakin vaivoja, mitä mulla on. Lisäksi viimeinen polikäynti on varmaan jäänyt kummittelemaan mieleen.

Kun julkisella puolella olemme hoidossa, niin lääkärithän vaihtuu koko ajan. Koskaan et tiedä, kuka siellä on milloinkin vastassa. Silloin joskus ensikäynnillä lääkärinä oli sanotaan tässä vaikka 'Erja'. Pidin hänestä kovasti ja hänen ansiostaan vuotojani on selvitelty. Sitten oli tämä toinen lääkäri, joka kyllä selvitteli asioita vähän, jos oikein osasi vaatia. Hänen nimensä on vaikka 'Ulla'. Ulla oli myös oikein hyvä lääkäri, mutta hän jäi tänä vuonna pois. Kolmas lääkäri 'Anja' ei koskaan ole selvitellyt vuotojani. Hänet olen tavannut kolme kertaa. Viimeksi hän teki inseminaation. Yritin kysellä jälleen vuotojen tutkimisesta, niin sain tällaiset vastaukset:

Lääkäri: 'Se on varmaan jotain ovulaatiovuotoa'

Minä: 'Ai. Vuodan kyllä 3 viikkoa kuukaudesta ja sidettä täytyy käyttää jo ennen oikeita kuukautisia'

Lääkäri: 'No sit se on varmaan jotain munasarjojen vajaatoimintaa'. IVF:ssä on sitten kovemman hormonit'

Tuli ikävä Erja-lääkäriä. Yritin jättää hänelle tänään soittopyyntöä, mutta en päässyt läpi (en jaksanut kyllä montaa kertaa yrittää). Päätin, että kirjoitan hänelle sähköpostin. Saako niin muuten tehdä? Olen tyytyväinen siihen, että sain kaikki asiat rustattua ja toivon, että hän lukee sen. Puhelimessa ja polikäynnillä tuntuu aina olevan kiire. Ja ikinä en pääse asiassani loppuun asti, kun yleensä vaivat kuitataan jollain lauseella jo ennen, kuin olen ehtinyt sanoa sanottavani.

Nyt jään toivomaan, että Erja vastaa tai soittaa, jotta päästää asiassa taas eteenpäin.

Varasin kolmen viikon päähän yksityiseltä gyneltä ajan. Hän on erikoistunut mm. endometrioosiin, PCOS:ssään ja lapsettomuuteen. Menen hänen vastaanotolleen, jos en saa polilta apua. Haluaisin saada vastauksen näihin kysymyksiin:

-Voiko tämä olla oireiden perusteella endoa?

-Kannattaako tähystää?

-Vai kannattaako ottaa kesän ajaksi e-pillerit?

Häntäluu

Uusia oireita ilmaantuu, siis niitä endometrioosiin viittaavia oireita. Kirjoittelin aiemmin, että häntäluu on ollut vähän kipeä. Tai se häntäluun seutu sieltä sisäpuolelta. Häntäluun seutua alkoi aristaa ovulaation jälkeen ja vatsan ollessa kovalla vessassakäynnit eivät olleet lainkaan miellyttäviä kokemuksia. Myös istuminen oli vähän ikävää.

Kuukautisten alkaessa aristus hävisi. Ihan saman tien.

Kuinka paljon näitä todisteita vielä tarvitaan, että sen diagnoosin joskus saisin?!?!?

Hermoromahdus

Kärsivällisyys näiden vuotojen ja outojen vatsatuntemusten kanssa tuli tiensä päähän, kun sain joulun aikaan vähän lomailla ja lepäillä. Jätin eilen soittopyynnön yhdelle polin kolmesta lääkäristä, joka on minua tutkinut. Tämä lääkäri on ottanut vuotohäiriöni tosissaan ja hänen ansiostaan olen käynyt koloposkopiassa, kohdun limakalvonäytteenotossa sekä ylimääräisissä kilpirauhaskokeissa.

Tänään hän soitti. Sain pienimuotoisen hermoromahduksen ja johan irtosi ylimääräinen aika ensi viikolle.

Kerroin epäilykseni seuraavan inseminaation kannattavuudesta sekä seuraavista lisääntyneistä oireista:

-Tumma vuoto alkaa nykyään jo ovulaatiosta (ennen Clomi-kuureja tilanne oli parempi)
-Häiritsevä paineentunne vasemmalla alavatsalla vaivaa mieltä jatkuvasti
-Vuonna 2001 kävin ensimmäisen kerran ko. vaivaa valittelemassa yksityiselle gynekologille
-600mg burana ei tuntunut auttavan viimeisimpiin kuukautiskipuihin
-Muitakin ylimääräisiä kipuja tuntuu ajoittain vasemmalla puolella vatsaa (oikealla ei koskaan)

Puhuttiin muutama sana laparoskopiasta minun aloitteestani. Leikkaus on aina leikkaus ja siinä on omat riskinsä, mutta jos perusteita löytyy, voidaan siihen laittaa. Jonotkaan ei ole kummoiset.

Nyt tuntuu taas siltä, ettei näitä kummallisia oireita sivuuteta, vaan asia nostetaan uudelleen pöydälle.

Siihen tulokseen olen tullut, että hoitoa pitää itse vaatia, ei sitä muuten tule, kuin ehkä liukuhihnatyönä. Ja voi olla etten koskaan saa selitystä näille kummallisille vaivoille, mutta silloin voin todeta, että olenpahan ainakin yrittänyt.

P.S. Mahdollisten tulevien hermoromahdusten ehkäisemiseksi päätin aloittaa tänä vuonna uuden harrastuksen. Menen joogan alkeiskurssille ja musta tulee ehkä viileä, kuin viilipytty.

(Kuva Googlen kuvahausta)

Tiputtelua ja alavatsakipuja

Ovulaatio oli yöllä, eilen illalla nukkumaan mennessä vasen kylki alkoi kipuilla. Tänään vessassa käydessä, kun joutui vähän pinnistämään, alkoi tiputtelu. Tai ei se nyt pelkkää tiputteluakaan ollut, ihan kunnon verensekaista vuotoa.

Ei juma. Ei näistä luomukierroista tule yhtään mitään.

Tiesin kyllä tiputtelun alkavan, sillä aamulla kohtua kivisti. Sama tunne alkaa aina ovulaation jälkeen.

Nyt on vasta kp 16 ja vuotoja on siis odotettavissa kp 16-30 ja siihen päälle vielä kp 1-7. Yhteensä siis 21 päivää.

Mukava aloitus uudelle vuodelle.

Lomalla

Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana joulu. Täällä ollaan vahvasti lomalla. Sen tietää siitä, että muutamana 'aamuna' nukkuu klo 13 asti, ja sitten yrittäessään hieman korjata unirytmiä, pääsee juuri ja juuri silmät solmussa ylös vähän ennen puolta päivää. Töitä on siis vielä, että torstaina pääsee ylös klo 7.00, kun pitää herätä töihin.

Ovulaatio on päivän verran myöhässä. Kai se on säikähtänyt tätä kummallista vuorokausirytmiä. Siitä huolimatta ovulaatiotesti on tässäkin kuussa yltiöpositiivinen:

Raskaustestit ne vaan pysyy negatiivisina.

Löysin jälleen todisteita mahdollisesta endometrioosistani. Törmäsin lehtijuttuun, jossa joku kuvailee täysin oikeilla sanoilla sitä painontunnetta, joka minulla on ollut 12 vuotta vasemmalla puolella vatsaa.

Kehtaatko tällaisen tekstin ottaa mukaan seuraavaksi polikäynnille? Ettei lääkäri vaan kuvittele, että alan neuvomaan häntä?



Inseminaatioiden jatkaminen ei sen ensimmäisen jälkeen tunnu omasta mielestä hyvältä idealta. Kipuja on nimittäin ollut enemmän, ja sitä painontunnetta myös. Pikemminkin tässä kohtaa pitäisi varmaan aloittaa e-pillerit vähäksi aikaa ja katsoa olisiko niillä vaikutusta tiputteluvuotoihin.

Omat endometrioosiepäilykset

Olen ajoittain pohtinut endometrioosin mahdollisuutta, kun minulla on monenlaisia oireita, jotka siihen sopisivat. Jos minulla endometrioosia on, uskon sen olevan lievää. Endometrioosiyhdistyksen sivuilla on oireiksi listattu ao. asiat. Merkitsin punaisella omat oireeni ja perään vielä tarkemman selityksen:

Endometrioosi voi aiheuttaa monenlaisia oireita

• runsaat ja/tai kivuliaat kuukautiset 
• kaksi ensimmäistä päivää runsasta, hyytymäistä ja kivuliasta vuotoa
• kipu ja/tai tiputteluvuoto ennen kuukautisia
• tiputteluvuoto alkaa ilman lääkkeitä jo melkein ovulaatiosta ja kipu tuntuu vasemmalla puolella navan lähettyvillä, joka poistuu aina lopulta kuukautisten alkaessa
• välivuodot 
• näitäkin on joskus ollut
• krooninen kipu alavatsan, sukupuolielinten ja/tai lantion alueella
• juuri tuo navan lähettyvillä oleva häiritsevä, tukala kipu, joka tuntuu välillä myös paineentunteena
• yhdyntäkipu  
• yhdyntä on kivulias silloin tällöin -> liittyy jotenkin kierron vaiheisiin
• tärinäkipu 
• pahin ovulaation aikaan, mutta ilmaantuu myös juuri ennen kuukautisia
• selkäkipu
• iskiaskipu
• tihentynyt virtsaamistarve ja/tai kipua virtsatessa
• saattaa olla tottumus tai sitten mahdollisen endon oire -> öisin käyn 1-2 kertaa vessassa eli se häiritsee myös unta
• suolen toiminnan häiriöitä ja/tai kipua ulostaessa
• vatsa on jatkuvasti turvonnut ja ummetusta on usein, joka muuttuu kuukautisten alkaessa lähes ripuliksi
• pahoinvointi
• hiivatulehdukset
• krooninen väsymys
• väsymys on enemmänkin uupumusta ovulaatiosta kuukautisiin -> mm. juokseminen ei onnistu ja vatsassa on jatkuva tukala olo
• lapsettomuus
• selittämätön sellainen

Mielestäni aika moni oire viittaa endometrioosiin. Sisätutkimuksissa ja ultrassa minulla ei ole havaittu mitään poikkeavaa ja kohtukin on sileä ja liikkuvainen -> ei kiinnikkeitä. Mutta ongelmat eivät tuntemustenkaan mukaan ole niillä kohdin, vaan ylempänä. Endometrioosia voi olla vatsakalvolla ja mielestäni oireeni viittaisivat juuri siihen.

Olen kyllästynyt siihen jatkuvaan outoon 'ylimääräiseen' tuntemukseen, joka minulla on navan vasemmalla puolella hieman yläviistossa ja välillä koko vasen kylki on inhottavan tuntuinen. Mikä muu sen selittäisi, kuin endometrioosi (ja siihen lisättynä nuo kaikki muut oireet)?

 

Melkein kaikki muumahdollinen on jo vuosien varrella tutkittu. On tehty vatsanalueen ultrasisätautilääkärillä, on tutkittu keliakia ja laktoosi-intoleranssi.Yleislääkäri on myös tutkinut suoliston. Mitään ei ole löytynyt, mutta ei kaine tuntemukset voi tyhjästä tulla, kun sitten taas oikealla puolella vastaa eiole mitään oireita?

Se sama oire ja tuntemus vaan on ja pysyy :( Välillä tuntuu, että tulen hulluksi sen tuntemuksen kanssa, mutta kyllä se ihanoikeasti siellä on. Ja kivuksi se tuntemus muuttuu aina ovulaation aikaan, sekäennen kuukautisia.

Joskus endometrioosidiagnoosin saaminen voi olla kiven takana. Ja toisaalta taas, jos oireiden kanssa pystyy elämään, niin muuttaako se tilannetta sitten mihinkään suuntaan, että sen diagnoosin lopulta saa?