Pikapäivitys vuototutkimuksista

Ei löytynyt taaskaan syytä vuodoille vaikka lisätutkimuksia niiden selvittämiseksi tehtiin. Se korkean riskin HPV-koe oli negatiivinen.

Ympäri mennään ja yhteen: endometrioosi vaiko kilpirauhanen on niiden takana?

Tänään ultrassa todettiin procrenin toimineen eli limakalvo oli ohut ja munarakkulat pieniä. Pistokset aloitan heti ja annos on Gonal-F 137,5 yksikköä.

Vuotoa

Aamulla vessassa meinasin pyörtyä kauhusta nähdessäni punaista vuotoa. Tässä kohta kolmen vuoden aikana olen onnistunut kehittämään itselleni sellaisen vuotokammon, ettei varmaan toista samanlaista tapausta maan päältä löydy. Minun kohdallani tuollaiset vuodot eivät ole tarkoittaneet koskaan mitään hyvää. Nyt on kp 25 ja taitaa olla niin, ettei estradotit ja lugesteronit riitä pitämään kiertoa kasassa, vaan sieltä se tiputtelu alkaa enteillen kuukautisia.

Taas takapakkia

Tänään on kp 9 ja vessassakäynnin yhteydessä tuli rusehtavaa vuotoa. Kuukautiset loppuivat jo neljä päivää sitten. Kyllähän tämä veti mielen matalaksi. Enpä tiedä onko niistä Estradot-laastareistakaan mitään apua tähän jatkuvaan vuoteluun. On ihan sellainen tunne, ettei me päästä koskaan edes yrittämään sitä pakastetun alkion siirtoa. Tai siis mitään siirtoa ylipäätään.

Eilen oli endometrioosikipuja vasemmalla puolella vastsaa ja tänään tuli tuota vuotoa. Se paholainen siellä taitaa riehua ja tehdä jatkuvasti pahojaan.

Punktioon päästään, siirtoon ei

Munarakkulat oli paikoillaan, limakalvoa ei enää ollut. Siinä lienee syy meidän lapsettomuuteen. Sille tapahtuu joka kierrossa jotain, miksi se vuotaa pois. Se on jotenkin viallinen. Se on sitä, mitä olen koko ajan pelännyt.

Ihan sama kuinka monta hyvää alkioita saadaan, raskaus ei voi alkaa ilman kohdun limakalvoa.

Mulla oli tänään siellä vastaanotolla sellainen olo, että lääkäri ei vaan sanonut sitä suoraan.

Päivystyksessä polilla

No nyt ollaan täällä. Soitin hoitajalle vuodoista ja hän pyysi päivystykseen, että voidaan ultrata.

Vuoto on samanlaista, kuin mulla luomukierrossa ovulaation jälkeen. Oma pelko on, että jarrulääke on pettänyt ja kaikki munarakkulat puhjenneet.

Ei kai niin huonosti voisi käydä...

Lisää tietoa leikkauksesta ja suunnitelmat

Puhuin perjantaina lääkärin kanssa. En taaskaan saanut kaivettua irti sitä, että minkä tasoinen se minun endometrioosini on? Lääkäri sanoi vain, että hyvä asia on se, ettei sitä ole munasarjoissa. Pitäisikö tästä olettaa, että tilanne oli kuitenkin paha niillä alueilla, missä sitä oli?

Puhelun aikana tuli ilmi myös minulle suurena yllätyksenä se, ettei kaikkea endometrioosia leikkauksessa poistettukaan. Virtsarakon pinnalla oleva endometrioosi on siellä yhä edelleen, koska eivät uskaltaneet poistaa sitä siinä pelossa, että virtsarakko siitä vaurioituisi.

Tuskastelin puhelimessa lääkärille näitä tuhruvuotoja, jotka on taas olleet kohtuullisen runsaat. Olen tähän mennessä vuotanut paketillisen siteitä ja kuukautiset on vielä edessä päin. Niiden pitäisi alkaa kai huomenna. Sovittiin lääkärin kanssa, että aloitan nyt sitten Orgametrilin ja syön niitä 2xpvä tauotta siihen asti, kunnes meillä on syksyn hoitojen suunnittelukäynti.

Orgametril sisältää lynestrenoli-nimistä, progestageenia, mikä muistuttaa luonnollista keltarauhashormonia, progesteronia. Endometrioosin hoidossa sitä käytetään sammuttelemaan omaa hormonitoimintaa eli estämään ovulaatio ja kuukautiset.

En jotenkaan jaksa uskoa, että niitä mun vuotoja saadaan millään pois, mutta kokeillaan nyt tätäkin. Tämän Orgametril-kuurin myötä saan haudata ajatuksen luomuylläristä laparoskopian jälkeen, sillä ovulaatio estyy nyt kokonaan kuurin aikana.

Ja miten kävi tiputteluvuotojen?

Odotukset on olleet tietysti korkealla, että leikkauksessa löytynyt endometrioosi ja sen poisto olisi vaikuttanut myös tiputteluvuotoihin. Kovasti odotin, että ne jäisivät pois.

Nyt kuitenkin tiputtelen taas kolmatta päivää. En oikein tiedä, milloin kuukautisten pitäisi alkaa. Tein parit ovulaatiotestit leikkauksen jälkeen, jotta olisi jotain hajua kierron vaiheesta. Niiden mukaan kuukautisten pitäisi alkaa ensi viikon maanantaina.

Eli toinen viikko tiputteluja jäi pois, mutta nyt ollaan siinä tilanteessa, kuin vuosi sitten. Eli tuhruttelu alkaa viikko ennen kuukautisten alkua. Minusta edelleen kohtuutonta vuotaa 2 vkoa / kk. Se on vuodesta puoli vuotta.

Ärsyttää, harmittaa. Olen niin pettynyt.

2. Kolposkopia

Kotiuduin äskettäin toisesta kolposkopiasta. Edellinen tehtiin siis 2013 kesällä.

Eilen iltapäivällä kävi muuten niin, että minulla alkoi kuukautiskivut ja olin hieman ihmeissäni, että mitäs nyt, kun kuukautisten piti juuri sinä päivänä loppua. Nyt ne vasta alkoivat oikeasti. Kierron pituudeksi tuli 43 päivää! Huh, huh! Se kaikki kymmenen päivää, kun minulla on ollut vuotoa, onkin ollut tiputtelua. Kovin runsasta sellaista vaan, koska jouduin käyttämään sidettä koko ajan. Soitin eilen hädissäni polille, että voinko nyt taaskaan tulla tutkimukseen, kun kävi näin. Pyysivät minut kaikesta huolimatta paikalle. Saatiin asiaa siis vihdoin eteenpäin.

No mutta siihen kolposkopiaan sitten... Jo astuessani huoneeseen lääkäri naureskeli, että taas nähdään, eikä hän oikein ymmärtänyt miksi siellä olen. Minut oli tosiaan lähetetty uudelleen koepalojen ottoon sekä mahdolliseen kryo -hoitoon eli kohdunnapukan jäädytyshoitoon.

Kryo -hoidosta lääkäri sanoi heti, että se on vanhanaikainen, koska se saattaa peittää alleen myöhemmin mahdolliset solumuutokset. Kryo -hoitoon heillä ei ole enää edes välineitä eli sellaista ei tehdä. Lääkäri sanoi, että kohdunnapukkaa voidaan polttaa, mutta ei hinkuen minulle sitä tee. Jos hän saisi päättää, niin sitä ei tehdä, mutta toki halusi minun kanssani yhteistyössä asiaan päätöksen.

Kohdunnapukan polttaminen aiheuttaa sen arpeutumista ja voi sulkea kohdunsuun kokonaan. Kohdunsuulle asetetaan usein puutikku, kun ymäristöä poltetaan, mutta silti se saattaa myöhemmin sulkeutua, kun arpikudosta alkaa muodostua. Ja jos edessä on joskus synnytys, ei ole kovin hyvä asia, jos kohdunsuu on arpeutunut umpeen. Olin lääkärin kanssa samaa mieltä, että kohdunnapukalle kannata tehdä mitään, kun näyttää vähän epävarmalta, että vuodot edes tulisivat siitä.

Tämänhetkisistä kuukautisista huolimatta lääkäri sanoi, että katsotaan mikroskoopilla se kohdunnapukan tilanne, kun kerran nyt olen siellä. Kesällä otettiin koepalat ja niistä kun ei mitään löytynyt, ei sellaisia nyt olisi tarvinnut ottaa. Mutta yksi otettiin muodon vuoksi, että jotain on sitten tehty. Tämänhetkinen vuoto (kuukautiset) tuli selvästi lääkärin mukaan kohdusta. Muuta en kyllä itsekään epäillyt, koska eilen alkoi kuukautiskivut.

Viime kesänä kolposkopiassa löytyi krooninen servisiitti, mutta se on ihan normaali löydös, koska emättimessä nyt on meillä ihan kaikilla bakteereja. Siihen ei tarvita, eikä siihen tehoa mikään antibiootti (joka minulle muuten syötettiin lapsettomuuspoliklinikalla tuon löydöksen takia).

Kohdunnapukassa näkyi verisuonia, joka on sekin kuulemma ihan normaalia. Kun koepala otettiin, tirskahti koko napukasta verta eri puolilta. Lääkäri piti tätäkin normaalina. Nuorilla kohdunnapukka vuotaa usein papa-kokeessakin ja koepaloja ei saada otettua ilman, että se alkaisi vuotaa. Vanhoilla ihmisillä saattaa koepalojen otto onnistua ilman vuotoja.

Ja niistä ylimääräisistä, pitkin kiertoa tulevista vuodoistani lääkäri sanoi niin, että yleensä solumuutospotilailla vuotoja ei saada pysymään millään lääkityksellä pois. Se, että minulla on saatu vuodot pysymään kaksi kertaa pois Clomifenillä ja kaksi kertaa FSH-pistoksilla, ei tue lainkaan sitä teoriaa, että jostain solumuutoksista olisi kyse.

Helpottavaa. Ihana lääkäri. Hän selitti kaiken todella tarkasti ja ymmärsin hyvin, mitä hän ajoi takaa.

Papa-koe on otettu viimeksi pari vuotta sitten eli siihen voisin kuulemma mennä sellaiseen aikaan, kun vuotoja ei ole.

Homma jatkuu taas siis lapsettomuuspolilla.

Kp 34

Täällä edelleen ilman kuukautisia. Jotain pientä tuhruttelua on ollut tiistai-illasta asti ja se tuntuu aina vähän yltyvän vessassakäynnin yhteydessä (kun joutuu ponnistamaan). Mutta ei siis mitään kuukautisiin viittaavaa vielä.

Nyt vaan alkoi jännittämään, että miten käy sen kolposkopian näiden alkaneiden tuhruvuoten vuoksi? Kuukautisten kanssahan siihen ei saa mennä. Ja niin kovasti haluaisin sen jo pois alta. Varattua aikaa olen joutunut jo kaksi kertaa siirtämään ja seuraavaa inseminaatiohoitoa ei aloiteta ennen, kuin kolposkopia on tehty.

Jotenkin kärsivällisyyttä nyt koetellaan. Kaikki on niin epävarmaa. Ei tietoakaan siitä, että koska päästäisiin itse asiaan. Ja kaiken lisäksi vielä se, ettei ole nyt lainkaan luottoa siihen, että minusta tutkitaan edes oikeita paikkoja.

Huolta dpo 15

Elossa ollaan, kiirettä on pitänyt loman jälkeen. Taukokierto on mennyt ihmetyksissä, sillä tiputteluvuotoa ei juurikaan ole ollut. Sitä oli tosiaan silloin lomalla jokusen päivän hiipuen sitten hiljalleen pois. Olen miettinyt tarkemmin vielä ovulaation ajankohtaa ja se taisi oikeasti olla kp 15, joka on minulle ihan normaali ovulaatiopäivä. Tunsin silloin toispuolista kipua vatsalla sekä kävellessä tärinäkipua sillä samalla puolella. Tiputtelut tulivat siis ennen ovulaatiota, eivätkä sen jälkeen, kuten yleensä. Sen tiputteluvuodon vuoksi aluksi ajattelin ovulaation olleen jo kp 11.

Tiputtelu alkoi uudelleen kp 25, mutta loppui taas saman tien. Kuukautisten piti alkaa eilen kp 29 ja aamupäivällä alkoivatkin kovat kuukautiskivut. Niitä oli koko päivän, ne tulivat aaltoillen, mutta vuoto ei vaan alkanut missään vaiheessa. Jäi sellainen olo, että ne yrittivät alkaa, mutta eivät syystä tai toisesta päässeet alkamaan.

Tänään kipuja ei juurikaan ole ollut, eikä myöskään mitään merkkejä kuukautisista. Ovulaatiosta on nyt 15 päivää ja oikeasti alkaa jo huolettaa, että missä vuoto on? Lääkkeet yleensä viivästyttävät kuukautisten alkua, mutta tässä kierrossa ei ole ollut mitään lääkitystä.

Raskaustesti oli eilen negatiivinen.

Pitäisikö tässä soitella polille? Mitä tällaisessä tilanteessa kuuluu tehdä? Seuraava kierto on vielä taukokierto kolposkopian takia, mutta siihenkään ei enää kauaa ole ja sinne ei voi kuukautisten kanssa mennä. Vuoto pitäisi siis saada alkamaan tässä viikon aikana.

Mikä logiikka?

Viimeksi käydessäni polilla sovittiin, että katsotaan pysyykö vuodot pois, kun tehdään ovulaation induktio. Samalla varattiin aika toiseen kolposkopiaan eli siihen, missä otetaan koepala kohdunnapukasta, kun lääkäri edelleen arvelee, että ylimääräiset vuodot tulee siitä kohtaa.

Ovulaation induktiokierrossa vuodot pysyivät pois, joten soitin tänään polille kertoakseni tämän ja samalla halusin kysyä, onko se kolposkopia nyt oikea tutkimus tässä kohtaa? Sehän tehtiin viimeksi kesällä ja normaalia papakoetta suositeltiin vasta vuoden päästä. Omasta mielestäni ylimääräinen vuoto on nyt aika selvästi kohdun sisältä tulevaa, koska lääkkeillä se saadaan pysymään pois.

Kerroin lääkärille puhelun aikana myös, että häntäluun seutua on alkanut aristaa ja heitin endometrioosiepäilykseni taas ilmoille.

Lopputulos:

'Mene käymään kolposkopiassa, niin uskotaan sitten sen jälkeen, ettei mitään solumuutoksia todella löydy. Eikä siinä kyllä varmaan mitään löydy, mutta mene silti.'

?????

Kun en vaan enää ymmärrä! Ihan, kuin haluttaisiin sulkea silmät kaikilta oireilta. Ja nuo kohdunsuuasiat eivät millään tavalla liity lapsettomuuteen.

Oo tässä nyt sitten. Luottavaisena.

2. follikkeliultra (kp 13)

Käväisin taas polilla näytillä. Follikkeli oli nyt 20mm eli inseminaatioon ei päästä. Tuon kokoinen follikkeli ei millään kestä enää sunnuntaille tai maanantaille, vaan puhkeaa ihan päivän parin sisällä. Siksi maanantainen inseminaatio myöhästyisi pahasti. Limakalvo oli lähemmäs 8mm ja oikeanlainen, kolmikerroksinen. Tiistaina näkynyt toinen follikkeli oli hävinnyt. Eilen tunsin pistelyä sillä puolella eli joko se on jo puhjennut (ovulaatio) tai sitten se ei ole lähtenyt kasvamaan, kuten se toinen, nyt 20mm kokoinen follikkeli.

Lääkäri oli sitä mieltä, että kaksoisriskiä ei ole, ellei se toinen follikkeli ole sitten juuri puhjennut ja siksi ei näy enää ultrassa. Itse siinä mietin, että tuntuu kyllä todella kaukausilta jotkin kaksoisraskausriskit tai edes ihan vaan normaali raskaus ylipäätään.

Henkilökuntaa oli tällä kertaa paikalla kolme. Lääkäri ja ilmeisesti erikoistuva lääkäri ja sitten hoitaja. Kaikki siinä kovasti ihmettelivät, miksi tiputtelen, kun kaikki näyttää niin oikeaoppiselta (siis en nyt tipttele vaan yleensäkin). Follikkeli oli säännöllisen pyöreä ja limakalvon kerroksellisuus täysin oikeaoppinen. Eli onko tiputtelusta eroon pääsemisen suhteen mitään toiveita, kun kukaan ei ymmärrä, miksi tiputtelen niin paljon?

No mutta tiputtelusta Pregnyliin. Pistän sen tänään. En saanut kovin tarkkoja ohjeita sen suhteen, lääkäri sanoi vain, että vaikka Gonalia olen pistänyt illalla, ei Pregnylin kanssa tarvitse odottaa sinne asti. Ajattelin siis laittaa sen tässä iltapäivällä. Saapi nähdä minkälaisen mustelman onnistun siitä saamaan mahaani aikaiseksi. Nyt siinä möllöttää 7x4cm musta läntti, joka tuli toissailtana Gonalista :/ Näyttää kovin nätiltä! Jotenkin räpelsin ja kovin hätäisesti pistin. Nyt pitää ottaa vähän rauhallisemmin, kun neulakin on isompi ja paksumpi.

Ootteko te muut saaneet mustelmia mahaan noista piikityksistä?

Seuraavasta kierrosta tulee muuten jälleen taukokierto. Tällä kertaa omien juttujen vuoksi, sillä lähdetään talvilomalle:

(Kuva Googlen kuvahausta).


P.S. Melkein jo näen itseni seisomassa tuossa rannalla, valkoisena ja iho nihkeänä aurinkorasvasta :))

Oloja

Jaa jaa, että kivuliaat kuukautiset ja muut vaivat ei sitten riitä? Lisää vaan, tänne näin!

Nyt on dpo 15 ja luultavasti kp 1. Olin eilen tuttavien kyydillä kummipojan syntymäpäivillä. Ajomatkaa oli suuntaansa 3h. Olin varautunut siihen, että kuukautiset alkaa reissun aikana. Paluumatkalla, kun koti häämötti enää tunnin ajomatkan päässä, alkoi tehdä pahaa. Olo oli ihan hirveä. Yritin katsella koko ajan tien suuntaan, ettei tarvitsisi pyytää autoa pysähtymään. Nieleskelin oksennusta koko loppumatkan ja kotiin päästyäni olo helpotti.

Kuukautiskivut alkoivat samaan aikaan autossa oksettavan olon kanssa. Niihin otin sitten särkylääkkeen kotiin päästyäni ennen nukkumaanmenoa. Klo 3.30 heräsin taas oksettavaan oloon. Mikään asento ei auttanut ja klo 4.00 oli pakko nousta syömään viili. Olo helpotti ja uni tuli taas.

Aamulla ei niin tehnyt pahaa, vaikka ihan normaaliltakaan olo ei tuntunut. Söin aamupalan ja lähdin töihin. Töihin päästyäni oksetti taas. Ihan tosissani mietin kotiin lähtöä. Päätin juoda kuitenkin kahvin, vaikkei sitä mieli tehnytkään. Olo helpotti. Kuuksutiskipuja on taas, mutta vuoto on alkanut vähän huonosti. Tosin, kaksi viikkoa tässä on jo vuotoja ollut, mutta se tulva puuttuu edelleen.

Ja raskaana kun en ole, niin onko tämä pahoinvointi nyt sitten yksi uusi kuukautisoire lisää? Ei kiva.

Miten teillä muilla? Onko pahoinvointia kuukautisten alkaessa?

No tehdäänkö se laparoskopia?

No, ei tehdä. Eikä myöskään aloiteta e-pillereitä vaan odotellaan kuukautisia ja sitten aloitetaan 2. inseminaation pistokset.

Kun munasarjojen endometrioosia ei ole, eikä myöskään röpelöisyyttä sisätutkimuksessa, niin mistään vakavasta ei voi olla kyse. Tähystystä ei siksi kai kannata tehdä. Vatsaontelossa voi olla jotain, mutta sen ei pitäisi haitata mitään. Siellä voi olla endometrioosia tai kiinnikkeitä, mutta ne sitten vaan on siellä.

Vuotoa oli taas tullut ja sitä tuli sisätukimuksessakin. Lääkäri miettii vielä, että pitäisikö tehdä toinen kolposkopia, kun kohdunsuu tuntuu reagoivan hormonitasojen muutoksiin. Kuitenkaan, se ei vaikuta millään tavalla näihin lapsettomuusasioihin, mutta voisi auttaa vuotoihin. Ehkä. Arvailua kaikki.

Puhuttiin myös siitä paineentunteesta. Lääkäri ehdotti viljojen vähentämistä tai gluteenittomuutta. Kerroin, että olen niitä jo kokeillut ja gluteenittomalla olen ollut lokakuun lopusta lähtien. Sitten hän ehdotti Agioguria tai Movicolia. Kokeiltu on nekin. Sain syksyllä työterveyslääkäriltä.

Kun ei vaan löydy mitään selitystä näihin vasemman puolen vatsavaivoihin, eikä näihin tiputteluvuotoihin ja laparoskopiaakaan ei tehdä, niin lienee paras luovuttaa tämän asian suhteen.

No siitä tiputtelusta taas

..jos joku vielä jaksaa tästä ainaisesta aiheestani lukea.

Nyt on tapahtunut jotain historiallista.

Tiputtelu alkoi siis heti päivä ovulaation jälkeen eli dpo 1 ja jatkui dpo 5 asti, jolloin se alkoi hiipua. En siitä hiipumisesta mitään ajatellut. Onhan niin käynyt ennenkin, että välillä vuotoa tulee enemmän ja välillä vähemmän.

Lauantaina dpo 6 havahduin siihen, että tiputtelu ihan tosissaan hiipui pois. Nyt ollaan jo tiistaissa eli dpo 9:ssä ja ei sitä tiputtelua vaan tule. Ei, vaikka kuinka monta kertaa päivän aikana käy vessan puolella asiaa tarkistamassa.

Ja siis onhan näin ollut ennenkin, mutta nyt on TAUKOKIERTO ja ILMAN LÄÄKKEITÄ ja mun kroppa yrittää toimia ihan itse!

Kuinka iloiseksi voikaan noin pienestä asiasta tulla!

En uskaltautunut aiemmin kirjoittamaan, sillä olin ihan varma, että tiputtelu jatkuu, jos edes uhraan ajatustakaan sille, että se olisi hiipumaan päin.

Huomenna menen lääkäriin puhelemaan näistä vuodoista. Mistäpä muustakaan. Heh.

Hermoromahdus

Kärsivällisyys näiden vuotojen ja outojen vatsatuntemusten kanssa tuli tiensä päähän, kun sain joulun aikaan vähän lomailla ja lepäillä. Jätin eilen soittopyynnön yhdelle polin kolmesta lääkäristä, joka on minua tutkinut. Tämä lääkäri on ottanut vuotohäiriöni tosissaan ja hänen ansiostaan olen käynyt koloposkopiassa, kohdun limakalvonäytteenotossa sekä ylimääräisissä kilpirauhaskokeissa.

Tänään hän soitti. Sain pienimuotoisen hermoromahduksen ja johan irtosi ylimääräinen aika ensi viikolle.

Kerroin epäilykseni seuraavan inseminaation kannattavuudesta sekä seuraavista lisääntyneistä oireista:

-Tumma vuoto alkaa nykyään jo ovulaatiosta (ennen Clomi-kuureja tilanne oli parempi)
-Häiritsevä paineentunne vasemmalla alavatsalla vaivaa mieltä jatkuvasti
-Vuonna 2001 kävin ensimmäisen kerran ko. vaivaa valittelemassa yksityiselle gynekologille
-600mg burana ei tuntunut auttavan viimeisimpiin kuukautiskipuihin
-Muitakin ylimääräisiä kipuja tuntuu ajoittain vasemmalla puolella vatsaa (oikealla ei koskaan)

Puhuttiin muutama sana laparoskopiasta minun aloitteestani. Leikkaus on aina leikkaus ja siinä on omat riskinsä, mutta jos perusteita löytyy, voidaan siihen laittaa. Jonotkaan ei ole kummoiset.

Nyt tuntuu taas siltä, ettei näitä kummallisia oireita sivuuteta, vaan asia nostetaan uudelleen pöydälle.

Siihen tulokseen olen tullut, että hoitoa pitää itse vaatia, ei sitä muuten tule, kuin ehkä liukuhihnatyönä. Ja voi olla etten koskaan saa selitystä näille kummallisille vaivoille, mutta silloin voin todeta, että olenpahan ainakin yrittänyt.

P.S. Mahdollisten tulevien hermoromahdusten ehkäisemiseksi päätin aloittaa tänä vuonna uuden harrastuksen. Menen joogan alkeiskurssille ja musta tulee ehkä viileä, kuin viilipytty.

(Kuva Googlen kuvahausta)

Tiputtelua ja alavatsakipuja

Ovulaatio oli yöllä, eilen illalla nukkumaan mennessä vasen kylki alkoi kipuilla. Tänään vessassa käydessä, kun joutui vähän pinnistämään, alkoi tiputtelu. Tai ei se nyt pelkkää tiputteluakaan ollut, ihan kunnon verensekaista vuotoa.

Ei juma. Ei näistä luomukierroista tule yhtään mitään.

Tiesin kyllä tiputtelun alkavan, sillä aamulla kohtua kivisti. Sama tunne alkaa aina ovulaation jälkeen.

Nyt on vasta kp 16 ja vuotoja on siis odotettavissa kp 16-30 ja siihen päälle vielä kp 1-7. Yhteensä siis 21 päivää.

Mukava aloitus uudelle vuodelle.

Kp 1 ?

Yleensä kierron päivä ykkösen tunnistamisessa ei liene vaikeuksia. Kuukautisvuoto alkaa ja kipuja tuntuu koko keskivartalon alueella. Mutta tietenkin nyt, kun pitäisi oikeasti tietää tarkalleen kp 1, olen aivan kateissa sen kanssa.

Mistä tietää, mikä on juuri THE kp 1, kun on jo kaksi viikkoa vuotanut ennen oletettua uuden kierron alkamispäivää? Jotain kipuja oli eilen ja kerran hulahti tuhrun lisäksi kirkkaanpunaista. Tänäänkin on jotain kipuja ja vähän tuli taas kirkkaanpunaista tuhrun lisäksi. Ovulaatiosta (tai mikä lie enää) on nyt 14 päivää.

Kaiken järjen mukaan kuukautisten pitäisi alkaa ihan tässä nyt, mutta enpä tiedä onko siitä olemattomasta 6mm limakalvosta enää mitään jäljellä, jotta vuodon voisi tunnistaa kuukautisvuodoksi?

Lääkäri kysyi minulta ultra-aikaa suunniteltaessa, että pystynkö tunnistamaan kp 1:sen tämän jatkuvan vuotelun vuoksi ja olin vaan, että 'Juu, KYLLÄ! Ei epäilystäkään!'. Mutta eipä ole tällaisia vuotoja ollutkaan hetkeen, enkä muistanut, kuinka vaikeaa sen tunnistaminen voi olla.

Se ensimmäinen piikki pitäisi pistää kp 3 tai kp 4.

Ähhh!

Olisi varmaan pitänyt mittailla aamuöämpöjä tässä ihan loppukierrosta. Ehkä huomenna kokeilen. Jotakuinkin tiedän, mitä mittarin pitäisi näyttää, jos ollaan jo uuden kierron puolella.