Mitä tuohon istukkaan tulee, on se ollut ongelmana molemmissa synnytyksissä. Minun onneni taas on ollut, että molemmat synnytykset ovat olleet sectiosynnytyksiä.
Kiinnikasvanut istukka tarkoittaa, että kohtulihaksen ja istukan välillä ei ole jonkinlaista kalvorakennetta. Istukka kasvaa kiinni kohtulihakseen tai jopa sen läpi.
Esikoinen tuli maailmaan sectiolla perätilan vuoksi. Jälkeenpäin on tuntunut siltä, että perätila oli onni. Kuopusta yritettiin maailmaan käynnistämällä synnytys rv 41+3 ballongilla, kalvojen puhkaisulla ja hirveällä 14 tuntia kestäneellä oksitosiinipiiskauksella. Tuon 14 tunnin aikana, jolloin oksitosiinia tiputettiin jopa yli suositusannosten kohdunsuu aukesi 2cm. Lopulta väsyin itse ja halusin sectioon. Leikkaussalissa rv 41+5 kuulin lääkärin sanat, että sectio oli tälläkin kertaa onni, istukka oli jälleen kasvanut kohtuun kiinni. Lääkäri kertoi myöhemmin, että vaikka kohtu oli hänen edessään vatsanpeitteideni päällä, hän ei tiennyt mikä kudos oli istukkaa ja mikä kohtulihasta. Lisäksi kävi samoin, kuin esikoisen sectiossa, istukkaa jäi kohtuun. Mutta nyt, vauvan täyttäessä 1kk, alan toipua.
Matka tähän pisteeseen on ollut kaiken sen epätoivon, kyynelten ja kivun arvoista. Meillä on lahjoista kalleimmat, pienen pienet ihmeet sylissä, joiden vuoksi en vaihtaisi matkan varrelta hetkeäkään pois. Lapsettomuus on kasvattanut. Kun arki osoittautuu välillä hankalaksi, katson lapsettomuutta silmiin ja muistan, missä olimme vielä muutama vuosi sitten; keskellä epätoivoa ja sitä, ettei kukaan voinut luvata meidän joskus onnistuvan. Oli vain tasapainoilua toivon ja epätoivon tiellä. Vuoristorataa. Nyt meidän pieni vaunu on kiertänyt koko radan. Nyt voimme nousta sen kyydistä ja sanoa kiitos.
