Nyt on menossa siis luomukierto ilman mitään lääkkeitä. Ovulaatiota olen testaillut, mutta ainakaan vielä ei ole sen lähestymisestä merkkejä näkynyt. En oikein tiedä, mihin ajankohtaan sitä odottaisi, kun on nuo Clomi-kuurit takana. Nyt on kp 14 ja tiputtelua on tullut eilen (kp 13) ja tänään. Melko ilhmeelliseen aikaan. Yhdessä kierrossa taisi tulla kp 9 ja kp 12. Eli kuukautisista ei enää ole kyse, tämä on nyt jotain välivuotoa.
En taas voi olla miettimättä endometrioosin mahdollisuutta, ja sitä, että Clomien sanotaan pahentavan endoa. Että jos sitä on, niin onko se nyt lisääntynyt Clomien takia ja siksi tiputtelee tällaiseen aikaan kierrosta?
Tässä kierrossa kp 24 on aika taas polille ja siellä mietitään, miten tässä edetään. Pitäisi varmaan ottaa näitä vuotojuttuja taas puheeksi, mutta alan olla itsekin lopen kyllästynyt näihin aiheisiin.
Kiitos kovasti kaikille, jotka kommentoitte endometrioosipostaukseen. Sain kommenteistanne hyvää tietoa.
tiistai 29. lokakuuta 2013
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Positive thinking
Facebookissa oli jaettu tällainen kuva. Tämä oli jotenkin kiva muistutus siitä kaikesta hyvästä :)
tiistai 22. lokakuuta 2013
Aiheen vierestä
Nämä aiheet eivät nyt suoranaisesti liity lapsettomuuteen, mutta ehkä niilläkin voi jotain tekemistä asian kanssa olla.
Ravinto - Liikunta - Elämäntavat
Itse olen tämän puolentoistavuoden aikana alkanut kiinnittämään entistä enemmän huomiota kyseisiin asioihin. Olen mielestäni aina syönyt melko terveellisesti, liikkunutkin jonkin verran ja elämäntavatkin ovat suhteellisen normaalit. Mutta kiinnostus näitä asioita kohtaan on kasvanut. Yleisen hyvinvoinnin lisääminen ei välttämättä tuo sitä toivottua tulosta, mutta eipä sen lisäämisestä haittakaan voi olla.
Ravinto
Olen pitkään kärsinyt kaikenlaisista vatsavaivoista. Syytän siitä osittain istumatyötä ja pitkää työmatkaa, joka kuluu myös istuessa. Eli päivässä istun töiden vuoksi n. 10 tuntia ja siihen päälle se, mitä nyt illalla tulee kotona istuskeltua sohvalla. Kärsin tästä istumisesta melkoisesti, mutta töitäkin on tehtävä :) Niinpä olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä syön ja todennut, että sillä on suuren suuri vaikutus vatsan toimintaan. Toki liikkuminen päivän mittaan auttaisi, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta, on siis katsottava enemmän sitä, mitä suuhunsa laittaa.
Kaikenlaista olen kokeillut ja parhaimmiksi vatsan hyvinvoinnin lisääjiksi on osoittautunut eräiden ruoka-aineiden poisjättö:
Punainen liha - En syö, jos ei ole ihan pakko. Punainen liha jäi aivan kuin itsestään pois ruokavaliosta. Joka kerta, kun lihaa söin, tuli tukala olo ja tuntui siltä, että syöty liha ei vatsassani sula. Vatsa joutui tekemään kovasti töitä ja esimerkiksi pihvin syömisen jälkeen vasta seuraavana päivänä oli normaali olo. Nykyään hieman jopa ällöttää ajatus siitä, että saisin rasvaa tirisevän pihvin eteeni ja se pitäisi syödä. Mutta tosiaan totaalisesti en ole kieltäynyt, sillä joskus tulee tilanteita, jolloin ei ole paljoa valinnanvaraa. Sanottakoon näin, että syön punaista lihaa hyvin satunnaisesti ja tähän lasketaan siis kaikki leikkeleetkin leivän päälle.
Valkoinen vehnä - Pasta-annos tarkoittaa minulle automaattisesti kipeää ilmapallomahaa. Valkoista vehnää syön siis vain joskus eli en tästäkään ole totaalisesti luopunut, mutta esimerkiksi arkisin pyrin tekemään ruokien suhteen sellaisia valintoja, että pystyisin vehnää välttämään. Se on ollut yllättävän helppoa. Vehnä on siis jäänyt ruokavaliostani pois kokemuksen kautta. Kun en syö vehnää, ei vatsaa turvotakaan niin pahasti. Kotiin ostan ruisleipää, jos leipää edes ostan (siinäkin on kyllä vähän vehnää).
Vastavuoroisesti minulla on myös paheita, josta luopuminen ei ole onnistunut:
Sokeri - Se vaan on niin hyvää, kaikissa muodoissaan. Tähän auttaisi ehkä karkkilakko, jonka aloittamista olen suunnitellut jo jonkin aikaa.
Rasva - Rasvalla tarkoitan tässä kohtaa oikeaa aitoa voita, joka on älyttömän hyvää vaikkapa ruisleivän päällä.
Liikunta
Olen aina liikkunut, välillä vähemmän, välillä enemmän, mutta kuitenkin liikkunut. Tällä hetkellä käyn kuntosalilla 2 krt viikossa ja lisäksi juoksentelen ja kävelen. Vähän fiiliksen ja olotilan mukaan valitsen, teenkö kävelylenkin vai juoksulenkin. Esimerkiksi loppukierrosta ei juoksulenkit oikein onnistu. Liekö syynä sitten yleinen uupunut olo vaiko tukala ja kipeä tunne vastassa. Varmaankin molemmat.
Mutta liikunnasta on muodostunut henkireikä tässä puolentoista vuoden aikana. Ylimääräisten hormonien syöminen aiheuttaa turvotusta, nesteen kertymistä elimistöön sekä mielialanvaihteluita. Liikunta on ollut hyvää vastapainoa tälle kaikelle ja ilman sitä en olisi varmaankaan selvinnyt näin hyvin, kuin tähän asti olen selvinnyt.
Venyttely on myös tullut osaksi elämää. Se saa kivasti veren virtaamaan istutun työpäivän ja salitreenin jälkeen. Paikat pysyvät auki ja olo on kevyempi.
Elämäntavat
Olen huomannut, että olen muuttunut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Olin ennen todella tarkka kodin siisteydestä ja siitä, että siivouspäivä on kerran viikossa. Nyt olen antanut hieman periksi. Siivotaan silloin, kun se parhaiten sopii aikatauluihin.
Uni on aina ollut minulle tärkeää. Mielellään 8 tunnin yöunet ja pienet päiväunet bussissa töistä kotiin palatessa. Aina tämä ei toki toteudu, mutta silloin, kun toteutuu, on olokin hyvä ja virkeä.
Olemme hankkineet makuuhuoneeseen mustan pimennysverhon, sillä ainakin minun untani ulkoa tuleva valoisuus häiritsee. Pimennysverholla on ollut huikea osuus siihen, että nukun yöni paremmin aamuun asti (yöllisiä vessassakäyntejä lukuunottamatta).
Rentoutumiselle pyrin hakemaan päivittäin aikaa. Yleensä se hetki ajoittuu vasta iltaan, kun työpäivä on ohi ja päivän liikkumiset on liikuttu. Tuo rentoutuminen on tärkeää myös unen kannalta. Uni tulee paremmin, kun rauhoittuu ennen sänkyyn menoa.
Kahvin olisin voinut laittaa myös tuonne Ravinto -otsikon alle, mutta laitan sen nyt tähän. En tiedä onko se pahe, mutta minulle esimerkiksi aamukahvi on ihana hetki töissä, kun lueskelen sähköposteja. Sama merkitys sillä on viikonloppuisin. Rakastan hitaita viikonloppuaamuja iso kahvimuki kädessä, kun ei ole kiire mihinkään :)
Alkoholia en käytä koskaan viikolla. On myös viikonloppuja, jolloin sitä ei tule juotua pisaraakaan. Mutta punaviinistä pidän näin iltojen pimetessä ja ilmojen viiletessä. Eli punaviiniä tulee tähän aikaan vuodesta juotua silloin tällöin viikonloppuisin. Kesällä taas punaviinin tilalla on valkoviini. Joskus pidän täysin tipattomiakin aikoja. Olen ajatellut alkoholin käytöstä niin, etten halua elää elämääni, kuin olisin raskaana eli siksi sallin itselleni sen silloin tällöin. Toki, jos joskus raskaudun on totaalikieltäytyminen itsestäänselvyys. Ja onhan esimerkiksi punaviinillä rentouttavakin vaikutus eli ei se aina huonokaan asia ole.
Stressi. Mitähän tästä kirjoittaisi. Stressaan välillä kovastikin, mutta parhaimmaksi keinoksi lievittää stressiä olen todennut liikunnan, rahoittumisen ja mukavan tekemisen M:n, perheen tai ystävien kanssa. Pidän siitä, että minulla on ihmisiä ympärilläni ja olen sen huomannut lievittävän stressiä tehokkaasti. Sellainen 'irti arjesta' tekeminen M:n kanssa saa ajatukset mukavasti muualle. Esimerkiksi mökkeily, sienestys tai viikonloppuisin jokin muu mukava tekeminen, joka ei liity arkipäiviin. Myös ajatus 'Ei haittaa, vaikka stressaa' on välillä yllätävän helpottava. Ei kannata liikaa stressata sitä, että stressaa ;)
Tällaisia sekavia juttuja tuli tänään omasta tämänhetkisestä elämästä mieleen. Mielelläni kuulisin teidänkin ajatuksia näistä asioista :)
Ravinto - Liikunta - Elämäntavat
Itse olen tämän puolentoistavuoden aikana alkanut kiinnittämään entistä enemmän huomiota kyseisiin asioihin. Olen mielestäni aina syönyt melko terveellisesti, liikkunutkin jonkin verran ja elämäntavatkin ovat suhteellisen normaalit. Mutta kiinnostus näitä asioita kohtaan on kasvanut. Yleisen hyvinvoinnin lisääminen ei välttämättä tuo sitä toivottua tulosta, mutta eipä sen lisäämisestä haittakaan voi olla.
Ravinto
Olen pitkään kärsinyt kaikenlaisista vatsavaivoista. Syytän siitä osittain istumatyötä ja pitkää työmatkaa, joka kuluu myös istuessa. Eli päivässä istun töiden vuoksi n. 10 tuntia ja siihen päälle se, mitä nyt illalla tulee kotona istuskeltua sohvalla. Kärsin tästä istumisesta melkoisesti, mutta töitäkin on tehtävä :) Niinpä olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä syön ja todennut, että sillä on suuren suuri vaikutus vatsan toimintaan. Toki liikkuminen päivän mittaan auttaisi, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta, on siis katsottava enemmän sitä, mitä suuhunsa laittaa.
Kaikenlaista olen kokeillut ja parhaimmiksi vatsan hyvinvoinnin lisääjiksi on osoittautunut eräiden ruoka-aineiden poisjättö:
Punainen liha - En syö, jos ei ole ihan pakko. Punainen liha jäi aivan kuin itsestään pois ruokavaliosta. Joka kerta, kun lihaa söin, tuli tukala olo ja tuntui siltä, että syöty liha ei vatsassani sula. Vatsa joutui tekemään kovasti töitä ja esimerkiksi pihvin syömisen jälkeen vasta seuraavana päivänä oli normaali olo. Nykyään hieman jopa ällöttää ajatus siitä, että saisin rasvaa tirisevän pihvin eteeni ja se pitäisi syödä. Mutta tosiaan totaalisesti en ole kieltäynyt, sillä joskus tulee tilanteita, jolloin ei ole paljoa valinnanvaraa. Sanottakoon näin, että syön punaista lihaa hyvin satunnaisesti ja tähän lasketaan siis kaikki leikkeleetkin leivän päälle.
Valkoinen vehnä - Pasta-annos tarkoittaa minulle automaattisesti kipeää ilmapallomahaa. Valkoista vehnää syön siis vain joskus eli en tästäkään ole totaalisesti luopunut, mutta esimerkiksi arkisin pyrin tekemään ruokien suhteen sellaisia valintoja, että pystyisin vehnää välttämään. Se on ollut yllättävän helppoa. Vehnä on siis jäänyt ruokavaliostani pois kokemuksen kautta. Kun en syö vehnää, ei vatsaa turvotakaan niin pahasti. Kotiin ostan ruisleipää, jos leipää edes ostan (siinäkin on kyllä vähän vehnää).
Vastavuoroisesti minulla on myös paheita, josta luopuminen ei ole onnistunut:
Sokeri - Se vaan on niin hyvää, kaikissa muodoissaan. Tähän auttaisi ehkä karkkilakko, jonka aloittamista olen suunnitellut jo jonkin aikaa.
Rasva - Rasvalla tarkoitan tässä kohtaa oikeaa aitoa voita, joka on älyttömän hyvää vaikkapa ruisleivän päällä.
Liikunta
Olen aina liikkunut, välillä vähemmän, välillä enemmän, mutta kuitenkin liikkunut. Tällä hetkellä käyn kuntosalilla 2 krt viikossa ja lisäksi juoksentelen ja kävelen. Vähän fiiliksen ja olotilan mukaan valitsen, teenkö kävelylenkin vai juoksulenkin. Esimerkiksi loppukierrosta ei juoksulenkit oikein onnistu. Liekö syynä sitten yleinen uupunut olo vaiko tukala ja kipeä tunne vastassa. Varmaankin molemmat.
Mutta liikunnasta on muodostunut henkireikä tässä puolentoista vuoden aikana. Ylimääräisten hormonien syöminen aiheuttaa turvotusta, nesteen kertymistä elimistöön sekä mielialanvaihteluita. Liikunta on ollut hyvää vastapainoa tälle kaikelle ja ilman sitä en olisi varmaankaan selvinnyt näin hyvin, kuin tähän asti olen selvinnyt.
Venyttely on myös tullut osaksi elämää. Se saa kivasti veren virtaamaan istutun työpäivän ja salitreenin jälkeen. Paikat pysyvät auki ja olo on kevyempi.
Elämäntavat
Olen huomannut, että olen muuttunut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Olin ennen todella tarkka kodin siisteydestä ja siitä, että siivouspäivä on kerran viikossa. Nyt olen antanut hieman periksi. Siivotaan silloin, kun se parhaiten sopii aikatauluihin.
Uni on aina ollut minulle tärkeää. Mielellään 8 tunnin yöunet ja pienet päiväunet bussissa töistä kotiin palatessa. Aina tämä ei toki toteudu, mutta silloin, kun toteutuu, on olokin hyvä ja virkeä.
Olemme hankkineet makuuhuoneeseen mustan pimennysverhon, sillä ainakin minun untani ulkoa tuleva valoisuus häiritsee. Pimennysverholla on ollut huikea osuus siihen, että nukun yöni paremmin aamuun asti (yöllisiä vessassakäyntejä lukuunottamatta).
Rentoutumiselle pyrin hakemaan päivittäin aikaa. Yleensä se hetki ajoittuu vasta iltaan, kun työpäivä on ohi ja päivän liikkumiset on liikuttu. Tuo rentoutuminen on tärkeää myös unen kannalta. Uni tulee paremmin, kun rauhoittuu ennen sänkyyn menoa.
Kahvin olisin voinut laittaa myös tuonne Ravinto -otsikon alle, mutta laitan sen nyt tähän. En tiedä onko se pahe, mutta minulle esimerkiksi aamukahvi on ihana hetki töissä, kun lueskelen sähköposteja. Sama merkitys sillä on viikonloppuisin. Rakastan hitaita viikonloppuaamuja iso kahvimuki kädessä, kun ei ole kiire mihinkään :)
Alkoholia en käytä koskaan viikolla. On myös viikonloppuja, jolloin sitä ei tule juotua pisaraakaan. Mutta punaviinistä pidän näin iltojen pimetessä ja ilmojen viiletessä. Eli punaviiniä tulee tähän aikaan vuodesta juotua silloin tällöin viikonloppuisin. Kesällä taas punaviinin tilalla on valkoviini. Joskus pidän täysin tipattomiakin aikoja. Olen ajatellut alkoholin käytöstä niin, etten halua elää elämääni, kuin olisin raskaana eli siksi sallin itselleni sen silloin tällöin. Toki, jos joskus raskaudun on totaalikieltäytyminen itsestäänselvyys. Ja onhan esimerkiksi punaviinillä rentouttavakin vaikutus eli ei se aina huonokaan asia ole.
Stressi. Mitähän tästä kirjoittaisi. Stressaan välillä kovastikin, mutta parhaimmaksi keinoksi lievittää stressiä olen todennut liikunnan, rahoittumisen ja mukavan tekemisen M:n, perheen tai ystävien kanssa. Pidän siitä, että minulla on ihmisiä ympärilläni ja olen sen huomannut lievittävän stressiä tehokkaasti. Sellainen 'irti arjesta' tekeminen M:n kanssa saa ajatukset mukavasti muualle. Esimerkiksi mökkeily, sienestys tai viikonloppuisin jokin muu mukava tekeminen, joka ei liity arkipäiviin. Myös ajatus 'Ei haittaa, vaikka stressaa' on välillä yllätävän helpottava. Ei kannata liikaa stressata sitä, että stressaa ;)
Tällaisia sekavia juttuja tuli tänään omasta tämänhetkisestä elämästä mieleen. Mielelläni kuulisin teidänkin ajatuksia näistä asioista :)
torstai 17. lokakuuta 2013
Omat endometrioosiepäilykset
Olen ajoittain pohtinut endometrioosin mahdollisuutta, kun minulla on monenlaisia oireita, jotka siihen sopisivat. Jos minulla endometrioosia on, uskon sen olevan lievää. Endometrioosiyhdistyksen sivuilla on oireiksi listattu ao. asiat. Merkitsin punaisella omat oireeni ja perään vielä tarkemman selityksen:
Endometrioosi voi aiheuttaa monenlaisia oireita
Mielestäni aika moni oire viittaa endometrioosiin. Sisätutkimuksissa ja ultrassa minulla ei ole havaittu mitään poikkeavaa ja kohtukin on sileä ja liikkuvainen -> ei kiinnikkeitä. Mutta ongelmat eivät tuntemustenkaan mukaan ole niillä kohdin, vaan ylempänä. Endometrioosia voi olla vatsakalvolla ja mielestäni oireeni viittaisivat juuri siihen.
Olen kyllästynyt siihen jatkuvaan outoon 'ylimääräiseen' tuntemukseen, joka minulla on navan vasemmalla puolella hieman yläviistossa ja välillä koko vasen kylki on inhottavan tuntuinen. Mikä muu sen selittäisi, kuin endometrioosi (ja siihen lisättynä nuo kaikki muut oireet)?
- runsaat ja/tai kivuliaat kuukautiset
- kaksi ensimmäistä päivää runsasta, hyytymäistä ja kivuliasta vuotoa
- kipu ja/tai tiputteluvuoto ennen kuukautisia
- tiputteluvuoto alkaa ilman lääkkeitä jo melkein ovulaatiosta ja kipu tuntuu vasemmalla puolella navan lähettyvillä, joka poistuu aina lopulta kuukautisten alkaessa
- välivuodot
- näitäkin on joskus ollut
- krooninen kipu alavatsan, sukupuolielinten ja/tai lantion alueella
- juuri tuo navan lähettyvillä oleva häiritsevä, tukala kipu, joka tuntuu välillä myös paineentunteena
- yhdyntäkipu
- yhdyntä on kivulias silloin tällöin -> liittyy jotenkin kierron vaiheisiin
- tärinäkipu
- pahin ovulaation aikaan, mutta ilmaantuu myös juuri ennen kuukautisia
- selkäkipu
- iskiaskipu
- tihentynyt virtsaamistarve ja/tai kipua virtsatessa
- saattaa olla tottumus tai sitten mahdollisen endon oire -> öisin käyn 1-2 kertaa vessassa eli se häiritsee myös unta
- suolen toiminnan häiriöitä ja/tai kipua ulostaessa
- vatsa on jatkuvasti turvonnut ja ummetusta on usein, joka muuttuu kuukautisten alkaessa lähes ripuliksi
- pahoinvointi
- hiivatulehdukset
- krooninen väsymys
- väsymys on enemmänkin uupumusta ovulaatiosta kuukautisiin -> mm. juokseminen ei onnistu ja vatsassa on jatkuva tukala olo
- lapsettomuus
- selittämätön sellainen
Mielestäni aika moni oire viittaa endometrioosiin. Sisätutkimuksissa ja ultrassa minulla ei ole havaittu mitään poikkeavaa ja kohtukin on sileä ja liikkuvainen -> ei kiinnikkeitä. Mutta ongelmat eivät tuntemustenkaan mukaan ole niillä kohdin, vaan ylempänä. Endometrioosia voi olla vatsakalvolla ja mielestäni oireeni viittaisivat juuri siihen.
Olen kyllästynyt siihen jatkuvaan outoon 'ylimääräiseen' tuntemukseen, joka minulla on navan vasemmalla puolella hieman yläviistossa ja välillä koko vasen kylki on inhottavan tuntuinen. Mikä muu sen selittäisi, kuin endometrioosi (ja siihen lisättynä nuo kaikki muut oireet)?
Melkein kaikki muumahdollinen on jo vuosien varrella tutkittu. On tehty vatsanalueen ultrasisätautilääkärillä, on tutkittu keliakia ja laktoosi-intoleranssi.Yleislääkäri on myös tutkinut suoliston. Mitään ei ole löytynyt, mutta ei kaine tuntemukset voi tyhjästä tulla, kun sitten taas oikealla puolella vastaa eiole mitään oireita?
Se sama oire ja tuntemus vaan on ja pysyy :( Välillä tuntuu, että tulen hulluksi sen tuntemuksen kanssa, mutta kyllä se ihanoikeasti siellä on. Ja kivuksi se tuntemus muuttuu aina ovulaation aikaan, sekäennen kuukautisia.
Joskus endometrioosidiagnoosin saaminen voi olla kiven takana. Ja toisaalta taas, jos oireiden kanssa pystyy elämään, niin muuttaako se tilannetta sitten mihinkään suuntaan, että sen diagnoosin lopulta saa?
Se sama oire ja tuntemus vaan on ja pysyy :( Välillä tuntuu, että tulen hulluksi sen tuntemuksen kanssa, mutta kyllä se ihanoikeasti siellä on. Ja kivuksi se tuntemus muuttuu aina ovulaation aikaan, sekäennen kuukautisia.
Joskus endometrioosidiagnoosin saaminen voi olla kiven takana. Ja toisaalta taas, jos oireiden kanssa pystyy elämään, niin muuttaako se tilannetta sitten mihinkään suuntaan, että sen diagnoosin lopulta saa?
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Työpäivät ja lapsettomuushoidot
Tämä sama aihe on varmasti jokaisella lapsettomuushoidoissa käyvällä ajankohtainen jossain vaiheessa. Kertoako hoidoista töissä vai olla kertomatta? Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle ja kaikki riippuu paljolti työyhteisöstäkin.
Itselleni tämä asia tuli konkreettisemmaksi saman tien, kun Clomi-kuurit päättyivät ja varasin ajan jatkohoitojen suunnitteluun. Kun lähdetään pistoshoitoihin tai inseminaatioihin, käyntejä vastaanotolla tulee useammin ja aina niitä ei voi ennustaa etukäteen. Tällöin töiden pitää joustaa.
Olin itse ensin sitä mieltä, etten halua kertoa töissä, mutta aika nopeasti totesin sen olevan mahdotonta, koska minulla on pitkä työmatka, johon menee yli kaksi tuntia aikaa päivästä. Ja vastaanottoajat sattuvat usein keskelle päivää...jonka nyt viimein ymmärsin, kun yritin varata aikaa työpäivän ulkopuolelle.
Ajattelin siis, että pääsen pienemmällä stressillä, kun kerron töissä niille ihmisille, joille minun pitää raportoida poissaoloistani. Ja ajattelin myös sitä työmatkaa. Ei ole mitään järkeä, että lähden esim. klo 7 ajamaan töihin ja olen perillä klo 8. Ehdin tehdä 1,5h töitä, kunnes lähden taas ajamaan tunnin matkaa kotikaupunkiini ja pääsen vastaanotolle 10.30. Olettaen, että vastaanottoajat ovat 30min myöhässä ja vastaanotolla menee vielä itsessään 30min, olen siellä kokonaisen tunnin. Tällöin pääsisin lähtemään takaisin töihin 11.30 ja perillä olisin 12.30. Siinä sitten pikainen ruokatunti ja 3h töitä ja taas tunnin ajomatka kotiin.
ALKOI AHDISTAA!
Olen vähän sellainen luonteeltani, etten kestä ahdistavia tilanteita ja pyrin pääsemään niistä mahdollisimman nopeasti eroon.
Siispä kerroin töissä, että minulle saattaa loppuvuodesta tulla keskellä päivää poissaoloja töistä lapsettomuustutkimuksien ja -hoitojen vuoksi. Ja ongelma ei ole nuo lääkärissäkäynnit, sillä ne voin hoitaa vaikka ruokatunnilla. Ongelma on nimenomaan pitkä työmatka.
Molemmat työkaverit, joille kerroin, olivat hyvin ymmärtäväisiä. Tulimme siihen lopputulokseen, että teen kaikki ne päivät etänä kotoa, jolloin joudun käymään lääkärissä. Ei siis edestakaista ajelua kodin, työpaikan ja sairaalan välillä. Asumme lähellä sairaalaa eli pystyn tosiaan ruokatunnilla hoitamaan kaikki käynnit.
Ihan mahtavaa! Ei tarvitse murehtia tai keksiä tekosyitä poissaoloille. Jatkossa ilmoitan vain, että mitkä päivät työskentelen kotoa. Ja helpottavaa myös sen kannalta, että eihän sitä koskaan tiedä, millä mielellä sitä vastaanotolta lähtee. Saan mennä rauhassa kotiin ja jatkaa työpäivää tapaamatta ihmisiä :)
Eli minun kannatti ehdottomasti töissä kertoa. Suuri kivi tipahti sydämeltä.
Ai niin, KP 1 tänään ja odotettu luomukierto.
Itselleni tämä asia tuli konkreettisemmaksi saman tien, kun Clomi-kuurit päättyivät ja varasin ajan jatkohoitojen suunnitteluun. Kun lähdetään pistoshoitoihin tai inseminaatioihin, käyntejä vastaanotolla tulee useammin ja aina niitä ei voi ennustaa etukäteen. Tällöin töiden pitää joustaa.
Olin itse ensin sitä mieltä, etten halua kertoa töissä, mutta aika nopeasti totesin sen olevan mahdotonta, koska minulla on pitkä työmatka, johon menee yli kaksi tuntia aikaa päivästä. Ja vastaanottoajat sattuvat usein keskelle päivää...jonka nyt viimein ymmärsin, kun yritin varata aikaa työpäivän ulkopuolelle.
Ajattelin siis, että pääsen pienemmällä stressillä, kun kerron töissä niille ihmisille, joille minun pitää raportoida poissaoloistani. Ja ajattelin myös sitä työmatkaa. Ei ole mitään järkeä, että lähden esim. klo 7 ajamaan töihin ja olen perillä klo 8. Ehdin tehdä 1,5h töitä, kunnes lähden taas ajamaan tunnin matkaa kotikaupunkiini ja pääsen vastaanotolle 10.30. Olettaen, että vastaanottoajat ovat 30min myöhässä ja vastaanotolla menee vielä itsessään 30min, olen siellä kokonaisen tunnin. Tällöin pääsisin lähtemään takaisin töihin 11.30 ja perillä olisin 12.30. Siinä sitten pikainen ruokatunti ja 3h töitä ja taas tunnin ajomatka kotiin.
ALKOI AHDISTAA!
Olen vähän sellainen luonteeltani, etten kestä ahdistavia tilanteita ja pyrin pääsemään niistä mahdollisimman nopeasti eroon.
Siispä kerroin töissä, että minulle saattaa loppuvuodesta tulla keskellä päivää poissaoloja töistä lapsettomuustutkimuksien ja -hoitojen vuoksi. Ja ongelma ei ole nuo lääkärissäkäynnit, sillä ne voin hoitaa vaikka ruokatunnilla. Ongelma on nimenomaan pitkä työmatka.
Molemmat työkaverit, joille kerroin, olivat hyvin ymmärtäväisiä. Tulimme siihen lopputulokseen, että teen kaikki ne päivät etänä kotoa, jolloin joudun käymään lääkärissä. Ei siis edestakaista ajelua kodin, työpaikan ja sairaalan välillä. Asumme lähellä sairaalaa eli pystyn tosiaan ruokatunnilla hoitamaan kaikki käynnit.
Ihan mahtavaa! Ei tarvitse murehtia tai keksiä tekosyitä poissaoloille. Jatkossa ilmoitan vain, että mitkä päivät työskentelen kotoa. Ja helpottavaa myös sen kannalta, että eihän sitä koskaan tiedä, millä mielellä sitä vastaanotolta lähtee. Saan mennä rauhassa kotiin ja jatkaa työpäivää tapaamatta ihmisiä :)
Eli minun kannatti ehdottomasti töissä kertoa. Suuri kivi tipahti sydämeltä.
Ai niin, KP 1 tänään ja odotettu luomukierto.
tiistai 15. lokakuuta 2013
Ajanvarauksia
Soitin aamulla polille ja menen vajaan kuukauden kuluttua suunnittelemaan jatkojuttuja. Ajattelin, että soitan näin ajoissa, jos vaikka sattuisin saamaan töiden kannalta sopivan ajan, eikä tarvitsisi olla töistä pois.
Teen aina yhtenä päivänä viikossa töitä kotoa ja yritin tietenkin sille päivälle saada ajan. Juuri sinä viikonpäivinä ei ole vastaanottoaikoja, koskaan. Plaah!
Seuraavaksi yritin sitten saada mahdollisimman aikaista aamuaikaa tai myöhäistä iltapäiväaikaa. Ehdotukset: 10.30 tai 13.30!!! Onko noi muka aikaisia tai myöhäisiä aikoja?
Itselläni on 60km työmatka ja normaali 8-16 työaika. Eli tunti menee työmatkoihin suuntaansa. Molemmat ajat tarkoittaa siis, että puolet työpäivästä menee plörinäksi.
En kovin mielelläni haluaisi töissä kertoa näistä hoidoista, mutta miten ihmeessä selittää kaikki poissaolot?
Ahdistaa jo nyt. En jaksaisi joka kerta keksiä ties mitä ihme syitä poissaoloille.
Teen aina yhtenä päivänä viikossa töitä kotoa ja yritin tietenkin sille päivälle saada ajan. Juuri sinä viikonpäivinä ei ole vastaanottoaikoja, koskaan. Plaah!
Seuraavaksi yritin sitten saada mahdollisimman aikaista aamuaikaa tai myöhäistä iltapäiväaikaa. Ehdotukset: 10.30 tai 13.30!!! Onko noi muka aikaisia tai myöhäisiä aikoja?
Itselläni on 60km työmatka ja normaali 8-16 työaika. Eli tunti menee työmatkoihin suuntaansa. Molemmat ajat tarkoittaa siis, että puolet työpäivästä menee plörinäksi.
En kovin mielelläni haluaisi töissä kertoa näistä hoidoista, mutta miten ihmeessä selittää kaikki poissaolot?
Ahdistaa jo nyt. En jaksaisi joka kerta keksiä ties mitä ihme syitä poissaoloille.
maanantai 14. lokakuuta 2013
Dpo 14
Uneton yö takana -> varma merkki lähestyvistä kuukautisista. Viimeisen lugesteronin olen laittanut perjantaina aamupäivällä ja perjantaina illalla varmistin testillä kannattaako niiden käyttöä jatkaa. Testi kertoi hyvin selvästi, ettei kannattanut. Ja uudemman kerran vielä eilen dpo 13.
Pientä hyvin haaleaa tiputtelua on jo, laskin että kuukautiset alkaa huomenna illalla.
Siitä lähtee käyntiin sitten täysin lääkkeetön kierto. Polillekin pitäisi soitella näiden Clomi-kiertojen lopputulos ja sopia jatkoista.
Pientä hyvin haaleaa tiputtelua on jo, laskin että kuukautiset alkaa huomenna illalla.
Siitä lähtee käyntiin sitten täysin lääkkeetön kierto. Polillekin pitäisi soitella näiden Clomi-kiertojen lopputulos ja sopia jatkoista.
tiistai 8. lokakuuta 2013
Dpo 8
On tullut jokin lukko tähän kirjoittamiseen. Kovasti on surettanut kanssasisarten, pitkällä hoidoissa olevien tulokset IVF-kierroksista :( Toki joukossa on ollut onnistumisiakin, ihmeitäkin jopa. Ehkä meidän jokaisen vuoro tulee vielä joskus, siihen on uskottava.
Olen jotenkin herännyt tähän todellisuuteen, pysähtynyt huomaamaan, että millaiselle tielle sitä onkaan joutunut. Olen jokseenkin järkyttynyt. Lukossa. Harmittaa niin kovin, miten moni tällä samalla tiellä tepastelee (tai oikeastaan rämpii). Toiset alussa, toiset keskivaiheilla, toiset loppupäässä. Toiset ovat löytäneet sen onnekkaan tienhaaran.
Tässä kierrosta toiseen tiputtelun kanssa tuskastuen, olin melkein unohtanut tämän kaiken perimmäisen tarkoituksen. Tuntuu niin kaukaisilta viime keväiset tutkimukset. Loppu- tai alkuvuodesta alkavat pistoshoidot aiheuttavat taas kovaa ramppikuumetta. Ehkä siksi, että jos nekään eivät toimi? Itse pistokset ei pelota, vaan se, että miten kroppa niistä hormonimyllerryksistä selviää tai miten henkinen puoli osaa arjen keskellä käsitellä pettymykset? Tuntuu, että nytkin kroppa on ollut aika kovilla, kun 11 kuukautta jos jonkinmoista pilleriä on popsittu. Ei auta liikunta tai ruokavalio, olo tuntuu jatkuvasti turvonneelta.
Nyt on dpo 8 ja taaskaan ei ole mitään oireita eli 99% varma olen tämänkin kierron lopoutuloksesta. Kyllä tässä niin monta samanlaista kiertoa on nähty, että jos lopputulos olisi poikkeuksellinen, olisi olokin ehkä jollain tapaa erilainen.
Tulipas taas positiivista tekstiä. Mutta ei auta, kun ei ole oikein tällä saralla mitään iloista kerrottavaa. Kaikki muu on onneksi hyvin :)
Olen jotenkin herännyt tähän todellisuuteen, pysähtynyt huomaamaan, että millaiselle tielle sitä onkaan joutunut. Olen jokseenkin järkyttynyt. Lukossa. Harmittaa niin kovin, miten moni tällä samalla tiellä tepastelee (tai oikeastaan rämpii). Toiset alussa, toiset keskivaiheilla, toiset loppupäässä. Toiset ovat löytäneet sen onnekkaan tienhaaran.
Tässä kierrosta toiseen tiputtelun kanssa tuskastuen, olin melkein unohtanut tämän kaiken perimmäisen tarkoituksen. Tuntuu niin kaukaisilta viime keväiset tutkimukset. Loppu- tai alkuvuodesta alkavat pistoshoidot aiheuttavat taas kovaa ramppikuumetta. Ehkä siksi, että jos nekään eivät toimi? Itse pistokset ei pelota, vaan se, että miten kroppa niistä hormonimyllerryksistä selviää tai miten henkinen puoli osaa arjen keskellä käsitellä pettymykset? Tuntuu, että nytkin kroppa on ollut aika kovilla, kun 11 kuukautta jos jonkinmoista pilleriä on popsittu. Ei auta liikunta tai ruokavalio, olo tuntuu jatkuvasti turvonneelta.
Nyt on dpo 8 ja taaskaan ei ole mitään oireita eli 99% varma olen tämänkin kierron lopoutuloksesta. Kyllä tässä niin monta samanlaista kiertoa on nähty, että jos lopputulos olisi poikkeuksellinen, olisi olokin ehkä jollain tapaa erilainen.
Tulipas taas positiivista tekstiä. Mutta ei auta, kun ei ole oikein tällä saralla mitään iloista kerrottavaa. Kaikki muu on onneksi hyvin :)
tiistai 1. lokakuuta 2013
Dpo 1
Ja taas ollaan kierron paremmalla puolella, tai huonommalla, miten sen nyt ottaa. Ennen ovulaatiota sitä jaksaa olla toiveikas ja kierron viimeiset kaksi viikkoa sujuvat taas helpottuneissa, mutta vähän luovuttaneissa fiiliksissä.
Clomi-kuurit on nyt toistaiseksi syöty. Tämä oli siis neljäs ja viimeinen kierto. Olen helpottunut.
Ovulaatio oli eilen, ei epäilystäkään. Vatsa oli hirveän kipeä koko vasemmalta puoleltaan, ei ollut lainkaan hyvä olla. Olo alkoi muuttua jo sunnuntaina hieman epämukavaksi ja eilen koko päivän sattui ylävatsaan. Illalla tutut ovulaatiokivut olivat läsnä, mutta jo tänään aamulla olo oli kuin uudestisyntynyt.
Miten ovulaatio voi olla noin kipeä ja tukala? Miten ne kivut voi kestää melkein kaksi päivää? Ja miten yksi pieni munasolun irtoaminen voi tehdä koko keskivartalon kylkeä myöten kipeäksi?
En jaksanut tässä kierroissa mittailla aamulämpöjä, kun ihan jo olostakin tunnen ovulaation ja milloin se sitten on ohi. Pahimmat kivut on ovulaatiota edeltävänä ja ovulaatiopäivänä. Ja kun taas ovulaatio on ohi, olo on ihanan 'lämmin'. En osaa selittää sitä tarkemmin, mutta sen tuntee selvästi. Kaipa se johtuu siitä pienestä kehon lämpötilan muutoksesta.
Ovulaatiotestejä tein tässä kierrossa vain kaksi. Sunnuntaina ja eilen. Sunnuntaina testi oli positiivinen.
Lugesteronit aloitan tässä muutaman päivän kuluessa.
Millaisia ovulaatiokipuja teillä muilla on tai onko niitä? Mietin tässä vain, että minkälainen kipu on vielä normaalia?
Clomi-kuurit on nyt toistaiseksi syöty. Tämä oli siis neljäs ja viimeinen kierto. Olen helpottunut.
Ovulaatio oli eilen, ei epäilystäkään. Vatsa oli hirveän kipeä koko vasemmalta puoleltaan, ei ollut lainkaan hyvä olla. Olo alkoi muuttua jo sunnuntaina hieman epämukavaksi ja eilen koko päivän sattui ylävatsaan. Illalla tutut ovulaatiokivut olivat läsnä, mutta jo tänään aamulla olo oli kuin uudestisyntynyt.
Miten ovulaatio voi olla noin kipeä ja tukala? Miten ne kivut voi kestää melkein kaksi päivää? Ja miten yksi pieni munasolun irtoaminen voi tehdä koko keskivartalon kylkeä myöten kipeäksi?
En jaksanut tässä kierroissa mittailla aamulämpöjä, kun ihan jo olostakin tunnen ovulaation ja milloin se sitten on ohi. Pahimmat kivut on ovulaatiota edeltävänä ja ovulaatiopäivänä. Ja kun taas ovulaatio on ohi, olo on ihanan 'lämmin'. En osaa selittää sitä tarkemmin, mutta sen tuntee selvästi. Kaipa se johtuu siitä pienestä kehon lämpötilan muutoksesta.
Ovulaatiotestejä tein tässä kierrossa vain kaksi. Sunnuntaina ja eilen. Sunnuntaina testi oli positiivinen.
Lugesteronit aloitan tässä muutaman päivän kuluessa.
Millaisia ovulaatiokipuja teillä muilla on tai onko niitä? Mietin tässä vain, että minkälainen kipu on vielä normaalia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)