Varhaisultra

Tänään oli hartaasti odotettu varhaisultra. Menneenä viikonloppuna tuhruvuoto ja vatsakivut loppuivat ja seuranani ollut järkyttävä etova olokin alkoi laantua. Tietysti sitten ihan maani myyneenä astelin tänään polille ja sanoin M:llekin, ettei kannata odottaa mitään, mulla on huono fiilis tästä.

Siellä se alkio silti taas oli ja nähtiin pieni sykekin. Dopplerilla ei kuunneltu tällä kertaa. Alkio vastasi viikkoja 6+3. Lääkärin laskujen mukaan nyt on 6+4 ja omien laskujen mukaan on 6+5. Sain kehotuksen soittaa neuvolaan. Lapsettomuuspoli jää nyt pois kuvioista.

Lopuksi lääkäri onnitteli meitä kahta suu mutrulla istuvaa myrtsinaamaa. Tämä hoidon onnistuminen ei oikein meinaa mennä jakeluun. Kummallekaan.

<3

Näin tänään pienen läpättävän sydämen ja kuulin pienen jumpsutuksen. Siellä se alkio nyt oli, kaikesta huolimatta elossa.

Tänään vastassa oli eri lääkäri. Hän oli asioista aivan toista mieltä, eikä minun olisi näin pian eilisen jälkeen tarvinnut palata polille ja vielä valmistautuneena johonkin operaatioon. Ei todellakaan näin aikaisilla viikoilla.

Tämän päiväinen lääkäri vielä sanoi, ettei hän osaa kovin hyvin käyttää juuri sitä ultralaitetta, jolla minut ultrattiin, mutta ihan riittävän hyvin hän mielestäni osasi. Kaikki kaavinnat tai lääkkeelliset tyhjennykset peruttiin.

Kiitos teille kaikille silmiä avaavista kommenteista! <3 Ei tässä vuoristoradassa nyt oikein meinaa enää pysyä kyydissä.

Tuomio tuli

Taas on tapahtunut. Pääsin ultraan sovittua aiemmin ja huonoja uutisia tuli. Alkio oli kohdussa, mutta lääkäri sanoi, että normaali raskaus ei ole kyseessä. Sykettäkään ei näkynyt. Siitä suoraan labraan, jossa otettiin viisi putkea verta. Huomenna aamulla menen sairaalaan syömättä ja juomatta. En tiedä yhtään, mitä tapahtuu.

3. HCG-mittaus (pp 20)

Tällä viikolla on taas tapahtunut. Sunnuntaina aloin jälleen vuotaa kirkasta verta. Tiistaina soitin hoitajalle, että mitä tehdään? Eikö mitään voisi tutkia ennen ensi viikkoa? Hän määräsi minut jälleen verikokeisiin. Tällä viikolla on muulloinkin hulahdellut ihan varoittamatta ja sekös vie uskoa entisestään mistään onnistumisesta.

Eilen illalla jouduin soittamaan päivystykseen, kun vasen puoli vatsasta kipuili niin, että se alkoi jo vaivata mieltä. Samalla hulahteli taas sitä verta.

No mutta. HCG oli 22192. Kipuiluun sain ohjeeksi ottaa panadolia.

Olen siis käytännössä vuotanut nyt melkein tauotta kaksi viikkoa ja raskaushormoni se vaan nousee. Kipuilu vaivaa tietysti mieltä, mutta olen yrittänyt rauhoittua ajattelemalla, että endometrioosikin voi ne kivut aiheuttaa. Sitä on nimittäin juuri siellä vasemmalla puolella.

Kun ei vaan helpota

Viikonlopun aikana olen vähän osannut rauhoittua, mutta tänään alkoi taas verinen vuoto. Kuukautiskipuja ei ole, mutta lievää jomottelua/nipistelyä kohdun alueella kylläkin. En tiedä miten ihmeessä pysyn järjissäni sinne ultraan asti.

Normaaliin raskauteenhan ei kuulu veriset vuodot, siitä on aina lähdettävä. Mutta onhan niitä tapauksia paljonkin, joilla raskaus on vuodoista huolimatta ollut kohdussa ja jatkunut normaalisti loppuun asti.

Olin aina mielessäni pohtinut, että jos joskus hoidoilla saadaan jotain aikaan, niin huono tuuri tällä rintamalla ei voi enää jatkua, vaan saisin sitten kokea ainakin normaalin raskauden. Mutta näköjään se menee niin, että kun niitä ongelmia on, niin niitä sitten on!

Seuraava etappi

Lääkäri soitti tänään. Hän piti mitattuja HCG-arvoja oikein hyvinä, mutta toki se minun vuoto pitää huomioida, kun ekassa IVF:ssäkin kävi, kuten kävi. Hoitaja kyllä sieltä taustalta huuteli, että PAS:eissa on normaalia enemmän kaikkia vuotoja.

Lääkäri kyseli voinnista ja oli sitä mieltä, että vappuaattona voisi kokeilla ultrata, jos jotain näkyisi. Sain hädin tuskin vinguttua ajan sen viikon maanantaille. Eli aiemmin eivät ota ultraan, mutta päivystykseen pitää lähteä, jos alkaa taas vuoto, alavatsakivut, pyörrytys tai hartiapisto.

Oikeaa hartiaa mulla pistää nyt koko ajan, mutta laskenko sen nyt sitten endometrioosin oireeksi? Muita kipuja tai vuotoja ei enää ole. Eli näillä näkymin pitää siis odotella vielä yli viikko. Yritin katsoa yksityiseltä puolelta aikaa ultralle, mutta sinne ensi viiikon lopulle nekin ajat menevät. Kai tässä pitää nyt sitten vaan jotenkin sinnitellä.

Lääkäri yritti vielä rauhoitella, että HCG-arvojen perusteella hän ei epäilisi kohdunulkoista, mutta sanoi ymmärtävänsä huoleni ottaen huomioon tuon minun vuotohistoriani. Eli nyt tarvitaan vaan kärsivällisyyttä ja taitoa pitää jalat maassa (tai maan alla).

2. HCG-mittaus (pp 14)

Kävin tänään aamulla taas verikokeissa. Arvo oli noussut hurjasti, se oli 3947. Arvaatteko kuinka paljon pelkään nyt sitä rypäleraskautta?

Turun klinikan lääkäri sanoi, ettei vielä voi päätellä mitään sellaista. Kun sekin mahdollisuus on edelleen, että alkio olisi siirtohetkellä jakautunut kahdeksi.

Edelleen tuhruttelen vähän eli tämä jännitysnäytelmä ei taida loppua ihan hetkeen.

Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, HCG on jotenkin epäilyttävän korkea.

Pp 12

Virallinen testipäivä on ohi, raskaustesti oli positiivinen, mutta tilanne ei ole lainkaan sellainen, mitä olin joskus mielessäni kuvitellut. Kaikki olisi hyvin, jos sitä massiivista vuotoa ei olisi ollut. Tässä vaiheessa olisin onnellisen jännittynyt ilman sitä kamalaa vuotoa.

Pääsin siis eilen oman polini kautta verikokeeseen ja tänään soitin tuloksen siirron tehneelle klinikalle. Arvo on kuulemma oikein hyvä, jopa liiankin hyvä. Ääni luurin toisessa päässä kysyy: 'Siirrettiinkö teille kaksi alkiota'? No herranjumala ei siirretty!

Nyt en ymmärrä enää mistään mitään.

Olen tietysti googletellut kaiken keskenmenoista ja kohdunulkoisista rypäleraskauksiin. Rypäleraskauksissa voi alkuvaiheessa olla vuotoa ja HCG todella korkea.

Tästä muutamasta viikosta tulee ehkä elämäni stressaavimmat. Siirron tehneellä klinikalla olivat sitä mieltä, että sen toisen HCG-arvon voisi katsoa jo torstaina. Yritän tänään sopia asian oman polini kanssa.

HCG verikoe (pp 11)

Kävin tänään verikokeissa ja HCG verestä oli jotain yli 700. En muista nyt ihan tarkkaa arvoa. Seuraava kontrolli on perjantaina. Eipä tuosta arvosta nyt kovin viisaaksi tullut. Voi tarkoittaa vielä mitä vaan.

Edit: Tarkka arvo oli 730.

Keskenmeno vai kohdunulkoinen?

Tilanne on kamalan ahdistava. Verinen vuoto on loppunut ja illan mittaan olen vuotanut mustia pitkiä limakalvon riekaleita. Aivan kuten epäonnisessa IVF:ssä silloin syksyllä, kun vuoto alkoi kesken piikitysten. Silloin ultrassa nähtiin, että limakalvo oli tullut kokonaan pois.

Oma aavistus sanoo, ettei tässä mitään toivoa ole. Raskaustestit nyt on positiivisia, mutta se kertoo vaan siitä, että raskaushormonia on elimistössä. Ei siitä, että mitään olisi elossa tai sitten oikeassa paikassa. Alkiolla tuskin kohdussa on ollut mitään mahdollisuuksia selvitä, kun koko limakalvo on tipahtanut tänään illan mittaan pois.

Kamalinta tässä on se, etteivät asiat selviä vielä hetkeen.

Pp 10

Kivulias ja runsas vuoto alkoi yöllä. Kaikista tukilääkkeistä huolimatta. Raskaustesti näyttää positiivista, viikkonäytöllinen antoi viikoiksi 2-3. Mutta ei tämä nyt kokonaisuudessaan kovin hyvältä näytä. Mitään raskausoireitakaan en ole kokenut missään vaiheessa. Näinkö ne alkuraskauden keskenmenot tapahtuu?

Vuoristorata

Elämä on ihmeellistä! Lääketiede on ihmeellistä! Saimme eilen kokea jotain, joka tiputti suuren kiven sydämeltä. Raskaustestissä kaksi viivaa. Kaksi! Minulla! Kädet tärisivät ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. Tänään viiva oli haaleampi. Tänään on ollut kovia alkaselkäkipuja sekä olen tuhrutellut päivän mittaan ruskeaa vuotoa.

Voitte kuvitella, ettei unettomuus tästä ainakaan helpota. Tämä on kauhea vuoristorata.

Pp 6

Järkyttävää unettomuutta. Olen edeltävinä öinä herännyt klo 04, enkä ole saanut sen jälkeen nukutuksi. Töissä on kamalaa, kun yöunet jäävät tuollaisiksi. Keho on ihan stressissä.

Pp 5

Alkio olisi nyt 10-11 päivän ikäinen, jos olisi hengissä. Tilasin kasan raskaustestejä netistä, kun en kehtaa enää niitä meidän apteekistakaan ostaa.

Edelleenkään mitään oireita ei ole ilmaantunut. Hirveän vaikea uskoa onnistumiseen, kun tämä menee tasan samalla kaavalla, kuin kaikki muutkin siirrot.

Henkisesti on tällä kertaa ollut raskaampaa. Tähän tilanteeseen olen halunnut jo kauan päästä. Pitkä IVF-kaava ja blastoalkion siirto. Vihdoinkin sain sen, mutta miksi ei siltikään mitään oireita?

Pp 4

Täällä prosessi etenee samalla kaavalla, kuin aina ennenkin. Oireita ei ole lainkaan. On taas vain ihan hiljaista. Endometrioosipesäkkeet kipuilevat välillä vasemmalla puolella vatsaa, mutta siinä kaikki. Kun ei oikein jaksa uskoa, että me saisimme näistä hoidoista mitään apua.

Pp 1

Tästäkö se taas alkaa? Piinapäivien laskeminen? Kävimme eilen klinikalla hakemassa yhden sulatetun blastokysta-alkion jälleen kyytiin. Hehe, nyt meitä on virallisesti kolme erillistä solumöykkyä täällä sohvalla.

Limakalvo oli lugesteroneista tiivistynyt, mutta lääkäri mittasi silti sen paksuudeksi 7,5mm. Kaikki pienetkin millit on vaan plussaa, kun ei se limakalvo näköjään näissä lääkkeellisissä kierroissa ihan kauhean muhkeaksi kasva.

Ultraruudulta näimme, kuinka se alkio pienen tähdenlennon saattelemana sujahti kohtuun. Kunpa tuossa tähdenlennossa olisi nyt ripaus sitä tarvittavaa onnea ja hyvää tuuria mukana.

Minulla on käytössä tässä kierrossa nitro-laastari parantamaan kohdun verenkiertoa ja hillitsemään supistelua. Lisäksi lugesteronin annostusta nostettiin entisestään. Nyt käytän niitä 4 x 200 mg päivässä. Nitrot aiheuttivat todella kovaa päänsärkyä tasan vuorokauden ajan. Kiinnitin ensimmäisen laastarin eilen klo 11 ja tänään aamulenkillä päänsärky loppui. Eilen teki myös vähän pahaa ja luinkin, että se on nitrojen yleisin haittavaikutus. Lisäksi eilen illalla särki selkää niin paljon, etten pärjännyt ilman kuumaa kauratyynyä köytettynä kaulahuivilla selkään kiinni. Sekin särky meni jo ohi. Jäin miettimään tuota selkäsärkyä. Ei kai alkio voi heti siirron jälkeen kiinnittyä? Siis muutamia tunteja siirron jälkeen?

Tänään olen ollut tuntevinani taas jotain elohiiren tapaista tuolla kohdun alueella ja vähän olen jo heittämässä toivoa mäkeen. Harmittaa, että päästän aina nämä negatiiviset ajatukset valloilleen, enkä edes osaa toivoa.