Kuukautiset alkoivat. Tähän asti olen vuotanut jo 9 päivää ja vielä 7 on edessä. Vielä en ole ottanut särkylääkettä, ehkä se on laparoskopian ansiota, että kuukautiskivut on ihan kummallisen laimeat.
Aloitan kai tänään ne Orgametrilit. En tiedä, miten keksin tänne kuurin aikana kirjoiteltavaa, mutta ehkä jotain ruokavaliojuttuja voisin kesän aikana kirjoitella.
Nyt alkaa siis pienimuotoinen tauko.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuukautiskivut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuukautiskivut. Näytä kaikki tekstit
tiistai 17. kesäkuuta 2014
tiistai 25. maaliskuuta 2014
2. Kolposkopia
Kotiuduin äskettäin toisesta kolposkopiasta. Edellinen tehtiin siis 2013 kesällä.
Eilen iltapäivällä kävi muuten niin, että minulla alkoi kuukautiskivut ja olin hieman ihmeissäni, että mitäs nyt, kun kuukautisten piti juuri sinä päivänä loppua. Nyt ne vasta alkoivat oikeasti. Kierron pituudeksi tuli 43 päivää! Huh, huh! Se kaikki kymmenen päivää, kun minulla on ollut vuotoa, onkin ollut tiputtelua. Kovin runsasta sellaista vaan, koska jouduin käyttämään sidettä koko ajan. Soitin eilen hädissäni polille, että voinko nyt taaskaan tulla tutkimukseen, kun kävi näin. Pyysivät minut kaikesta huolimatta paikalle. Saatiin asiaa siis vihdoin eteenpäin.
No mutta siihen kolposkopiaan sitten... Jo astuessani huoneeseen lääkäri naureskeli, että taas nähdään, eikä hän oikein ymmärtänyt miksi siellä olen. Minut oli tosiaan lähetetty uudelleen koepalojen ottoon sekä mahdolliseen kryo -hoitoon eli kohdunnapukan jäädytyshoitoon.
Kryo -hoidosta lääkäri sanoi heti, että se on vanhanaikainen, koska se saattaa peittää alleen myöhemmin mahdolliset solumuutokset. Kryo -hoitoon heillä ei ole enää edes välineitä eli sellaista ei tehdä. Lääkäri sanoi, että kohdunnapukkaa voidaan polttaa, mutta ei hinkuen minulle sitä tee. Jos hän saisi päättää, niin sitä ei tehdä, mutta toki halusi minun kanssani yhteistyössä asiaan päätöksen.
Kohdunnapukan polttaminen aiheuttaa sen arpeutumista ja voi sulkea kohdunsuun kokonaan. Kohdunsuulle asetetaan usein puutikku, kun ymäristöä poltetaan, mutta silti se saattaa myöhemmin sulkeutua, kun arpikudosta alkaa muodostua. Ja jos edessä on joskus synnytys, ei ole kovin hyvä asia, jos kohdunsuu on arpeutunut umpeen. Olin lääkärin kanssa samaa mieltä, että kohdunnapukalle kannata tehdä mitään, kun näyttää vähän epävarmalta, että vuodot edes tulisivat siitä.
Tämänhetkisistä kuukautisista huolimatta lääkäri sanoi, että katsotaan mikroskoopilla se kohdunnapukan tilanne, kun kerran nyt olen siellä. Kesällä otettiin koepalat ja niistä kun ei mitään löytynyt, ei sellaisia nyt olisi tarvinnut ottaa. Mutta yksi otettiin muodon vuoksi, että jotain on sitten tehty. Tämänhetkinen vuoto (kuukautiset) tuli selvästi lääkärin mukaan kohdusta. Muuta en kyllä itsekään epäillyt, koska eilen alkoi kuukautiskivut.
Viime kesänä kolposkopiassa löytyi krooninen servisiitti, mutta se on ihan normaali löydös, koska emättimessä nyt on meillä ihan kaikilla bakteereja. Siihen ei tarvita, eikä siihen tehoa mikään antibiootti (joka minulle muuten syötettiin lapsettomuuspoliklinikalla tuon löydöksen takia).
Kohdunnapukassa näkyi verisuonia, joka on sekin kuulemma ihan normaalia. Kun koepala otettiin, tirskahti koko napukasta verta eri puolilta. Lääkäri piti tätäkin normaalina. Nuorilla kohdunnapukka vuotaa usein papa-kokeessakin ja koepaloja ei saada otettua ilman, että se alkaisi vuotaa. Vanhoilla ihmisillä saattaa koepalojen otto onnistua ilman vuotoja.
Ja niistä ylimääräisistä, pitkin kiertoa tulevista vuodoistani lääkäri sanoi niin, että yleensä solumuutospotilailla vuotoja ei saada pysymään millään lääkityksellä pois. Se, että minulla on saatu vuodot pysymään kaksi kertaa pois Clomifenillä ja kaksi kertaa FSH-pistoksilla, ei tue lainkaan sitä teoriaa, että jostain solumuutoksista olisi kyse.
Helpottavaa. Ihana lääkäri. Hän selitti kaiken todella tarkasti ja ymmärsin hyvin, mitä hän ajoi takaa.
Papa-koe on otettu viimeksi pari vuotta sitten eli siihen voisin kuulemma mennä sellaiseen aikaan, kun vuotoja ei ole.
Homma jatkuu taas siis lapsettomuuspolilla.
Eilen iltapäivällä kävi muuten niin, että minulla alkoi kuukautiskivut ja olin hieman ihmeissäni, että mitäs nyt, kun kuukautisten piti juuri sinä päivänä loppua. Nyt ne vasta alkoivat oikeasti. Kierron pituudeksi tuli 43 päivää! Huh, huh! Se kaikki kymmenen päivää, kun minulla on ollut vuotoa, onkin ollut tiputtelua. Kovin runsasta sellaista vaan, koska jouduin käyttämään sidettä koko ajan. Soitin eilen hädissäni polille, että voinko nyt taaskaan tulla tutkimukseen, kun kävi näin. Pyysivät minut kaikesta huolimatta paikalle. Saatiin asiaa siis vihdoin eteenpäin.
No mutta siihen kolposkopiaan sitten... Jo astuessani huoneeseen lääkäri naureskeli, että taas nähdään, eikä hän oikein ymmärtänyt miksi siellä olen. Minut oli tosiaan lähetetty uudelleen koepalojen ottoon sekä mahdolliseen kryo -hoitoon eli kohdunnapukan jäädytyshoitoon.
Kryo -hoidosta lääkäri sanoi heti, että se on vanhanaikainen, koska se saattaa peittää alleen myöhemmin mahdolliset solumuutokset. Kryo -hoitoon heillä ei ole enää edes välineitä eli sellaista ei tehdä. Lääkäri sanoi, että kohdunnapukkaa voidaan polttaa, mutta ei hinkuen minulle sitä tee. Jos hän saisi päättää, niin sitä ei tehdä, mutta toki halusi minun kanssani yhteistyössä asiaan päätöksen.
Kohdunnapukan polttaminen aiheuttaa sen arpeutumista ja voi sulkea kohdunsuun kokonaan. Kohdunsuulle asetetaan usein puutikku, kun ymäristöä poltetaan, mutta silti se saattaa myöhemmin sulkeutua, kun arpikudosta alkaa muodostua. Ja jos edessä on joskus synnytys, ei ole kovin hyvä asia, jos kohdunsuu on arpeutunut umpeen. Olin lääkärin kanssa samaa mieltä, että kohdunnapukalle kannata tehdä mitään, kun näyttää vähän epävarmalta, että vuodot edes tulisivat siitä.
Tämänhetkisistä kuukautisista huolimatta lääkäri sanoi, että katsotaan mikroskoopilla se kohdunnapukan tilanne, kun kerran nyt olen siellä. Kesällä otettiin koepalat ja niistä kun ei mitään löytynyt, ei sellaisia nyt olisi tarvinnut ottaa. Mutta yksi otettiin muodon vuoksi, että jotain on sitten tehty. Tämänhetkinen vuoto (kuukautiset) tuli selvästi lääkärin mukaan kohdusta. Muuta en kyllä itsekään epäillyt, koska eilen alkoi kuukautiskivut.
Viime kesänä kolposkopiassa löytyi krooninen servisiitti, mutta se on ihan normaali löydös, koska emättimessä nyt on meillä ihan kaikilla bakteereja. Siihen ei tarvita, eikä siihen tehoa mikään antibiootti (joka minulle muuten syötettiin lapsettomuuspoliklinikalla tuon löydöksen takia).
Kohdunnapukassa näkyi verisuonia, joka on sekin kuulemma ihan normaalia. Kun koepala otettiin, tirskahti koko napukasta verta eri puolilta. Lääkäri piti tätäkin normaalina. Nuorilla kohdunnapukka vuotaa usein papa-kokeessakin ja koepaloja ei saada otettua ilman, että se alkaisi vuotaa. Vanhoilla ihmisillä saattaa koepalojen otto onnistua ilman vuotoja.
Ja niistä ylimääräisistä, pitkin kiertoa tulevista vuodoistani lääkäri sanoi niin, että yleensä solumuutospotilailla vuotoja ei saada pysymään millään lääkityksellä pois. Se, että minulla on saatu vuodot pysymään kaksi kertaa pois Clomifenillä ja kaksi kertaa FSH-pistoksilla, ei tue lainkaan sitä teoriaa, että jostain solumuutoksista olisi kyse.
Helpottavaa. Ihana lääkäri. Hän selitti kaiken todella tarkasti ja ymmärsin hyvin, mitä hän ajoi takaa.
Papa-koe on otettu viimeksi pari vuotta sitten eli siihen voisin kuulemma mennä sellaiseen aikaan, kun vuotoja ei ole.
Homma jatkuu taas siis lapsettomuuspolilla.
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Huolta dpo 15
Elossa ollaan, kiirettä on pitänyt loman jälkeen. Taukokierto on mennyt ihmetyksissä, sillä tiputteluvuotoa ei juurikaan ole ollut. Sitä oli tosiaan silloin lomalla jokusen päivän hiipuen sitten hiljalleen pois. Olen miettinyt tarkemmin vielä ovulaation ajankohtaa ja se taisi oikeasti olla kp 15, joka on minulle ihan normaali ovulaatiopäivä. Tunsin silloin toispuolista kipua vatsalla sekä kävellessä tärinäkipua sillä samalla puolella. Tiputtelut tulivat siis ennen ovulaatiota, eivätkä sen jälkeen, kuten yleensä. Sen tiputteluvuodon vuoksi aluksi ajattelin ovulaation olleen jo kp 11.
Tiputtelu alkoi uudelleen kp 25, mutta loppui taas saman tien. Kuukautisten piti alkaa eilen kp 29 ja aamupäivällä alkoivatkin kovat kuukautiskivut. Niitä oli koko päivän, ne tulivat aaltoillen, mutta vuoto ei vaan alkanut missään vaiheessa. Jäi sellainen olo, että ne yrittivät alkaa, mutta eivät syystä tai toisesta päässeet alkamaan.
Tänään kipuja ei juurikaan ole ollut, eikä myöskään mitään merkkejä kuukautisista. Ovulaatiosta on nyt 15 päivää ja oikeasti alkaa jo huolettaa, että missä vuoto on? Lääkkeet yleensä viivästyttävät kuukautisten alkua, mutta tässä kierrossa ei ole ollut mitään lääkitystä.
Raskaustesti oli eilen negatiivinen.
Pitäisikö tässä soitella polille? Mitä tällaisessä tilanteessa kuuluu tehdä? Seuraava kierto on vielä taukokierto kolposkopian takia, mutta siihenkään ei enää kauaa ole ja sinne ei voi kuukautisten kanssa mennä. Vuoto pitäisi siis saada alkamaan tässä viikon aikana.
Tiputtelu alkoi uudelleen kp 25, mutta loppui taas saman tien. Kuukautisten piti alkaa eilen kp 29 ja aamupäivällä alkoivatkin kovat kuukautiskivut. Niitä oli koko päivän, ne tulivat aaltoillen, mutta vuoto ei vaan alkanut missään vaiheessa. Jäi sellainen olo, että ne yrittivät alkaa, mutta eivät syystä tai toisesta päässeet alkamaan.
Tänään kipuja ei juurikaan ole ollut, eikä myöskään mitään merkkejä kuukautisista. Ovulaatiosta on nyt 15 päivää ja oikeasti alkaa jo huolettaa, että missä vuoto on? Lääkkeet yleensä viivästyttävät kuukautisten alkua, mutta tässä kierrossa ei ole ollut mitään lääkitystä.
Raskaustesti oli eilen negatiivinen.
Pitäisikö tässä soitella polille? Mitä tällaisessä tilanteessa kuuluu tehdä? Seuraava kierto on vielä taukokierto kolposkopian takia, mutta siihenkään ei enää kauaa ole ja sinne ei voi kuukautisten kanssa mennä. Vuoto pitäisi siis saada alkamaan tässä viikon aikana.
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Häntäluu
Uusia oireita ilmaantuu, siis niitä endometrioosiin viittaavia oireita. Kirjoittelin aiemmin, että häntäluu on ollut vähän kipeä. Tai se häntäluun seutu sieltä sisäpuolelta. Häntäluun seutua alkoi aristaa ovulaation jälkeen ja vatsan ollessa kovalla vessassakäynnit eivät olleet lainkaan miellyttäviä kokemuksia. Myös istuminen oli vähän ikävää.
Kuukautisten alkaessa aristus hävisi. Ihan saman tien.
Kuinka paljon näitä todisteita vielä tarvitaan, että sen diagnoosin joskus saisin?!?!?
Kp 1
Kuukautiset alkoivat ja tosiaankin jo neljä päivää ennen lomaa, mikä on hieno juttu! Joskus sitä osaa olla iloinen kuukautisten alkamisesta. Tänään herätessäni, oli vähän sellaisia tuntemuksia, että kuukautiset saattaisivat alkaa illemmalla.
Lähdin aamulla ystävän kanssa lenkille ja ajattelin, että syön hyvin vasta lenkin jälkeen. Samalla voisin ottaa särkylääkkeet etukäteen, ennen kuukautiskipuja, etteivät kivut sitten pääse päälle, jolloin lääkkeillä ei olisi enää vaikutusta. Kivut alkoivat yllättäen jo lenkillä ja vuotokin samalla. Myöhästyin! En siis ehtinyt toteuttaa suunnitelmaani.
Särkylääkkeet heti kotiin päästyäni kurkusta alas ja nyt toivon parasta. Polttaa ja kovasti, toivottavasti en myöhästynyt liikaa.
Kylläpä pääsivät tällä kertaa yllättämään.
tiistai 21. tammikuuta 2014
1. follikkeliultra (kp 10)
Käväisin ultrassa. Olen pistellyt Gonal-F:ää nyt kuutena iltana. Vasemmalla se johtofollikkeli oli, kuten aavistelinkin. Läpimitta oli 12mm. Mutta oikeassakin munasarjassa oli toinen, melkein samankokoinen follikkeli. Viime inseminaatiokierrossa oli sama juttu ja toinen follikkeli lyhistyi lopulta matkalla lähemmäksi ovulaatiota. Saapi nähdä miten nyt käy. Limakalvo oli 6mm ja sen rakenne oli hyvä. Lääkäri sanoi, että kaikki on oikein kauniisti. Niinhän ne aina alkukierrosta. Loppukierto onkin sitten yhtä kaaosta.
Mietittiin 2. inseminaation ajankohtaa ja lääkäri huomasi, että ovulaatio osuu todennäköisesti viikonloppuun. Itse laskin näin jo marraskuussa. En siis pettynyt, olin tähän jo valmistautunut.
Pistelen vielä kolmena iltana Gonal-F:ää ja perjantaina on 2. follikkeliultra.
Eli siis kaikella todennäköisyydellä inseminaatiota ei voida tehdä ja ovulaatio tapahtuu lauantaina tai sunnuntaina. Siihen ei voida lääkkeillä vaikuttaa.
Lääkäri pohti kuitenkin vielä lopuksi, että jos ovulaatio on sunnuntaina, voisi ehkä maanantaina aamulla inseminaation tehdä. Tosin näin se ajoitus meni viimeksikin ja itse olin sitä mieltä, että kyllä myöhästyttiin inseminaation kanssa ja pahasti.
Lähtiessäni pyysin lääkäriä kirjoittamaan vielä reseptin 600mg buranaa ja siihen päälle jotain, sillä viime inseimaatiokierron kuukautiskipuihin ei 600mg burana auttanut. Lääkäri ja hoitaja katsoivat minua hieman huolissaan. Kumpikaan ei sanonut mitään, mutta sain reseptit buranaan ja panadoliin ja ne pitää ottaa yhtäaikaa, silloin vaikutus on paras mahdollinen. Toivon, että tietoihini kirjattiin tuo buranan vaikutuksettomuus kuukautiskipuhin.
Mietittiin 2. inseminaation ajankohtaa ja lääkäri huomasi, että ovulaatio osuu todennäköisesti viikonloppuun. Itse laskin näin jo marraskuussa. En siis pettynyt, olin tähän jo valmistautunut.
Pistelen vielä kolmena iltana Gonal-F:ää ja perjantaina on 2. follikkeliultra.
Eli siis kaikella todennäköisyydellä inseminaatiota ei voida tehdä ja ovulaatio tapahtuu lauantaina tai sunnuntaina. Siihen ei voida lääkkeillä vaikuttaa.
Lääkäri pohti kuitenkin vielä lopuksi, että jos ovulaatio on sunnuntaina, voisi ehkä maanantaina aamulla inseminaation tehdä. Tosin näin se ajoitus meni viimeksikin ja itse olin sitä mieltä, että kyllä myöhästyttiin inseminaation kanssa ja pahasti.
Lähtiessäni pyysin lääkäriä kirjoittamaan vielä reseptin 600mg buranaa ja siihen päälle jotain, sillä viime inseimaatiokierron kuukautiskipuihin ei 600mg burana auttanut. Lääkäri ja hoitaja katsoivat minua hieman huolissaan. Kumpikaan ei sanonut mitään, mutta sain reseptit buranaan ja panadoliin ja ne pitää ottaa yhtäaikaa, silloin vaikutus on paras mahdollinen. Toivon, että tietoihini kirjattiin tuo buranan vaikutuksettomuus kuukautiskipuhin.
maanantai 13. tammikuuta 2014
Oloja
Jaa jaa, että kivuliaat kuukautiset ja muut vaivat ei sitten riitä? Lisää vaan, tänne näin!
Nyt on dpo 15 ja luultavasti kp 1. Olin eilen tuttavien kyydillä kummipojan syntymäpäivillä. Ajomatkaa oli suuntaansa 3h. Olin varautunut siihen, että kuukautiset alkaa reissun aikana. Paluumatkalla, kun koti häämötti enää tunnin ajomatkan päässä, alkoi tehdä pahaa. Olo oli ihan hirveä. Yritin katsella koko ajan tien suuntaan, ettei tarvitsisi pyytää autoa pysähtymään. Nieleskelin oksennusta koko loppumatkan ja kotiin päästyäni olo helpotti.
Kuukautiskivut alkoivat samaan aikaan autossa oksettavan olon kanssa. Niihin otin sitten särkylääkkeen kotiin päästyäni ennen nukkumaanmenoa. Klo 3.30 heräsin taas oksettavaan oloon. Mikään asento ei auttanut ja klo 4.00 oli pakko nousta syömään viili. Olo helpotti ja uni tuli taas.
Aamulla ei niin tehnyt pahaa, vaikka ihan normaaliltakaan olo ei tuntunut. Söin aamupalan ja lähdin töihin. Töihin päästyäni oksetti taas. Ihan tosissani mietin kotiin lähtöä. Päätin juoda kuitenkin kahvin, vaikkei sitä mieli tehnytkään. Olo helpotti. Kuuksutiskipuja on taas, mutta vuoto on alkanut vähän huonosti. Tosin, kaksi viikkoa tässä on jo vuotoja ollut, mutta se tulva puuttuu edelleen.
Ja raskaana kun en ole, niin onko tämä pahoinvointi nyt sitten yksi uusi kuukautisoire lisää? Ei kiva.
Miten teillä muilla? Onko pahoinvointia kuukautisten alkaessa?
Nyt on dpo 15 ja luultavasti kp 1. Olin eilen tuttavien kyydillä kummipojan syntymäpäivillä. Ajomatkaa oli suuntaansa 3h. Olin varautunut siihen, että kuukautiset alkaa reissun aikana. Paluumatkalla, kun koti häämötti enää tunnin ajomatkan päässä, alkoi tehdä pahaa. Olo oli ihan hirveä. Yritin katsella koko ajan tien suuntaan, ettei tarvitsisi pyytää autoa pysähtymään. Nieleskelin oksennusta koko loppumatkan ja kotiin päästyäni olo helpotti.
Kuukautiskivut alkoivat samaan aikaan autossa oksettavan olon kanssa. Niihin otin sitten särkylääkkeen kotiin päästyäni ennen nukkumaanmenoa. Klo 3.30 heräsin taas oksettavaan oloon. Mikään asento ei auttanut ja klo 4.00 oli pakko nousta syömään viili. Olo helpotti ja uni tuli taas.
Aamulla ei niin tehnyt pahaa, vaikka ihan normaaliltakaan olo ei tuntunut. Söin aamupalan ja lähdin töihin. Töihin päästyäni oksetti taas. Ihan tosissani mietin kotiin lähtöä. Päätin juoda kuitenkin kahvin, vaikkei sitä mieli tehnytkään. Olo helpotti. Kuuksutiskipuja on taas, mutta vuoto on alkanut vähän huonosti. Tosin, kaksi viikkoa tässä on jo vuotoja ollut, mutta se tulva puuttuu edelleen.
Ja raskaana kun en ole, niin onko tämä pahoinvointi nyt sitten yksi uusi kuukautisoire lisää? Ei kiva.
Miten teillä muilla? Onko pahoinvointia kuukautisten alkaessa?
perjantai 3. tammikuuta 2014
Hermoromahdus
Kärsivällisyys näiden vuotojen ja outojen vatsatuntemusten kanssa tuli tiensä päähän, kun sain joulun aikaan vähän lomailla ja lepäillä. Jätin eilen soittopyynnön yhdelle polin kolmesta lääkäristä, joka on minua tutkinut. Tämä lääkäri on ottanut vuotohäiriöni tosissaan ja hänen ansiostaan olen käynyt koloposkopiassa, kohdun limakalvonäytteenotossa sekä ylimääräisissä kilpirauhaskokeissa.
Tänään hän soitti. Sain pienimuotoisen hermoromahduksen ja johan irtosi ylimääräinen aika ensi viikolle.
Kerroin epäilykseni seuraavan inseminaation kannattavuudesta sekä seuraavista lisääntyneistä oireista:
-Tumma vuoto alkaa nykyään jo ovulaatiosta (ennen Clomi-kuureja tilanne oli parempi)
-Häiritsevä paineentunne vasemmalla alavatsalla vaivaa mieltä jatkuvasti
-Vuonna 2001 kävin ensimmäisen kerran ko. vaivaa valittelemassa yksityiselle gynekologille
-600mg burana ei tuntunut auttavan viimeisimpiin kuukautiskipuihin
-Muitakin ylimääräisiä kipuja tuntuu ajoittain vasemmalla puolella vatsaa (oikealla ei koskaan)
Puhuttiin muutama sana laparoskopiasta minun aloitteestani. Leikkaus on aina leikkaus ja siinä on omat riskinsä, mutta jos perusteita löytyy, voidaan siihen laittaa. Jonotkaan ei ole kummoiset.
Nyt tuntuu taas siltä, ettei näitä kummallisia oireita sivuuteta, vaan asia nostetaan uudelleen pöydälle.
Siihen tulokseen olen tullut, että hoitoa pitää itse vaatia, ei sitä muuten tule, kuin ehkä liukuhihnatyönä. Ja voi olla etten koskaan saa selitystä näille kummallisille vaivoille, mutta silloin voin todeta, että olenpahan ainakin yrittänyt.
P.S. Mahdollisten tulevien hermoromahdusten ehkäisemiseksi päätin aloittaa tänä vuonna uuden harrastuksen. Menen joogan alkeiskurssille ja musta tulee ehkä viileä, kuin viilipytty.
Tänään hän soitti. Sain pienimuotoisen hermoromahduksen ja johan irtosi ylimääräinen aika ensi viikolle.
Kerroin epäilykseni seuraavan inseminaation kannattavuudesta sekä seuraavista lisääntyneistä oireista:
-Tumma vuoto alkaa nykyään jo ovulaatiosta (ennen Clomi-kuureja tilanne oli parempi)
-Häiritsevä paineentunne vasemmalla alavatsalla vaivaa mieltä jatkuvasti
-Vuonna 2001 kävin ensimmäisen kerran ko. vaivaa valittelemassa yksityiselle gynekologille
-600mg burana ei tuntunut auttavan viimeisimpiin kuukautiskipuihin
-Muitakin ylimääräisiä kipuja tuntuu ajoittain vasemmalla puolella vatsaa (oikealla ei koskaan)
Puhuttiin muutama sana laparoskopiasta minun aloitteestani. Leikkaus on aina leikkaus ja siinä on omat riskinsä, mutta jos perusteita löytyy, voidaan siihen laittaa. Jonotkaan ei ole kummoiset.
Nyt tuntuu taas siltä, ettei näitä kummallisia oireita sivuuteta, vaan asia nostetaan uudelleen pöydälle.
Siihen tulokseen olen tullut, että hoitoa pitää itse vaatia, ei sitä muuten tule, kuin ehkä liukuhihnatyönä. Ja voi olla etten koskaan saa selitystä näille kummallisille vaivoille, mutta silloin voin todeta, että olenpahan ainakin yrittänyt.
P.S. Mahdollisten tulevien hermoromahdusten ehkäisemiseksi päätin aloittaa tänä vuonna uuden harrastuksen. Menen joogan alkeiskurssille ja musta tulee ehkä viileä, kuin viilipytty.
(Kuva Googlen kuvahausta)
tiistai 17. joulukuuta 2013
Järkyttynyt
No nyt oon mennyt pahoittamaan mieleni siitä, kuinka kuukautiset on tällä kertaa järkyttävän kivuliaat. En voinut ikimaailmassa kuvitellakaan mitään tällaista. On ihan lyöty olo. Tuntuu, että kohtu puhuu mulle; siitäs saat, kun moisilla piikeillä menit häiritsemään toimintaani.
En ole saanut nukutuksi. Kuukautiskivut on niin voimakkaat, että meinaa itku tulla. Tai tulikin jo. Olen kaksi yötä pyörinyt sängyssä, vaihtanut asentoa, hautonut kuumalla kauratyynyllä, syönyt M:n melkein koko varaston 600mg buranaa tyhjäksi ilman sen suurempaa vaikutusta kipuihin. Eilen yritin taktioida ja otin buranan vasta, kun menin sänkyyn. Ajattelin, että näin saisin nukkua yön rauhassa kivuilta ja aamuun asti. Toisin kävi. En edes pystynyt nukahtamaan kipujen takia.
Mistä nämä kamalat kivut nyt tulivat? Onhan mulla aina kuukautiskipuja ollut ja joskus ennenkin itku tullut niiden takia, mutta nyt totisesti tämä häiritsee normaalia elämää.
En ole saanut nukutuksi. Kuukautiskivut on niin voimakkaat, että meinaa itku tulla. Tai tulikin jo. Olen kaksi yötä pyörinyt sängyssä, vaihtanut asentoa, hautonut kuumalla kauratyynyllä, syönyt M:n melkein koko varaston 600mg buranaa tyhjäksi ilman sen suurempaa vaikutusta kipuihin. Eilen yritin taktioida ja otin buranan vasta, kun menin sänkyyn. Ajattelin, että näin saisin nukkua yön rauhassa kivuilta ja aamuun asti. Toisin kävi. En edes pystynyt nukahtamaan kipujen takia.
Mistä nämä kamalat kivut nyt tulivat? Onhan mulla aina kuukautiskipuja ollut ja joskus ennenkin itku tullut niiden takia, mutta nyt totisesti tämä häiritsee normaalia elämää.
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Kp 1
ja jäätävät kuukautiskivut! Ensi yönä ei ilman särkylääkkeitä nukuta. Illasta olin ajatellut selvitä kuuman kauratyynyn avulla, mutta jouduin kuitenkin turvautumaan heti särkylääkkeisiin.
Menneessä kierrossa ei tullut lainkaan tiputteluja. Kuukautiset alkoivat kivuilla ja vuodot siitä vasta pari tuntia myöhemmin. Ns. rytinällä tällä kertaa.
En nyt sitten tiedä auttoiko kaiken maailman piikitykset siihen, että tiputtelu pysyi pois vai onko tämä sen antibioottikuurin ansiota, jota kokeiltiin siihen kohdunnapukan krooniseen tulehdukseen.
Tämä tiputteluasia jää siis jälleen mysteeriksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)