Siinä sitten piti ottaa yksi rauhoittava, vaikka ei jännittänytkään. Ehkä se vaikutti siihen, että olin itse toimenpiteessä rennompi. Kaikki meni nopeasti ja pian olinkin jo punktoitavana. Rakkuloita oli 20, mutta muutama jätettiin kokonaan punktoimatta, koska olivat vähän pienempiä. 13 munasolua saatiin.
Toimenpide kesti ihan maksimissaan 15min ja pääsin sitten takaisin oleskeluhuoneeseen. Hoitaja ihmetteli, että kestän kovia määriä kipulääkettä ilman, että ne humahtaisivat päähän. Jälleen sain kuitenkin kokea sen kamalan oksetusolon, kuin laparoskopian jälkeenkin, kun kipulääkkeet poistuvat elimistöstä. Se meni ohi, kuin sain pahoinvointilääkkeen.
Lähtiessämme hoitaja osasi jo kertoa, että kun ei tarkkaan tiedetä lapsettomuutemme syytä, niin 5 munasolua saa ICSI-käsittelyn ja loput 8 yritetään hedelmöittää IVF:llä. Sen verran sain jo uutisia, että ne 5 ICSI-käsittelyyn menneet munasolut olivat olleet kypsiä. Muut asiat selviävät maanantaina, kun biologi menee viikonloppunakin töihin. Ja jos saamme huomenna aamulla puhelun, niin se tarkoittaa sitä, ettei yksikään ole hedelmöittynyt. Eli toivon mukaan puhelin ei soi.
Punktio ei itsessään ollut paha. Toki joka kerta vihlaisi, kun siirryttiin munarakkulasta toiseen, mutta niin se meni, kuin kaikki muutkin operaatiot.
Tämä klinikan lääkärikään ei oikein ymmärtänyt, miksi mulla on sellaisia vuotoja. Limakalvon tilanne tsekattiin vielä ja se oli ohut ja tiivis. Ei siis kannata lähteä siirtoon, koska se olisi suoraan alkion tuhlaamista.
Jos alkioita saadaan, tehdään siirto vasta 2 kk:n päästä, kun IVF-kierron jälkeen on tapana pitää yksi taukokierto. Yrittämään siis päästään, mutta kyllähän se limakalvo-asia painaa aika kovasti mieltä. Joku inssikierron tapainen lääkitys tulee siihen PAS-kiertoon.
