Mieli on rauhoittunut jonkin verran sitten viime postauksen. Raskaus on luultavasti jatkunut ja kaikki vuodot pysyneet pois nyt parisen viikkoa. Olen voinut taas kamalan pahoin, mutta onneksi se pahin aika painottuu aina iltaan ja selviän työpäivistä kohtuullisen hyvin. Kävin ostamassa jo b6-vitamiiniakin, kun luin sen joillain auttaneen pahoinvointiin. Muutamia vempaimiakin olen saanut nyt kotiin, joilla tätä raskautta seuraan.
Vempain nro 1: Verensokerimittari.
Neuvolassa kävin jo toisen kerran ja raskausdiabetesdiagnoosihan se tänne sitten napsahti. Sokerirasituskoe oli minulla ok, mutta aamun paastosokeri muutaman yksikön yli tavoitteen. Ja kuulemma yhdelläkin poikkeavalla arvolla tuo raskausdiabetesdiagnoosi tulee, eikä siitä sitten eroon pääse koko raskauden aikana. Joudun nyt mittailemaan sokeriarvojani neljästi päivässä. Alkuun vähän useammin, mutta jatkossa sitten kolmena päivänä viikossa. Ruokavaliolla arvot on pysyneet oikein hyvinä eli luulisin pärjääväni näin eteenpäinkin. Tosin en kyllä ruokavalioon juurikaan muita muutoksia tehnyt, kuin jätin ne satunnaiset herkkuhetket pois.
Vempain nro 2: Kotidoppler.
Kiitos teille ihan kauheasti vinkistä kotidopplerin suhteen. Päädyin tilaamaan edullisimman mallin ja sain sillä heti alkion sydänäänet kuuluviin. Doppler osoittautui minun mielelleni oikein sopivaksi ja sillä on ollut todella rahoittava vaikutus.
Tällä hetkellä ajan kuitenkin pelonsekaisin tuntein tukilääkitystä alas. Se tukilääkitys on ollut nimenomaan sellainen tuki ja turva. Olen luopunut jo kokonaan estrogeenilaastarista ja käytössä on enää yksi lugesteron päivässä. Tekee kovin tiukkaa luopua siitä viimeisestä.
Lapsettomuus on edelleen mielessä päivittäin (tai koko ajan). Tämän raskauden unohdan useammin, kuin lapsettomuuden. Luen edelleen lapsettomuuspalstoja ja kommentoin mielelläni kaikkea hedelmöityshoitoihin liittyvää. Se lapsettomuus on syvällä. Jossain vaiheessa mietin jo, että olisiko pitänyt ottaa neuvolassa puheeksi raskauteen liittyvät pelot sekä lapsettomuusajatukset ja mennä keskustelemaan näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa. Päätin sitten kuitenkin antaa itselleni aikaa. Luottaa siihen, että jossain vaiheessa lapsettomuus muuttuu erilaiseksi ja alan ymmärtää olevani raskaana. Aion ostaa ensimmäisen pienen vaatteen, jos saamme viikon 12 ultrassa hyviä uutisia. Sen vaatteen laitan sitten kotona näkyville, muistuttumaan siitä, että kaikki voi mennä hyvinkin.
Onko Thyroxinille löytynyt sopiva annostus? Mulla nostettiin ekan kontrollin jälkeen vielä annostusta, kun TSH oli muistaakseni 3,84. Nyt se oli 1,74 joten samalla annostuksella nyt sitten jatketaan ja seuraillaan neuvolassa.
VastaaPoistaOlin jotenkin aivan varma että mulle napsahtais raskausdiabetes-tuomio, mutta ei. Arvot oli 4,3 / 4,8 / 4,6 eli aivan selkeästi alle ylärajan. Huh helpotusta. Makeaa en ole pystynyt syömään juuri ollenkaan, kun se aiheuttaa armottoman pahoinvoinnin edelleen. Nyt rv 14+6. Tuo iltojen pahoinvointi on niin tuttua. Nyt ehkä reilun viikon on ollut ihan ok olo, jos on syönyt riittävän usein, eikä ole syönyt mitään makeaa. Viikonloppuna vietettiin esikoisen 3-vuotissynttäreitä ja menin syömään pienen siivun makeaa kumpanakin päivänä ja huono olohan siitä iski. Mutta oli sitä nyt pakko vähän maistaa, että tiesi mitä on vieraille tarjonnut. :D
Kärsin esikoista odottaessani valtavasta lapsettomuusahdistuksesta johonkin puolivälin paikkeille asti. Neuvolasta tarjottiin useamman kerran neuvolapsykologin numeroa, mutta en halunnut mennä, kun jotenkin hävetti ajatuskin. Sitten kun vielä puolivälissäkin ahdisti, niin menin juttelemaan. Ajattelin että ei kai siinä mitään menetäkään. Koko ekan käynnin vollotin siellä, enkä meinannut pystyä puhumaan. Hän sai minut uskomaan, että en menetä vauvaa, vaikka uskaltaisin iloita ja olla onnellinen. Sanoi että jos murehdin menetystä vaan koko ajan, niin jos se menetys tulisikin, niin murehtisin kaiken vielä uudelleen, enkä olisi koskaan iloinnut. Siihen asti olin viimeisen päälle peittänyt vatsaa, ettei kukaan vaan huomaisi mitään. Sen jälkeen uskaltauduin jättämään neuletakit pois. Eipä sitä vatsaa silti silloinkaan kukaan huomannut. Itsestäni se oli iso, mutta muut eivät huomanneet mitään vielä pitkään aikaan! :D
Moikka <3 Tällä hetkellä annos on ihan hyvä, arvot olivat TSH 0,41 ja T4V 16. Olokin tuntuu ihan hyvältä eli ei siis ole mitään aivosumuja tai iltapäiväväsymystä. Syön edelleen 75 mikroa päivässä ja myöhemmin sitten tarkistetaan tilanne uudelleen.
PoistaMulla oli sokerirasitus kyllä normaali, mutta paljon huonommat arvot, kuin sulla. Sama juttu täällä, että makean syöminen aiheuttaa kauhean pahan olon. No, onni siinäkin, että joudun sitä nyt välttämään. Kävin muutama päivä sitten ostamassa sitä b6-vitamiinia ja olen ottanut sitä kolmesti päivässä. Tuntuu ihan siltä, että se olisi auttanut pahoinvointiin.
Helpottavaa kuulla, että joku muukin on kärsinyt tästä ahdistuksesta. Mulla ei oikeasti ole vielä mitään mahaa ja silti piilottelen sitä kaikin keinoin :D Pitää nyt miettiä, että jos ajatukset ei tästä muutu valoisammiksi tai iloisemmiksi, niin menen kanssa jollekin juttelemaan. Tai ihan valoisa olo mulla on, mutta en uskalla juuri puhua, iloita tai nauttia raskaudesta.
Toivottavasti pelot pian hellittää. <3
VastaaPoistaMinä taidan olla onnekas, kun olen sieltä jo rv 3 lähtien ollut aika luottavaisin mielin-siis testiepisodin jälkeen. Se luottamus ei ole kyllä mikään itsestäänselvyys ainakaan näissä lapsettomuushoidoissa ja tällä taustalla.
Toivottavasti pian pääset iloitsemaan raskaudesta! Ja toivottavasti olot hellittää. Itselläni tuli viikon tauon jälkeen pahoinvointia ja lisäksi ikävä päänsärky ja olen ihan nuutunut jo toista päivää.
Lyyli rv 10+2
Kiitos <3 Tämä viikko on ollut taas jotenkin erityisen stressaava, koska lopetin tukilääkkeet kokonaan. Ei sitä meinaa vaan millään luottaa siihen, että nyt lugesteronin lopetusta ei seuraa vuoto :)
PoistaHyvä, että olet päässyt eroon vuodosta! Olisi ollut aikamoista, jos sitä olisi jatkunut läpi koko raskauden.
VastaaPoistaEiköhän raskaus ole jo niin pitkällä, että kehon oma hormonitoiminta on täysillä mukana. Voin kyllä kuvitella, miten pelottavaa lääkkeistä luopuminen on.
Mietin pitkään doppleria, mutta en saanut aikaiseksi hankkia. Nyt olen jo kääntänyt toiveet siihen suuntaan, että kohta tuntisin liikkeitä ja se rauhoittaisi mieltä (Niin varmaan...Sitten kun niitä liikkeitä EI tunnukaan voikin olla kaikkea muuta kuin rauhallinen).
Minulla on viikoittain joku kriisi, ruokaan, tuntemuksiin tms. liittyen. Kun listeria pelko on nyt vähän hellittänyt, niin sain alavatsan ja selän kipeäksi. Tietenkin aloin lukemaan emättimen bakteeritulehduksesta ja löysin kauhutarinoita synnytyksestä viikolla 25 ja vauvan kuolemasta. Se menettämisen pelko vaan taitaa olla niin pinnassa. Pyysinkin sitten, että tulehdukset tutkittaisiin, varmaan ihan turhaan.
Eilen illalla aloin poikkeuksellisesti miettiä miten ihania sellaiset ihan pienet, avuttomat, kurttuiset vauvat on. Hitaita silmien aukomisia ja hapuilua jne. En kestä!!! Kyllä tämä tästä.
Niinpä! Kop kop! Kunpa tämä vuodottomuus nyt vaan jatkuisi.
PoistaMusta tuntuu myös, että viikottain on joku kriisi ollut. Ensin epäily kohdunulkoisesta, sitten keskenmeno -diagnoosi, sitten vuotoja ja uhkaava keskenmeno -diagnoosi. Listeriahysteria Satamaidon vuoksi, tukilääkkeiden lopetus -kriisi. Apua :D
Niin tuttua tuo lapsettomuudessa edelleen "pyöriminen" ja raskauden unohtaminen. Lapsettomuus on niin syvällä että minulle kävi vielä joskus viikolla 20+ siten, että yhtäkkiä unohdin olevani raskaana ja suihkussa käydessäni ainoastaan ihmettelin sitä että kylläpä olenkin päässyt lihomaan... :D Vasta sitten kun vauvan liikkeet alkoivat tuntua voimakkaasti päivittäin, en enää pystynyt unohtamaan sitä että siellä oikeasti mönkii joku.
VastaaPoista-Ditchlilly
Ihana! Voiko noinkin käydä :D <3
PoistaHei Suvi!
VastaaPoistaOlenkin seuraillut nyt aktiivisesti tätä sinun blogiasi. Jotenkin ymmärrän nuo sinun tunteet, joita käyt läpi nyt, vaikka omakohtaista kokemusta ei ole kuin alle vuoden yrittämisestä. Lapsettomuus oli teillä niin iso osa elämää silloin aiemmin ja nyt kun olet vihdoin raskaana, et pysty uskomaan sitä vieläkään oikein todeksi. Ja iloitakaan et oikein pysty. Varmasti täysin normaalia ottaen huomioon teidän taustat.
Mutta nyt olet raskaana ja teille tulee oikeasti vauva. Yritä alkaa pikku hiljaa nauttimaan siitä, et saa tätä aikaa koskaan takaisin <3 Varmasti se on vaikeaa, kun mielessä on koko ajan lapsettomuus. Ja helppo se on varmasti sellaisen sanoa näitä asioita, joka siitä ei ole oikeasti ikinä kärsinyt. Haluaisin vaan, että sinäkin olisit vihdoin onnellinen ja voisit luottaa siihen, että kyllä kaikki menee hyvin <3 Olet niin ansainnut sen.
Milloin teillä on nt-ultra? Meillä se on nyt tulevana maanantaina. Silloin on tasan rv 12+0. Jännittää ihan hirveästi. Jos tämän ultran jälkeen kaikki on teilläkin hyvin, voit kyllä oikeasti alkaa enemmän uskoa siihen, että se vauva todella tulee. Silloin riski keskenmenoonkin on jo niin pieni :)
- Vauvakuumeilija88
Kiitos ihanista sanoista <3 Yritys täällä on kova! :) Meilläkin on maanantaina eli huomenna se nt-ultra. Olisitko uskonut muutama vuosi sitten, että täysin samana päivänä ollaan tahoillamme menossa nt-ultraan <3 <3
Poista<3
PoistaEnpä olisi uskonut, ihan ihmeellistä tämä onkin <3
Hei Suvi!
VastaaPoistaMua kiinnostaa tehdäänkö teille yhdistelmäseulatutkimus? Mulla oli siis korkeahko HCG-arvo alusta asti ja kärähdettiin ilmeisesti vain ja ainoastaan sen vuoksi trisomia-seulassa kun siellä mitattu beeta-hcg-arvo oli niin korkea, vaikka niskaturvotusta ei ollutkaan sikiöllä. Meille siis kyllä tehtiin sitten kromosomiseulonta (NIPT) eikä sen puolesta mitään vikaa havaittu kromosomeissa, veikattiin vaan että hälytti kun oli poikkeuksellisen korkea HCG alusta asti (eli yksilöllinen ominaisuus). Olen siis kiinnostunut, että tuleeko teille siinä myös poikkeuksellinen arvo, koska oli korkea hcg-arvo alussa.
Tsemppiä ultraan.
t. Satu
Kiitos kommentista <3 Mikä on yhdistelmäseula? Itseä on alusta asti mietityttänyt se korkea HCG ja sen vuoksi tämä päivä jännittää niin kovin :(
PoistaYhdistelmäseulassa siis otetaan verikoe, josta katsotaan kahta arvoa ja ne tiedot yhdistetään sikiöltä mitattuun niskaturvotukseen. Näin saadaan laskettua eräänlainen riskiluku trisomioita varten. Tosin en tiedä otetaanko sitä rutiinisti kaikkialla Suomessa, mutta olen käsittänyt, että olisi hyvin laajalti käytössä.
PoistaJos teille tehdään se niin pidä mielessä, että korkea hcg-arvo voi vääristää hiukan tulosta ilman, että on olemassa kohonnutta riskiä Downin syndroomaan esimerkiksi :) Tarkoitus ei ollut huolestuttaa...
t. Satu
Ok! Kiitos tiedosta <3 Kävin siis jossain verikokeissa muutamia viikkoja sitten ja tänään on se nt-ultra eli kaiketi meillä on kyse yhdistelmäseulasta. Sitä korkeaa HCG:tä olen tämän koko 2kk miettinyt, joten oikein hyvä tietää, että se voi vääristää vähän tulosta. Kiitos tästäkin tiedosta <3
PoistaMe ei otettu tuota yhdistelmäseulaa nyt lainkaan. Viimeksi tuli riskitulos, eikä haluttu mennä lapsivesipunktioon, kun riski punktion aiheuttamalle keskenmenolle oli suurempi, kuin että pikkuisella olisi ollut down. Keinoalkuisissa raskauksissa seulat hälyttävät jostain syystä helpommin.
PoistaUltrasta kotiuduttu. Niskaturvotus 1,2 ja trisomiatiskit 1:4800 ja 1:79000 suunnilleen. Kaikki näytti ultrassa hyvältä ja noista riskeistä ei sanottu muuta, kuin luo luvut. En oo vielä ehtinyt Googletella..
PoistaMeillä oli niskaturvotus 1,4 ja ne verikokeiden tulokset tulee vasta 1-2 viikon päästä. Täällä päin on sellainen käytäntö, että vaikka verikokeet olisi otettu kaksi viikkoa sitten, niin ne lähetetään tutkittavaksi vasta nt-ultran jälkeen. Oliko virkeä kaveri ultrassa? :) Minkälaiset fiilikset nyt?
Poista-Vauvakuumeilija88
Niin, vastasko sikiö kuinka hyvin viikkoja? Meillä piti laskujen mukaan olla 12+0, mutta vastasi 12+2. Viime raskaudessa oli samalla lailla. Nt ultrassa oli hieman isompi, mutta rakenneultrassa taas useamman päivän pienempi.
Poista-Vauvakuumeilija88
Mä en itseasiassa tiennyt, että saadaanko seulojen tulokset tänään, mutta kivahan ne oli saada. Kätilö laski nuo riskit siinä samalla. Oli aika vilkas kaveri. Pomppi alhaalta ylös ja me siinä hölmistyneinä seurattiin ultraruutua :) Nyt on neuvolan laskujen mukaan 12+0. Mun mielestä alkionsiirrosta laskettuna on 12+2 ja sikiö vastasi 12+4. Mikä sulle on laitettu LA:ksi? Millainen tyyppi teillä siellä näkyi? Täällä ihan ok fiilis, ostettiin se pieni vaate, mikä oltiin päätetty, jos ultrasta saadaan huojentavia tuloksia.
PoistaMeillä oli kan virkeä kaveri, ei malttanu pysyä ollenkaan paikallaan :) Laskettu aika pysyy mun omien laskujen mukaan, eli 21.12. Ultran mukaan se olis ollu 19.12, mutta sitähän ei lähdetä siirtämään jos noin vähän on eroa.
PoistaNyt sitten alat vaan nauttimaan tästä raskaudesta <3 Uskot vaan siihen, että kaikki menee kyllä hyvin. Älä murehdi turhia! <3 Joko olette kertonut raskaudesta monelle?
Mites, joko sulla on alkanu yhtään näkymään vatsa? Mullahan eka raskaus näkyi muille ihmisille vasta reilusti yli puolen välin jälkeen. Rakenneultrassakin vatsa oli vielä aika pieni. Ihan viimeisillä viikoilla se kasvoi semmoseksi jätiksi :D
Tässä raskaudessa alavatsaa on useamman viikon nyt turvottanut. Aamulla vatsa on ihan litteä, mutta iltasin pikku pömppis tulee esiin :) Saa nähdä, millon tämä raskaus alkaa oikeasti sitten näkymään muillekin ihmisille ja milloin jään töissä kiinni tästä.
-Vauvakuumeilija88
-Vauvakuumeilija88
Ai täällähän oli jo ultrakuulumisia. Odottelin postausta ja nyt bongasin täältä kommenteista. :) Ei sulla kyllä ollut minkäänlaisia riskejä. Mun mielestä riskiluvusta puhutaan, kun viimeinen numero on pienempi kuin 250. Eli jos luku on pienempi kuin 250 niin suositellaan lapsivesipunktiota. Mulla oli esikoisesta 1:190. Eli yksi down-lapsi 190 lapsesta. Mitä isompi luku, sen parempi. Nyt ei tosiaan haluttu tietää noita lukuja. Ei kuitenkaan tehtäisi sillä tiedolla mitään. Ultrissa kyllä näkee riittävästi, jos on jotain nähtävää. Toki nuo seulat ovat voineet kovastikin kehittyä tuossa vuosien varrella, mutta silloin 2011 olivat kohtalaisen uusi asia. Mitä enemmän aineistoa kertyy, niin sitä paremmin niistä voidaan päätellä asioita.
PoistaMä "jäin kiinni" töissä muutama päivä sitten. Eräs työkaveri, jota näen vähän harvemmin, oli kysynyt läheisemmältä työkaveriltani, että oonko raskaana. Tämä oli kysynytkin minulta jo, että saako kertoa, jos joku suoraan kysyy. Tänään mulla on rv 16+0. Esikoisesta maha pysyi piilossa reilusti yli puoliväliin ja viimeiset huomasi töissäkin vasta pari viikkoa ennen äitiyslomaa ja olivat luonnollisesti aivan järkyttyneitä. :D