1. Inseminaatio (kp 15)

Meidän ensimmäinen inseminaatio on oli eilen ja kaikki meni hyvin. Nyt jälkikäteen ajateltuna itse inseminaatio oli kaikista helpoin juttu koko tässä hoidossa. Väsähdin silti toimenpiteen jälkeen niin kovin, etten jaksanut koko iltana tulla kirjoittelemaan. Ehkä kaikki stressi purkaantui ja nukuinkin yli kahden tunnin päiväunet töiden jälkeen.

Aamulla lähdettiin klo 7.00 piemässä ja myrskyisässä säässä kiikuttamaan näytepurkkia sairaalan labraan molempien nukuttua ankean lyhyet yöunet. Lähdin mukaan, ettei M:n tarvinnut haahuilla purkin kanssa tuohon aikaan siellä ja etsiä oikeaa paikkaa. Siitä sitten takaisin kotiin aamupalalle ja taas takaisin sairaalalle. Kauhea pissähätä oli, kun inseminaatioon piti mennä rakko täynnä. Vähän taisi jännittää, kun lähdin todellakin hyvissä ajoin ja olin odotushuoneessa jo 8.40, vaikka klo 9.00 pyydettiin tulemaan. Pääsin huoneeseen 9.15.

Kerroin lääkärille keskiviikon (kp 14) ovulaatiotuntemuksista ja hän oli sitä mieltä, ettei ajoitus välttämättä ole liian myöhään. Itselle ei kyllä jäänyt kovin varma olo tuosta. Inseminaatio tehtiin ja se oli puolessa minuutissa ohi. En tuntenut mitään. Lääkäri sanoi laitettuaan välineet paikoilleen, että tämän enempää ei satu ja olin aivan ihmeissäni, kun en tuntenut mitään :o Kipua olin kuitenkin pelännyt aukiolotutkimuksen ja kohdun limakalvonäytteen kokemusten perusteella.

Lääkäri sanoi lopuksi, että inseminaatiot eivät ole kovin tehokasta lapsettomuuden hoitoa, joten ei kannata kauheasti pettyä, jos tämä ei tuota tulosta. Kuitenkin hoito kannattaa uusia vielä kolme kertaa, koska saatiin hyvä munarakkula kasvamaan ja siittiöiden pesutuloskin oli todella hyvä. Eli kaikki meni juuri, kuten pitikin lukuunottamatta sitä pientä tärkeää juttua eli ajoitusta.

Lugesteronit aloitin heti eilen illalla ja niitä käytän kaksi viikkoa kaksi kertaa päivässä testiin asti.

Se, mikä jäi harmittaamaan oli, kun ei ultrattu enää inseminaation yhteydessä. En tajunnut siinä hätäisen käynnin yhteydessä sellaista pyytääkään, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Olisin halunnut kyllä nähdä munarakkulan tilanteen eli oliko se puhjennut ja mikä oli limakalvon paksuus inseminaatiohetkellä. Tuo kaikki jäi nyt arvoitukseksi.

Lähes kaksi viikkoa vaivannut päänsärky loppui muuten ovulaatiotuntemusten kanssa samaan aikaan. Jei!