Soitin aamulla polille ja menen vajaan kuukauden kuluttua suunnittelemaan jatkojuttuja. Ajattelin, että soitan näin ajoissa, jos vaikka sattuisin saamaan töiden kannalta sopivan ajan, eikä tarvitsisi olla töistä pois.
Teen aina yhtenä päivänä viikossa töitä kotoa ja yritin tietenkin sille päivälle saada ajan. Juuri sinä viikonpäivinä ei ole vastaanottoaikoja, koskaan. Plaah!
Seuraavaksi yritin sitten saada mahdollisimman aikaista aamuaikaa tai myöhäistä iltapäiväaikaa. Ehdotukset: 10.30 tai 13.30!!! Onko noi muka aikaisia tai myöhäisiä aikoja?
Itselläni on 60km työmatka ja normaali 8-16 työaika. Eli tunti menee työmatkoihin suuntaansa. Molemmat ajat tarkoittaa siis, että puolet työpäivästä menee plörinäksi.
En kovin mielelläni haluaisi töissä kertoa näistä hoidoista, mutta miten ihmeessä selittää kaikki poissaolot?
Ahdistaa jo nyt. En jaksaisi joka kerta keksiä ties mitä ihme syitä poissaoloille.
Ymmärrän. Itse koin kohdunulkoisen raskauden jokin aika sitten ja mietin kovasti kerronko töissä siitä. Saatuani viikon sairaslomaa päätin, että kerron suoraan mistä on kyse. Kyllä jännitti, koska tiesin, että sitten toiveet raskaudesta paljastuisivat. Toisaalta olen jo yli 30 v., joten tyhmiähän esimieheni olisi jos ei olisi tätä jo itse tajunnut.
VastaaPoistaJoka tapauksessa he suhtautuivat asiaan todella hyvin. Eikä mitään kyräilyä.
Sinullakin on tuota ikää (sori, jos loukkaan sanomalla tämä) ja varmasti työnantajasi aavistelee, että lisääntymistä on tiedossa lähitulevaisuudessa. Sinuna kertoisin avoimesti hänelle.
En tiedä kuinka pitkä tie meillä vielä on, mutta tiedän, että joitain tutkimuksia minullekin vielä tehdään. On huojentavaa, että nyt voin sanoa rehellisesti mistä on kyse. Se stressaa kun pitää keksiä tekosyitä poissaoloille. Ja minä kun en normaalisti ole poissa.
Mutta siis rohkaisen kertomaan. Toki en tiedä millainen työympäristösi on ja millaisessa asemassa siellä.
Kiitos kommentista, et loukannut...kyllä se ikä on tosiasia :) Ja tuo kertominen on varmaan loppujen lopuksi kuitenkin minullakin edessä.
PoistaMeillä ei töissä ole selkeää organisaatiota ja meillä kaikilla on yksi esimies, joka ei kuitenkaan käytännössä ole paljoa mukana jokapäiväisessä toiminnassa. Sitten tiimeissä meillä on ns. tiimin vetäjät, joten hänet katsoisin näissä käytännön asioissa esimiehekseni. Ehkä kerron hänelle ja yhdelle lähimmälle työkaverilleni. Tälle työkaverilleni joudun nimittäin ilmoittamaan poissaoloni ja syyn siihen, sillä hän vastaa niistä asioista meillä töissä.
Silti ahdistaa, mutta ehkä se kertominen helpottaa aika paljon sitten poissaolojen sopimista.
Onko nämä henkilöt, joille ajattelit kertoa miehiä vai naisia? Minun varsinainen esimies on mies ja toinen (ei suoranainen esimies) nainen. Molemmat jo lähempänä 50 ikää.
VastaaPoistaAsiasta ei ole keskusteltu sittemmin lainkaan ja minulle "uskalletaan" antaa uusia projekteja. Ihan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Se on hyvä juttu. Ja tämä toinen ei suoranainen esimieheni/yrityksen omistaja sanoi, että arvostaa sitä, että kerroin asiasta vaikka se onkin yksityisasia eikä minun olisi tarvinnut kertoa. Toki, jälleen kaikki riippuu työyhteisöstä jne.
Toinen on mies ja toinen on nainen. Molemmat 30-40v välillä. Toisella on lapsi, toisella ei. Molemmille on varmaan kerrottava, koska poissaolot saattaavat aiheuttaa jotain epämääräisiä epäilyksiä eli varmaan parempi olisi, jos oikea syy oli tiedossa.
PoistaKiitos paljon sinulle neuvoistasi. Tämä rohkaisee kertomaan.
Joskus vuosia sitten kun en vielä halunnut kertoa esimiehelle, otin joskus koko päivän virkavapaata. Syynä vain omat yksityismenot. Mullakin oli sama tilanne, eli yli tunnin työmatka ja kun koskaan ei tiennyt kauanko perillä meni aikaa (olin tuolloin julkisella puolella hoidossa) niin koin helpommaksi olla koko päivän pois. En tietenkään aina ottanut virkavapaata (sehän tarkoitti aina myös rahanmenoa), mutta aina välillä kun ajanvaraus meni monimutkaiseksi tai en jaksanut ajaa edestakaisin. Loppuajan päivästä vietin sitten muuten itseäni hemmotellen. Varasin ajan hierojalle tai kävin shoppailemassa ja syömässä jossain. Tai hoidin muita virastoasioita. Koko päivän poissaolo ei herättänyt töissä ihmetystä kun taas puolenpäivän poissaolo herätti enemmän kysymyksiä. Mutta kieltämättä on helpomaa nyt kun esimies tietää. Poissaoloja kun tulee välillä aika tiheästikin.
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä ratkaisulta. Meilläkin varmaan onnistuisi palkattomien päivien ottaminen, mutta kyllä minun tiimini vetäjä varmasti kysyisi syytä.
PoistaLuulen, että minun on helopoin edetä asiassa niin, että kerron tilanteen ja kysyn voinko tehdä sellaiset päivät etänä. Silloin poissaolot eivät vaikuttaisi työpäiviin, koska voisin pyrkiä ottamaan aikoja puolille päivin ja näin käyttää ruokatunnin niihin.
Mutta kuulostaa tuodella ihanalta tuo, että olet ottanut kokonaisen päivän vapaaksi ja käyttänyt loppuajan jonkin rentouttavaan. Välillä saattaa olla vaikea kerätä ajatukset työntekoon polilla käynnin jälkeen.
Muillakin näyttää olevan samantapaisia ongelmia kuin itselläni juuri nyt. Kirjoitin aiheesta juuri blogissani ja sitten ehkyin saman aiheen pariin sinun kirjoittamana. Meillä on juuri alkamassa ensimmäiset hoidot ja haluaisin ainakin toistaiseksi pitää asian salassa. Minäkin teen päivätyötä ja ajomatka työpaikalle klinikalta n. 40 km. Teen hieman pidempää työviikkoa, jolloin kertyy 6:ssa viikossa yksi vapaapäivä tai tunnit voi vähentää myös tunteina. Silti koen lapsettomuushoitojen ja työn yhteensovittamisen haastavaksi.
VastaaPoistaOlipa mukavaa, kun kommentoit! Löysin samalla blogisi. Teillä on hoidotkin samassa vaiheessa, kuin meillä. Nyt meillä alkaa taukokierto ja sen jälkeen ymmärtääkseni inssit.
PoistaRyhdyin lukijaksi :)
Itse taisin sitten lopulta jo ratkaista tuon töiden sovittamisen hoitoihin. En kestä ahdistavia tilanteita, vaan yritän aika nopeasti päästä sellaisista eroon. Kerroin siis tänään töissä. Niille kahdelle, joille suunnittelinkin. Kirjoitan vaikka oman postauksen aiheesta.
PoistaMielelläni kuulen kuinka esimiehesi reagoivat asiaan. Toivottavasti hyvin. Eiköhän:)
VastaaPoista-Ensimmäinen anonyymi /Rosuliina-