keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Työpäivät ja lapsettomuushoidot

Tämä sama aihe on varmasti jokaisella lapsettomuushoidoissa käyvällä ajankohtainen jossain vaiheessa. Kertoako hoidoista töissä vai olla kertomatta? Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle ja kaikki riippuu paljolti työyhteisöstäkin.

Itselleni tämä asia tuli konkreettisemmaksi saman tien, kun Clomi-kuurit päättyivät ja varasin ajan jatkohoitojen suunnitteluun. Kun lähdetään pistoshoitoihin tai inseminaatioihin, käyntejä vastaanotolla tulee useammin ja aina niitä ei voi ennustaa etukäteen. Tällöin töiden pitää joustaa.

Olin itse ensin sitä mieltä, etten halua kertoa töissä, mutta aika nopeasti totesin sen olevan mahdotonta, koska minulla on pitkä työmatka, johon menee yli kaksi tuntia aikaa päivästä. Ja vastaanottoajat sattuvat usein keskelle päivää...jonka nyt viimein ymmärsin, kun yritin varata aikaa työpäivän ulkopuolelle.

Ajattelin siis, että pääsen pienemmällä stressillä, kun kerron töissä niille ihmisille, joille minun pitää raportoida poissaoloistani. Ja ajattelin myös sitä työmatkaa. Ei ole mitään järkeä, että lähden esim. klo 7 ajamaan töihin ja olen perillä klo 8. Ehdin tehdä 1,5h töitä, kunnes lähden taas ajamaan tunnin matkaa kotikaupunkiini ja pääsen vastaanotolle 10.30. Olettaen, että vastaanottoajat ovat 30min myöhässä ja vastaanotolla menee vielä itsessään 30min, olen siellä kokonaisen tunnin. Tällöin pääsisin lähtemään takaisin töihin 11.30 ja perillä olisin 12.30. Siinä sitten pikainen ruokatunti ja 3h töitä ja taas tunnin ajomatka kotiin.

ALKOI AHDISTAA!

Olen vähän sellainen luonteeltani, etten kestä ahdistavia tilanteita ja pyrin pääsemään niistä mahdollisimman nopeasti eroon.

Siispä kerroin töissä, että minulle saattaa loppuvuodesta tulla keskellä päivää poissaoloja töistä lapsettomuustutkimuksien ja -hoitojen vuoksi. Ja ongelma ei ole nuo lääkärissäkäynnit, sillä ne voin hoitaa vaikka ruokatunnilla. Ongelma on nimenomaan pitkä työmatka.

Molemmat työkaverit, joille kerroin, olivat hyvin ymmärtäväisiä. Tulimme siihen lopputulokseen, että teen kaikki ne päivät etänä kotoa, jolloin joudun käymään lääkärissä. Ei siis edestakaista ajelua kodin, työpaikan ja sairaalan välillä. Asumme lähellä sairaalaa eli pystyn tosiaan ruokatunnilla hoitamaan kaikki käynnit.

Ihan mahtavaa! Ei tarvitse murehtia tai keksiä tekosyitä poissaoloille. Jatkossa ilmoitan vain, että mitkä päivät työskentelen kotoa. Ja helpottavaa myös sen kannalta, että eihän sitä koskaan tiedä, millä mielellä sitä vastaanotolta lähtee. Saan mennä rauhassa kotiin ja jatkaa työpäivää tapaamatta ihmisiä :)

Eli minun kannatti ehdottomasti töissä kertoa. Suuri kivi tipahti sydämeltä.

Ai niin, KP 1 tänään ja odotettu luomukierto.

11 kommenttia:

  1. Onnea rohkeudestasi ottaa vaikea asia puheeksi töissä <3 Tosiaan tuo kertomisen helppous/vaikeus riippuu paljon työyhteisöstäkin - omassa työyhteisössäni aiheesta puhuminen on helppoa työtovereiden kesken, toisin on esimiehen kanssa...

    Ja onpa hyvä, kun sinulla on mahdollisuus tehdä etäpäiviä! Asioilla on (kai?!) tapana järjestyä :) Halauksia tähän päivään!

    VastaaPoista
  2. Hienoa! Näin toivoinkin käyvän.

    -Rosuliina-

    VastaaPoista
  3. Hieman helpotusta arkeen! Hyvä sinä!!

    Lapsettomuus on mun ja mieheni salainen elämä, josta ei tiedä edes parhaat ystäväni. Hirveen raskas taakkahan se on kantaa. Tähän asti oon onnistunut järkkäämään ultrat ruokatunneille (voi vaan töissä sanoa, että on muuta menoa ku syöminen nytte)
    Rankemmat hoidot pitää sitten jotenkin koittaa luovia lomapäiviksi. Onhan tää melkosta sumplimista kyllä.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että asiat järjestyivät noin hyvin. Tsemppiä hoitoihin sitten, kun pääsette tositoimiin!

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että rehellisyys palkittiin. Joskus kannattaa uskaltaa.

    VastaaPoista
  6. Juuri tätä samaista asiaa tämään pohdin, kun varasin vihdoin ensimmäiset käyntiajat neuvolaan. Mulla on työ, josta ei voi olla ruokatuntia pois, tai korvata poissaoloja extra-tunneilla. Mun on varmaan pakko myöhemmin esimieheb kanssa asia selvittää ja ilmeisimmin joudun ottamaan mahdolliset poissaolotunnit palkattomana... :(
    -Ananas-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kertomaan avoimesti asiasta. Tai jos et halua kertoa syytä, voit sanoa, että joudut käymään tutkimuksissa lääkärissä ja et aina voi itse vaikuttaa siihen, milloin niitä on.

      Nyt voin omasta kokemuksesta sanoa, että on helpottavaa, kun asia selvisi.

      Poista
  7. Hieno juttu, että rohkenit kertoa rehellisesti, miten asiat ovat. Ja ihanaa, että työkaverit ymmärsivät. Nyt ei tarvi enää salailla eli yksi stressin aihe vähemmän. :) Nauti luomukierrosta!

    VastaaPoista
  8. Lämmin kiitos ihanista kommenteista kaikille <3

    VastaaPoista
  9. Minä en halua enkä aio kertoa asiasta töissä. Työni joustaa sen verran hyvin, että pääsen hoitamaan lääkärikäynnit helposti ilman, että kenenkään tarvitsee tietää. Takana on varmaan pelko siitä, että olen pätkäsoppareilla ja tässähän olisi hyvä syy olla jatkamatta työsopparia. Tosin esimieheni on sellainen, että varmasti ymmärtäisi, mutta siltikään en halua ottaa riskejä.

    Kiva, että sinulla kertominen onnistui hyvin ja asiaan suhtauduttiin hienosti juuri niin kuin pitääkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on silti myös hieno asia, että voit olla kertomatta ja pystyt hoitamaan asioita työajalla.

      Itsekään en olisi välttämättä kertonut, jos olisin kotikaupungissani töissä. Tällöin käynnit pystyisin hoitamaan huomaamatta vaikka ruokatunnilla.

      Poista