On tullut jokin lukko tähän kirjoittamiseen. Kovasti on surettanut kanssasisarten, pitkällä hoidoissa olevien tulokset IVF-kierroksista :( Toki joukossa on ollut onnistumisiakin, ihmeitäkin jopa. Ehkä meidän jokaisen vuoro tulee vielä joskus, siihen on uskottava.
Olen jotenkin herännyt tähän todellisuuteen, pysähtynyt huomaamaan, että millaiselle tielle sitä onkaan joutunut. Olen jokseenkin järkyttynyt. Lukossa. Harmittaa niin kovin, miten moni tällä samalla tiellä tepastelee (tai oikeastaan rämpii). Toiset alussa, toiset keskivaiheilla, toiset loppupäässä. Toiset ovat löytäneet sen onnekkaan tienhaaran.
Tässä kierrosta toiseen tiputtelun kanssa tuskastuen, olin melkein unohtanut tämän kaiken perimmäisen tarkoituksen. Tuntuu niin kaukaisilta viime keväiset tutkimukset. Loppu- tai alkuvuodesta alkavat pistoshoidot aiheuttavat taas kovaa ramppikuumetta. Ehkä siksi, että jos nekään eivät toimi? Itse pistokset ei pelota, vaan se, että miten kroppa niistä hormonimyllerryksistä selviää tai miten henkinen puoli osaa arjen keskellä käsitellä pettymykset? Tuntuu, että nytkin kroppa on ollut aika kovilla, kun 11 kuukautta jos jonkinmoista pilleriä on popsittu. Ei auta liikunta tai ruokavalio, olo tuntuu jatkuvasti turvonneelta.
Nyt on dpo 8 ja taaskaan ei ole mitään oireita eli 99% varma olen tämänkin kierron lopoutuloksesta. Kyllä tässä niin monta samanlaista kiertoa on nähty, että jos lopputulos olisi poikkeuksellinen, olisi olokin ehkä jollain tapaa erilainen.
Tulipas taas positiivista tekstiä. Mutta ei auta, kun ei ole oikein tällä saralla mitään iloista kerrottavaa. Kaikki muu on onneksi hyvin :)
Kovin kuulostaa kurjalta tuo tilanne mutta mikäs ihme se on :( Voi kun se onni suotaisiin pian teillekin.. Elämä osaa olla joskus todella epäreilu joitain kohtaan. Kaikista eniten surettaa epätietoisuus varmaan. Kun mitään vikaa ei ole todettu ja siltikään ei onnistu. Ehkä olisi helpompi hyväksyä jokin vika, niin tietäisi miksi raskaus ei pääse alkamaan. Ja sitten sitä vikaa voitaisiin alkaa hoitamaan, että päästään toivottuun lopputulokseen.
VastaaPoistaVoisikohan olla se endometrioosi sitten? Jos se on niin lievänä tosiaan, että se ei näy ja oireilee juuri voimakkaana ovulaatiokipuna?
Ehkä parempi, että heität nyt seuraavaksi kierroksi nuo lääkkeet metikkoon :D Sitä voi kummasti alkaa tapahtumaan kun luomukiertoon päästään. Minähän muistaakseni söin vissiin 4-5 kiertoa terolutteja, niiden jälkeen yksi luomukierto ja sitten raskauduin. Kroppaa piti herätellä jonkun aikaa. Uskon ainakin, että ne terolutit auttoi loppujen lopuksi, sillä kun niillä hoidettiin sitä tiputtelua usemapi kuukausi ja sitten lopetettiin niitten käyttö, alkoi tapahtumaan..
Toivottavasti sinullakin ensi kierrossa, ellei sitten tässä jo tapahdu jotain :)
Tsemppiä ja onnea kuitenkin nyt tähän kiertoon vielä, koskaan ei tiedä <3
-Vauvakuumeilija88
Kiitos sinulle, jaksat olla aina ihanan kannustava <3 Ja kyllä sinun tilanteesi on luonut minuun monesti toivoa. En nyt muista, mutta oliko sulla millaiset ovulaatiokivut?
PoistaSe endo vaan mielessä kummittelee, mutta olen ymmärtänyt, että vaikka sitä olisi, ei sille mitään tehtäisi, koska kivut ei ole sietämättömät. Että ilmeisesti hoidot ensin ja sitten tähystys on se viimoinen vaihtoehto.
Mites sun raskaus sujuu? Monesko viikko on nyt?
PoistaToivoa on aina hyvä pitää yllä <3
PoistaMullahan oli melkoset ovulaatiokivut. Se kummalta puolen irtos munasolu, jomotti ihan törkeesti. Vois verrata johonkin umpisuolikipuun :D Ja liikkuessa +tärinässä se aina paheni. Mähän mietin itekki sillon aikoinaan et onkohan mulla sellanen tosi lievä endo, et sille ei kuitenkaan tarvi tehä mitään.. Ja se ois aiheuttanu ne ovulaatiokivut kun jostain luin että ovulaatiokivut voi pahentua jos taustalla on endometrioosia. Mutta eipä tuo onneksi raskautumista haitannut. Ja toivottavasti ei haittaa sullakaan vaikka sitä lievänä olisi!
Mulla sujuu ihan hyvin täällä, nyt on menossa rv 15+6. Maha ei ole kasvanut vielä lainkaan :o Mut kai sekin on niin yksilöllistä.. Joillaki se alkaa näkymään jo heti alussa, joillakin se näkyy vasta puolessä välissä. Marraskuun 13:s pv on sitten rakenneultra ja tuntuu että aika ei kulu sitten ei millään :D
Niinpä! Ja jostain luin, että moni sairastaa endoa ihan tietämättään ja monelta lapsettomuustukimuksissa- tai hoidoissa olevalta sitä löydetään sattumalta.
PoistaOho, kyllä se masu sieltä kohta pulpahtaa esiin :) Onko sulla mitään tyttö/poika -fiiliksiä? :)
Sitä tässä joka päivä odotellaan.. Että se maha joku päivä alkaisi kasvamaan. Väistämättä se jossain vaiheessa alkaa sit näkymään :)
PoistaEi mitään fiiliksiä kumpi tulossa. Mies povas et tyttö..Ite oon aina välillä ollu kummanki puolella. Vähän vaihtelee aina ne tuntemukset =D toivottavasti se marraskuussa sitten selviäis!
Tervehdys!
VastaaPoistaTäällä uusi lukija, joka pitää kovasti Sinulle peukkuja! <3
Itse olen vasta tällä viikolla yrittänyt kerätä rohkeutta ja ajatellut soittaa ensiviikolla neuvolaan. Yritystä takana kohta 1,5 vuotta... Rohkaistuin myös aloittamaan tänään oman blogin lapsettomuuteen liittyen.
http://ikuisestikaksin.vuodatus.net/
Tervetuloa lukemaan!
-Ananas-
Kiitos kommentista! Kannattaa ehdottomasti soitella ja lähteä tutkimuksiin. Niissäkin menee oma aikanasa. Tutkimukset ei vielä tarkoita hoitoja. Mullekin annettiin ns. kotikäyttöön Clomit tutkimusten jälkeen, jotka tehtiin keväällä. Kesälläkin tehtiin vielä yksi tutkimus. Ja tosiaan jo tutkimuksiin voi joutua jonottamaan. Eli luuri vain rohkeasti käteen :)
PoistaJa kiitos linkistä, alan lukijaksi :)
Harmillista tässä lapsettomuudessa on tosiaan sekin, että samalla huomaa, kuinka paljon meitä samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Tätä kun ei toivoisi kenellekään muulle, sen verran kamalaa... :(
VastaaPoistaOlet niin oikeassa. Jaksamista sinne <3
Poista