Kuukausittain tulevat kuukautiset ovat viimeisen sadan vuoden aikainen poikkeama

Mielenkiintoinen juttu:

http://www.hs.fi/m/hyvinvointi/a1305967528667jako=e002406dd8370516346cfe35c0eea671&ref=og-url

NT-ultra

En ollut oikein koskaan osannut ajatella, mitä tapahtuu blogilleni, jos hedelmöityshoidot onnistuvat? Niin pitkälle asioita ei vain uskaltanut pohtia. Tämä blogi on ollut mahdottoman tärkeä henkisen hyvinvoinnin kannalta sekä aivan uskomaton kanava ihanan vertaistuen tavoittamiseen.

Nähtävästi on selvää, että kirjoittamisen ollessa näin vaikeaa, ei tämä blogi tästä ruusuiseksi odotusblogiksi muutu. Mutta olen kuitenkin ajatellut, että tulen kirjoittamaan tänne etappeja (joita toivottavasti tulee) tämänkin matkan varrelta.

Siitä pääsenkin aasinsillalla kertomaan toisesta ja kovin odotetusta etapista. Meillä oli tämän viikon maanataina se NT-ultra, jota kai ajatellaan tietynlaisen riskirajankin ylittämisenä. Tuon ultran jälkeen olemme uskaltaneet hieman hymyillä ja kertoa raskaudesta ystäville ja sukulaisille.

Osallistuimme NT-ultran lisäksi veriseulaan eli nämä sitten yhdessä muodostavat ymmärtääkseni sen yhdistelmäseulan. NT-ultra oli iloinen kokemus. Näimme vilkkaasti pomppivan sikiön ja ultran tehnyt kätilö oli niin rempseä tapaus, että taas yksi kivenmurikka putosi sydämmeltä. Ultran jälkeen kätilö laski seulojen tulokset ja kohonnutta riskiä ei löytynyt. Tietysti se ei tarkoita vielä mitään, mutta omalla tavallaan helpotti kuitenkin oloa.

Täällä siis ollaan odottavin fiiliksin kaikin puolin. Odotan kesälomaa, odotan tuntevani sikiön liikkeitä ja odotan rakenneultraa. Vielä en oikein ymmärrä, että hedelmöityshoidot saattavat olla hetkeksi meidän kohdalta ohi. Olen ihan kauhean onnellinen.

Vempaimia ja luottavaisempaa mieltä

Mieli on rauhoittunut jonkin verran sitten viime postauksen. Raskaus on luultavasti jatkunut ja kaikki vuodot pysyneet pois nyt parisen viikkoa. Olen voinut taas kamalan pahoin, mutta onneksi se pahin aika painottuu aina iltaan ja selviän työpäivistä kohtuullisen hyvin. Kävin ostamassa jo b6-vitamiiniakin, kun luin sen joillain auttaneen pahoinvointiin. Muutamia vempaimiakin olen saanut nyt kotiin, joilla tätä raskautta seuraan.

Vempain nro 1: Verensokerimittari.
Neuvolassa kävin jo toisen kerran ja raskausdiabetesdiagnoosihan se tänne sitten napsahti. Sokerirasituskoe oli minulla ok, mutta aamun paastosokeri muutaman yksikön yli tavoitteen. Ja kuulemma yhdelläkin poikkeavalla arvolla tuo raskausdiabetesdiagnoosi tulee, eikä siitä sitten eroon pääse koko raskauden aikana. Joudun nyt mittailemaan sokeriarvojani neljästi päivässä. Alkuun vähän useammin, mutta jatkossa sitten kolmena päivänä viikossa. Ruokavaliolla arvot on pysyneet oikein hyvinä eli luulisin pärjääväni näin eteenpäinkin. Tosin en kyllä ruokavalioon juurikaan muita muutoksia tehnyt, kuin jätin ne satunnaiset herkkuhetket pois.

Vempain nro 2: Kotidoppler.
Kiitos teille ihan kauheasti vinkistä kotidopplerin suhteen. Päädyin tilaamaan edullisimman mallin ja sain sillä heti alkion sydänäänet kuuluviin. Doppler osoittautui minun mielelleni oikein sopivaksi ja sillä on ollut todella rahoittava vaikutus.

Tällä hetkellä ajan kuitenkin pelonsekaisin tuntein tukilääkitystä alas. Se tukilääkitys on ollut nimenomaan sellainen tuki ja turva. Olen luopunut jo kokonaan estrogeenilaastarista ja käytössä on enää yksi lugesteron päivässä. Tekee kovin tiukkaa luopua siitä viimeisestä.

Lapsettomuus on edelleen mielessä päivittäin (tai koko ajan). Tämän raskauden unohdan useammin, kuin lapsettomuuden. Luen edelleen lapsettomuuspalstoja ja kommentoin mielelläni kaikkea hedelmöityshoitoihin liittyvää. Se lapsettomuus on syvällä. Jossain vaiheessa mietin jo, että olisiko pitänyt ottaa neuvolassa puheeksi raskauteen liittyvät pelot sekä lapsettomuusajatukset ja mennä keskustelemaan näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa. Päätin sitten kuitenkin antaa itselleni aikaa. Luottaa siihen, että jossain vaiheessa lapsettomuus muuttuu erilaiseksi ja alan ymmärtää olevani raskaana. Aion ostaa ensimmäisen pienen vaatteen, jos saamme viikon 12 ultrassa hyviä uutisia. Sen vaatteen laitan sitten kotona näkyville, muistuttumaan siitä, että kaikki voi mennä hyvinkin.

Kuulumisia

Tilanne on säilynyt muuttumattomana ainakin tietääkseni sitten viime kirjoituksen. Kirjoittaminen sitten taas on tällä hetkellä kovinkin vaikeaa. Olen vaan niin kovin hämmentynyt. Ei tätä oikein usko todeksi. Lisäksi väsähdin henkisesti sen varhaisultran jälkeen. En ole vieläkään saanut vastattua teidän ihaniin kommentteihin tai purettua kotona kasvavaa pyykkivuorta. Kaikki hoitojen aikaiset huolet ja tuo epäselvä alkuraskaus ryöpsähtelevät ulos totaalisena saamattomuutena.

Olen ollut ajoittain todella pahoinvoiva ja fyysisestikin väsynyt. Suussa on koko ajan outo maku. Ja se paha olo on jotain sellaista, kuin oksennustaudissa ennen sitä oksennusta. Paitsi vaan, että nyt en oksenna. Voin vaan pahoin ja kerran taisi itkukin tulla sen vuoksi. Tuntuu, kuin olisin kohta neljä viikkoa odottanut, että oksentaisin, mutta turhaan. Öisin nukun 8-10 tuntia ja melkein joka päivä 2 tunnin päiväunet. Silti haahuilen, kuin jossain unen rajamailla.

Tuossa toissaviikolla kadotin mystisesti kaikki raskausoireet ja sen jälkeen alkoi sietämättömät alaselkäsäryt. Siinä vaiheessa melkein odottelin jo vuotoa ja marssein yksityiselle ultraankin todistaakseni pelkojeni olevan oikeassa. No, väärässähän ne.

Olen vuotanut taas pikkuisen ja hermoillut siitäkin. Viimeisimmän hermoromahduksen sain, kuin paikallinen meijeri oli onnistunut päästämään listeriabakteerin maitotölkkeihin ja minähän olin ehtinyt juomaan sitä saastunutta maitoa lähemmäs litran jossain maitokaakaohimoissani.

Lapsettomuus ja raskauden rankka alku on jättänyt jälkensä. En osaa iloita, mutta osaan kyllä huolehtia sitten melkein kaikesta. M:kin tuossa kerran jo hermostui juttuihini, kun olin sitä mieltä, ettei neuvolaankaan tarvitse mennä, kun ei tästä mitään tule. Kyllähän me siellä neuvolassa olimme, yli 1,5 tuntia. Seuraavaksi olen menossa kilpirauhaskokeisiin ja sokerirasitustestiin. Sen jälkeen tapaan neuvolalääkärin ja siitä ei olekaan kauaa seuraaviin verikokeisiin ja kaupungin tarjoamaan ensimmäiseen ultraan. Joka on minulle tosin sitten jo viides.

Edelleen koen vähän vieraampien ihmisten seurassa kantavani lapsettomuuden salaisuutta. Että nyt tilanne on hetkellisesti toinen, mutta se voi muuttua ja viedä meidät takaisin lähtöpisteeseen.

Mutta minä yritän. Yritän iloita, haaveilla ja nauttia. Koska nyt tilanne on tämä.

Varhaisultra

Tänään oli hartaasti odotettu varhaisultra. Menneenä viikonloppuna tuhruvuoto ja vatsakivut loppuivat ja seuranani ollut järkyttävä etova olokin alkoi laantua. Tietysti sitten ihan maani myyneenä astelin tänään polille ja sanoin M:llekin, ettei kannata odottaa mitään, mulla on huono fiilis tästä.

Siellä se alkio silti taas oli ja nähtiin pieni sykekin. Dopplerilla ei kuunneltu tällä kertaa. Alkio vastasi viikkoja 6+3. Lääkärin laskujen mukaan nyt on 6+4 ja omien laskujen mukaan on 6+5. Sain kehotuksen soittaa neuvolaan. Lapsettomuuspoli jää nyt pois kuvioista.

Lopuksi lääkäri onnitteli meitä kahta suu mutrulla istuvaa myrtsinaamaa. Tämä hoidon onnistuminen ei oikein meinaa mennä jakeluun. Kummallekaan.

<3

Näin tänään pienen läpättävän sydämen ja kuulin pienen jumpsutuksen. Siellä se alkio nyt oli, kaikesta huolimatta elossa.

Tänään vastassa oli eri lääkäri. Hän oli asioista aivan toista mieltä, eikä minun olisi näin pian eilisen jälkeen tarvinnut palata polille ja vielä valmistautuneena johonkin operaatioon. Ei todellakaan näin aikaisilla viikoilla.

Tämän päiväinen lääkäri vielä sanoi, ettei hän osaa kovin hyvin käyttää juuri sitä ultralaitetta, jolla minut ultrattiin, mutta ihan riittävän hyvin hän mielestäni osasi. Kaikki kaavinnat tai lääkkeelliset tyhjennykset peruttiin.

Kiitos teille kaikille silmiä avaavista kommenteista! <3 Ei tässä vuoristoradassa nyt oikein meinaa enää pysyä kyydissä.

Tuomio tuli

Taas on tapahtunut. Pääsin ultraan sovittua aiemmin ja huonoja uutisia tuli. Alkio oli kohdussa, mutta lääkäri sanoi, että normaali raskaus ei ole kyseessä. Sykettäkään ei näkynyt. Siitä suoraan labraan, jossa otettiin viisi putkea verta. Huomenna aamulla menen sairaalaan syömättä ja juomatta. En tiedä yhtään, mitä tapahtuu.