Ihan pian

Päivät kuluvat liian nopeasti, ihan pian alkaa ensimmäinen IVF. Hirveä jännitys, joka pahenee vain päivä päivältä.

Edellispäivänä alkoi tuhruttelu ja sekös harmittaa. Ei niitä vuotoja taida pitää mikään pois. Jostain keskustelupalstalta luin, että ainakin yksi endometrioosipotilas oli päässyt vuotohäiriöistä eroon laparoskopian jälkeen. Mitenköhän huolimattomasti mut on leikattu, kun ei niille vuodoille tapahtunut juuri mitään...jos siis oletetaan, että vuodot johtuu endometrioosista?

Mutta niin, viime kierrossa kuukautiskivut ja vuoto alkoivat keltarauhashormonikuurin läpi. Nyt ei niin saisi käydä missään nimessä, sillä IVF:n aikataulu on laskettu niin, että kuukautiset alkaisivat jotain 4.-7.9. Että jos ne alkavat jo nyt, niin sitten menee kaikki aikataulut ihan uusiksi. En jaksaisi nyt sellaista.

Vatsassa tuntuu myös kovaa paineentunnetta juuri siellä vasemmalla puolella, missä sitä endometrioosiakin on. Eilen oli myös kovaa kylkikipua. Eli kovasti varmaan vuoto yrittää alkaa. Vähän yli viikon verran pitäisi kuuria vielä syödä ja mietin tässä, että auttaisiko annosnosto hetkeksi siirtämään vielä kuukautisia. Lääkäri kyllä joskus taisi mainita, että välillä voin ottaa kolmekin tablettia kahden sijaan. Ehkä kokeilen sellaista.

Ja sitten muita juttuja; olen ehkä päässyt kahvista eroon :D Se on endometrioosin kannalta hyvä juttu. Tai kahvista ja kahvista, oikeammin kofeiiniriippuvuudesta. Vaikka mun kahvinjuontini on ollut todella vähäistä (yksi pieni kuppi aamulla), niin silti sain kamalat päänsäryt, kun en sitä yhtä kuppia parina päivänä aamuisin juonut.

Kaikki alkoi perjantaista, kun ei ollut kahvimaitoa töissä. Jäi siis kahvit juomatta ja koko perjantain särki sitten päätä. Ajattelin, että ehkä lauantaina ei sitten enää särje ja päätin heti heräämisen jälkeen tehdä yrittiteejuoman ja lähteä kaupungille. Pää meinasi räjähtää siellä kaupungilla ollessa. Pääsin kotiin ja tavoistani poiketen otin päänsärkyyn 600mg buranan. Ei apua. Sitten tuli ystävä kylään ja keitettiin kahvit, tietty :) Ajattelin, että tässä se hyvä yritys sitten meni mönkään. Sunnuntaina join mummulassakin kahvit. Päänsärky pysyi niillä poissa. Maanantain menin kokonaan ilman kahvia, kun ei taaskaan ollut sitä kahvimaitoa töissä ja nyt tänään tiistaina päänsärystä ei ole tietokaan. Oliko se siis tässä? Pääsinkö pakollisesta aamukahvista tosiaan noin helpolla eroon?

En ajatellut kahvista kuitenkaan kokonaan luopua. Onhan se ihanaa käydä kahvilassa kahvilla tai lauantaiaamuna juoda hitaat aamukahvit parvekkeella. Mutta jos siitä jokapäiväisestä pakollisesta kahvikupista pääsin eroon, olen tyytyväinen!

Mites muilla? Juotteko kahvia? Tai ootteko luopuneet siitä?