Lomaterkut

Pikaiset lomaterkut! Auringonlaskut täällä on hirmu kauniita ja loma on jo nyt tehnyt tehtävänsä. Kunpa ihminen voisi matkustella vaikka joka toinen kuukausi <3

Negatiivinen

Negatiivinen se oli. Paljaalla silmällä. Kun tutkimuslaboratoriossa läpivalaisee tikun, siinä näkyy ihan vaaleanpunainen viiva. Mutta koska sitä ei juuri ilman läpivalaisua erota, en jää toivomaan, vaan lopetan lugesteronit ja suuntaan kaiken energiani isoon mustaan tyhjään matkalaukkuun. Pakkaan sinne ihania hellevaatteita, hatun, sandaalit, aurikolasit ja bikinit!

Iso kiitos jälleen kerran myötäelämisestä tämänkin hoitokierron suhteen <3

Kuinka masentavaa

Samalla, kun endometrioosikivut voimistuvat toisessa kyljessä, se ihan minimaalinen rintojen aristus hiipuu olemattomiin. Se viimeinen toivonripe! Onko pakko ees testata? Onko pakko taas kerran pissiä se yksi viiva siihen tikkuun ja tiirailla sitä tyhjää puolta siitä testistä suurennuslasin kanssa? Ei vaan jaksaisi näitä juttuja. Ne NIIN toistavat jo itseään.

Pp 9

Pakollinen piinapäiväpäivitys. Hirmu nopeasti on aika tällä kertaa mennyt. Ehkä siksi, etten ole sen keskiviikkoisen supistelukohtauksen jälkeen enää jaksanut mitään toivoa. Oireitakaan ei ole, ei sitten mitään. Hyperi oli ainoa, joka jotain oireita teki, mutta nekin loppuivat sitten siihen keskiviikkoon. Niin ja endometrioosi, mutta ne oireet tunnistan kyllä ihan siksi itsekseen. Koko päivän on särkenyt oikea kylki vähän selän puolelta aika ylhäältä. Hengittäminen pistää sinne kylkeen ja aiheuttaa saman puolen hartian pistosta.

Nyt siis vain odotan, että saan tehdä sen testin ja lopettaa lääkkeet. Siirrosta on nyt 9 päivää ja alkion ikä olisi jo 12 päivää, mutta sinne se taisi kupsahtaa, kun ei päässyt kiinnittymään.

Sitä gonapeptyliä yritän saada seuraavaan siirtoon.

Matkalle olemme lähdössä reilun viikon päästä ja olisi oikein mukavaa päästä niistä kuukautisista eroon ennen lomapäiviä. Siksi olenkin ajatellut, että testaisin jo torstaina ja lopettaisin lääkkeet siihen. Mitään testipäivää minulle ei muuten edes määrätty, mutta kaipa se siirrosta olisi se 14 päivää. Ehkä 13 päivääkin riittää.

Ei taas!!!

Muistaako joku, kun kirjoitin siitä elohiirestä kohdussa? Siitä, joka tuli aina viikko inseminaatioiden jälkeen ja sitten kahdessa IVF:n PAS:ssa muutama päivä blastokystin siirron jälkeen?

Kirjoitin siitä mm. täällä: http://morrimoykkyja.blogspot.fi/2014/10/ei-varmana-onnistu.html?m=0

No se elohiiri tuli taas. Tänään on vähän yli viikko hedelmöityksestä. Tämä alkaa olla jo liian säännöllistä liittyen alkion kiinnittymisajankohtaan.

Täysin varma olen siitä, että ei kiinnittynyt taaskaan. Näin se menee joka kerta. Se elohiiri on sellainen, että sitä ei voi olla huomaamatta. Se on kuitenkin sellainen pyristely tuolla alavatsalla, että se vie huomion hetkeksi. Ja se tulee vain kerran. Ja kohtuhan on tahdosta riippumaton lihas eli se siellä saa supistelukohtauksen.

Kuinka kamalaa heittää hanskat tiskiin tässä vaiheessa, mutta kun vaan tiedän sen, että niin kävi taas, kuin muissakin hoitokierroissa.

Ei niissä alkioissa liene vikaa. Vika on kiinnittymisessä.

Päivystyksessä

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Teitä on niin monta siellä toivomassa taas <3 Vastailen illemmalla kommentteihin, kun pääsen kotiin. Koko aamupäivä meni päivystyksessä, mutta nyt olen onnellisesti jo töissä.

Päädyin eilen illalla soittamaan päivystävälle sairaanhoitajalle, kun olo kävi hengittämisen osalta sen verran tukalaksi, että vähän pelotti mennä nukkumaan. Painokin näytti 2,5 kiloa enemmän, kuin pari päivää sitten ja vatsa oli kamalan turvonnut. Hegitys oli pinnallista ja krohisevaa, sekä makuulle käydessäni ilman tulivat keuhkoista pihalle joka kerta eli jokin painoi keuhkoja. Täysin sama oire, kuin edellisen IVF:n lievän hyperstimulaation aikaan.

Ilta oli päivystyksessä ruuhkainen ja olisin päässyt lääkärille vasta 03 aikaan yöllä. Sovittiin siis, että menen aamulla 07 suoraan labraan ja sen jälkeen tapaan lääkärin. Olin labrassa sovittuun aikaan vähäisten yöunien jälkeen ja lääkäriä odotinkin sitten kolme tuntia. Hän ei kuitenkaan osannut tehdä päätöstä siitä, että olenko kunnossa vai en, niin piti sitten vielä odottaa puolisen tuntia toista lääkäriä paikalle. Pääsin töihin vasta ruokatunnin aikaan. Mutta tyytyväinen olen, että päivystykseen lähdin, koska illalla sain itseni jo hieman paniikinomaiseen tilaan miettiessäni sitä veritulppariskiä. Samaan aikaan vielä suonikohjukin kipuili oikeassa pohkeessa :D

Tänään sitten onneksi selvisi, että verikokeet olivat normaalit, vaikka joku arvo oli vähän koholla. Vatsaontelossa oli nestettä, munasarjat isot ja vatsa turvonnut. Lääkäri päätteli, että hengitysvaikeudet johtuvat kyllä siitä lievästä hyperistä taas, mutta pitkittynyt limainen yskäni pahentaa asioita entisestään. Pääsin lähtemään töihin, kun vointi oli muuten hyvä ja istuma-asennossa on paljon parempi olla tällä hetkellä, kuin makuulla noiden hengitysvaikeuksien vuoksi.

Näköjään sitä lievää hyperiä tulee sitten joka kerta, vaikka Pregnyliäkin pistettiin tällä kertaa puolet vähemmän hypeririskin vuoksi.

Pp 5 on tänään, eikä ainakaan vielä ole mitään tuntemuksia onnistumisen suhteen ilmaantunut.

Pallukat pakkasessa

Tänään oli soittoaika klinikan labraan. Eilenkin olisin saanut jo kysellä tietoja, mutta kehottivat soittamaan vasta tänään, jos haluan kerralla ihan lopullisen tiedon.

Labratäti kertoi, että hyvin olivat alkiot lähteneet jakaantumaan. Yleensä kuulemma yksi kuudesta tai seitsemästä alkiosta kehittyy blastokystaksi. Me olimme saaneet 6 pakastuskelpoista blastokystaa niistä 17:sta alkiosta. Hurjan suuri helpotus! Olen aivan mahdottoman kiittollinen, ettei ainakaan heti tarvitse ryhtyä uuteen IVF:ään. Tässä niitä olikin kaksi niin peräkkäin.

Blastokystoja oli meille tullut vielä tuota kuuttakin enemmän, mutta labrassa päättävät jonkun sisäsolumassan perusteella, mitkä pääsevät pakkaseen, kun eivät voi kuulemma kaikkia pakastaa.

Onko tämä edes totta! :)

Herää vain kysymys, että missä se vika sitten oikein on, kun koskaan en ole positiivista raskaustestiä tehnyt?