Pregnylistä tulee huomenna 14 päivää. Tiedän olevani hieman ajoissa liikkeellä, kun lopetin jo lugesteronit varmistettuani asian tänään aamulla negatiivisella testillä. Uskon kyllä, että jokin häivähdys siinä testissä olisi jo näkynyt, jos niikseen olisi. Ja kyllä se alkanut vuotokin heti inseminaation jälkeen ennakoi sitä, ettei tästä viimeisestäkään kierrosta mitään tule.
Kuukautispoltot alkoivat heti, kun en laittanut enää lugesteronia oikeaan aikaan. Että kyllä ne kuukautiset sieltä on tulossa muutaman päivän sisällä.
Perjantaina on polille soittoaika ja yritän silloin päästä läpi saadakseni ehdotuksen laparoskopian ajankohdasta. Poli menee kesäsulkuun jo kesäkuussa ja toivon kovasti, että ehtisivät tehdä sen laparoskopian ennen sulkua.
Olo on jotenkin tyhjä. Ensimmäisinä toivonmurusina sain vuosi sitten käsiini neljä kuuria Klomifeeniä. Yksitellen ne muruset tipahtelivat sormien välistä lattialle. Kuukausi toisensa jälkeen. Sitten annettiin hieman isompia toivonmurusia, inseminaatioita. Siitä nekin vaan yksi kerrallaan mureivat jalkojeni juureen. Ja joka kerta sitä toivoi, edes vähän.
Nyt edessä on kesä, jolloin ei tapahdu mitään ja kaikki se toivo, mitä annettiin, jätti jälkeensä vain tyhjät kädet. Mitä tässä niinkuin nyt pitäisi tehdä? Olla vaan? En tiedä osaanko. Tuntuu uskomattomalta, että olemme läpikäyneet jo kahdeksan hedelmöityshoitoa ja ihan yhtä tietämättömiä olemme siitä, miksi niistä toivonmurusista ei ollut täyttämään toiveita.
Tällaista ankeaa tänne. Tuntuu, että toiveet lipuaa vain kauemmas ja kauemmas. Hoidoista 'helpot' on nyt tehty ja poli laittaa ovensa kiinni. Tänne me jäämme ihmettelemään. Yksinämme, keskenämme. Tyhjän päälle.
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
maanantai 5. toukokuuta 2014
Nytkö jo?
Tuhruttelu alkoi. Aloitin Lugesteronit siitä huolimatta. Mutta kyllähän tämä viimeinen inseminaatiohoitokierto taisi olla tässä.
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Vatsatauti
Vatsatauti iski tähän osoitteeseen eilen aamulla. Kuumetta 38 C ja pahaa teki niin, ettei mitään muita ajatuksia mahtunut päähän. Tänään herätessä teki edelleen pahaa ja olokin on vielä kuumeinen. Mitään ei saa oikein syötyä, joten olen ollut melkolailla nestemäisellä linjalla.
Ovulaation merkkejä ei ollut missään vaiheessa. Epäilen, että se jäi kokonaan tapahtumatta. Rinnat eivät myöskään ole kipeytyneet, on ihan sellainen olo, kuin alkukierrossa. Taidan kuitenkin ensi viikolla jossain vaiheessa aloittaa Lugesteronit, jotta saan selkeän kp 1:sen ja osaan sitten laparoskopiassa ilmoittaa kierron päivän. Vai onkohan sillä merkitystä siinä?
perjantai 2. toukokuuta 2014
4. Inseminaatio
Se on nyt tehty. Tällä kertaa ultrattiin. Enpä tiedä, tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan nämä kierrot noiden follikkelien suhteen. Lääkkettömissä kierroissa ne kasvaa hyvin, Clomi-kierroissa kasvoivat hyvin ja parissa ekassa inssi-kierrossa kasvoivat hyvin. Nyt kahdessa viimeisessä inssi-kierrossa follikkelit on kasvaneet jotenkin tosi nihkeänlaisesti. Nyt oli siis kp 14 ja suurin follikkeli oli 18mm, pienempi jotain 16mm. Pregynlistä on jo 24 tuntia ja ei mulla kyllä mitään ovulaatioon viittaavia oireita ole. Ja siellä ne tosiaan vielä näkyivät paikoillaan aamupäivän inseminaatiossa.
Olen ymmärtänyt, että Pregnyl laitetaan, kun follikkeli on 18-20mm. Ja mä olen sen laittanut jo eilen eli folli oli sitten varmaan liian pieni.
Eli eipä ole suuria toiveita tämän viimeisen inssi-kierron suhteen. En näiden alkaessa arvannut, että Pregnylin ja inseminaation ajoitus on näin hankalaa.
Olen ymmärtänyt, että Pregnyl laitetaan, kun follikkeli on 18-20mm. Ja mä olen sen laittanut jo eilen eli folli oli sitten varmaan liian pieni.
Eli eipä ole suuria toiveita tämän viimeisen inssi-kierron suhteen. En näiden alkaessa arvannut, että Pregnylin ja inseminaation ajoitus on näin hankalaa.
torstai 1. toukokuuta 2014
Ruokajuttuja
Kuvailen välillä ruoka-annoksiani. Oikeastaan silloin, kun olen onnistunut kasaamaan jotain melko terveellistä syötävää itselleni. Olen siis gluteenittomalla ruokavaliolla, joka alkoi omasta kokeilusta ja jatkui sen jälkeen lääkärin ehdotuksesta. Tässä viimeisimmät otokset:
Piikitykset piikitelty
Huomenna on viimeinen inseminaatio. Sain ohjeeksi laittaa Pregnylin tänään, mutta tarkempaa kellonaikaa lääkäri ei sen kummemmin määrännyt. Inseminaation pitäisi olla huomenna aamupäivästä, joten laitoin Pregnylinkin tänään aamupäivästä. Väliin jää siis se 24 tuntia.
Sikäli tämä on kyllä mielenkiintoista, että maanantaina on viimeksi ultrattu. Pari follikkelia siellä taisi olla jotain 11mm ja 12mm. Olisikohan ainakin toinen huomenna sitten 20mm!? Limakalvo oli nyt pysynyt paremmin vauhdissa mukana, kun follikkelit olivat kasvaneet vähän maltillisempaa vauhtia.
Toivottavasti huomenna ultrataan vielä.
maanantai 28. huhtikuuta 2014
2. follikkeliultra kp 10
Käväisin taas ultrassa. Follikkelit oli edelleen oikeassa munasarjassa, vaikka vasemmassa on ollut nyt kaikkia kiputuntemuksia. Se on kuitenkin lepotilassa tässä kierrossa. Oikealla follikkelit olivat edelleen vähän päällekkäin, joten lääkärin oli vaikea niitä mittailla. Jotain 11mm ja 12mm ne olivat. Limakalvo oli 7mm ja se oli perjantaista kasvanut 3,5mm.
Lääkäri meinasi ensin, ettei inseminaatiota tehdä, kun osuu tuo arkipyhä vähän huonoon saumaan. Yritin sitten vähän kysellä, että eikö sitä voisi perjantaille kp 14 varata, kun se olisi ajoitukseltaan varmaan ihan hyvä päivä. Lääkäri sanoi, että poiketaan säännöistä ja varataan se siihen. En ihan ymmärtänyt, että mitä sääntöjä nyt rikotaan? Sitäkö, ettei enää ultrata ennen sitä?
Torstaina laitan irroituspiikkinä Pregnylin ja siihen asti pistelen Gonal-F:ää. Lugesteronit tulee kai taas loppukiertoon.
Laparoskopiaa olen tässä sulatellut mielessäni ja se alkaa tuntua alkupelästyksen jälkeen siltä, että sitä todellakin haluan. Siihen olen koko ajan halunnut ja nyt kun se olisi mahdollista, ei kannata perääntyä. Toisaalta sitten harmittaa, että se on tehty, jos sieltä ei löydy mitään. Ja toisaalta taas toivon, ettei sieltä löydy mitään. Mutta niin hankalia tuntemuksia mulla on vasemmalla puolella vatsaa, että kaipa se on oikeasti nyt ainoa keino saada selvyys kohta 13 vuotta jatkuneisiin arvuutteluihin.
Lääkärinkin kanssa vaihdettiin laparoskopiasta muutama sana. Hän kertoi, ettei endometrioosi välttämättä näy ultrassa ja laparoskopiassa voidaan löytää sitten sellaista pinnallista endometrioosia. Se on ikäänkuin tummempi alue jonkun limakalvon pinnalla ja sellaiselle endometrioosille ei voida tehdä mitään. Sitä ei siis voida leikata. En kovin vakuuttuneeksi tullut, että lääkärin mielestä mulle sitä laparoskopiaa kannattaisi tehdä, mutta koska olen toisen lääkärin kanssa näin sopinut, niin sillä mennään. Ei tämänpäiväinenkään lääkäri sitä vastaan ollut, höpötti vaan leikkauksen riskeistä. Ne käydään läpi sitten ennen leikkausta.
Kyllähän se leikkaus edelleen mietityttää ja pelottaa, mutta toisaalta en jaksa seuraavaa 13 vuotta miettiä, että mitä ylimääräistä vastsan sisäpuolella on. Nyt vihdoin on mahdollisuus saada selvyys tähän kaikkeen. Se tuntuu helpottavalta. Painontunne on kuitenkin niin häiritsevä, että se valtaa mielen päivittäin. Lisäksi ne kiputuntemukset ennen kuukautisia saavat mut joka kerta ihan vakuutuuneksi siitä, että sellaisia tuntemksia ei olisi, jos vatsassa ei olisi jotain sinne kuulumatonta.
Mutta jos sieltä vatsasta ei mitään löydy, niin sitten mulla on päässä vikaa!
Mitään leikkausjonoja näissä gynekologisissa jutissa ei polilla ole, joten jos tämän viimeisen inseminaation lopputuloksena alkaa kuukautiset (siis kun), varataan silloin aika leikkaukseen.
Lääkäri meinasi ensin, ettei inseminaatiota tehdä, kun osuu tuo arkipyhä vähän huonoon saumaan. Yritin sitten vähän kysellä, että eikö sitä voisi perjantaille kp 14 varata, kun se olisi ajoitukseltaan varmaan ihan hyvä päivä. Lääkäri sanoi, että poiketaan säännöistä ja varataan se siihen. En ihan ymmärtänyt, että mitä sääntöjä nyt rikotaan? Sitäkö, ettei enää ultrata ennen sitä?
Torstaina laitan irroituspiikkinä Pregnylin ja siihen asti pistelen Gonal-F:ää. Lugesteronit tulee kai taas loppukiertoon.
Laparoskopiaa olen tässä sulatellut mielessäni ja se alkaa tuntua alkupelästyksen jälkeen siltä, että sitä todellakin haluan. Siihen olen koko ajan halunnut ja nyt kun se olisi mahdollista, ei kannata perääntyä. Toisaalta sitten harmittaa, että se on tehty, jos sieltä ei löydy mitään. Ja toisaalta taas toivon, ettei sieltä löydy mitään. Mutta niin hankalia tuntemuksia mulla on vasemmalla puolella vatsaa, että kaipa se on oikeasti nyt ainoa keino saada selvyys kohta 13 vuotta jatkuneisiin arvuutteluihin.
Lääkärinkin kanssa vaihdettiin laparoskopiasta muutama sana. Hän kertoi, ettei endometrioosi välttämättä näy ultrassa ja laparoskopiassa voidaan löytää sitten sellaista pinnallista endometrioosia. Se on ikäänkuin tummempi alue jonkun limakalvon pinnalla ja sellaiselle endometrioosille ei voida tehdä mitään. Sitä ei siis voida leikata. En kovin vakuuttuneeksi tullut, että lääkärin mielestä mulle sitä laparoskopiaa kannattaisi tehdä, mutta koska olen toisen lääkärin kanssa näin sopinut, niin sillä mennään. Ei tämänpäiväinenkään lääkäri sitä vastaan ollut, höpötti vaan leikkauksen riskeistä. Ne käydään läpi sitten ennen leikkausta.
Kyllähän se leikkaus edelleen mietityttää ja pelottaa, mutta toisaalta en jaksa seuraavaa 13 vuotta miettiä, että mitä ylimääräistä vastsan sisäpuolella on. Nyt vihdoin on mahdollisuus saada selvyys tähän kaikkeen. Se tuntuu helpottavalta. Painontunne on kuitenkin niin häiritsevä, että se valtaa mielen päivittäin. Lisäksi ne kiputuntemukset ennen kuukautisia saavat mut joka kerta ihan vakuutuuneksi siitä, että sellaisia tuntemksia ei olisi, jos vatsassa ei olisi jotain sinne kuulumatonta.
Mutta jos sieltä vatsasta ei mitään löydy, niin sitten mulla on päässä vikaa!
Mitään leikkausjonoja näissä gynekologisissa jutissa ei polilla ole, joten jos tämän viimeisen inseminaation lopputuloksena alkaa kuukautiset (siis kun), varataan silloin aika leikkaukseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)