2. follikkeliultra kp 10

Käväisin taas ultrassa. Follikkelit oli edelleen oikeassa munasarjassa, vaikka vasemmassa on ollut nyt kaikkia kiputuntemuksia. Se on kuitenkin lepotilassa tässä kierrossa. Oikealla follikkelit olivat edelleen vähän päällekkäin, joten lääkärin oli vaikea niitä mittailla. Jotain 11mm ja 12mm ne olivat. Limakalvo oli 7mm ja se oli perjantaista kasvanut 3,5mm.

Lääkäri meinasi ensin, ettei inseminaatiota tehdä, kun osuu tuo arkipyhä vähän huonoon saumaan. Yritin sitten vähän kysellä, että eikö sitä voisi perjantaille kp 14 varata, kun se olisi ajoitukseltaan varmaan ihan hyvä päivä. Lääkäri sanoi, että poiketaan säännöistä ja varataan se siihen. En ihan ymmärtänyt, että mitä sääntöjä nyt rikotaan? Sitäkö, ettei enää ultrata ennen sitä?

Torstaina laitan irroituspiikkinä Pregnylin ja siihen asti pistelen Gonal-F:ää. Lugesteronit tulee kai taas loppukiertoon.

Laparoskopiaa olen tässä sulatellut mielessäni ja se alkaa tuntua alkupelästyksen jälkeen siltä, että sitä todellakin haluan. Siihen olen koko ajan halunnut ja nyt kun se olisi mahdollista, ei kannata perääntyä. Toisaalta sitten harmittaa, että se on tehty, jos sieltä ei löydy mitään. Ja toisaalta taas toivon, ettei sieltä löydy mitään. Mutta niin hankalia tuntemuksia mulla on vasemmalla puolella vatsaa, että kaipa se on oikeasti nyt ainoa keino saada selvyys kohta 13 vuotta jatkuneisiin arvuutteluihin.

Lääkärinkin kanssa vaihdettiin laparoskopiasta muutama sana. Hän kertoi, ettei endometrioosi välttämättä näy ultrassa ja laparoskopiassa voidaan löytää sitten sellaista pinnallista endometrioosia. Se on ikäänkuin tummempi alue jonkun limakalvon pinnalla ja sellaiselle endometrioosille ei voida tehdä mitään. Sitä ei siis voida leikata. En kovin vakuuttuneeksi tullut, että lääkärin mielestä mulle sitä laparoskopiaa kannattaisi tehdä, mutta koska olen toisen lääkärin kanssa näin sopinut, niin sillä mennään. Ei tämänpäiväinenkään lääkäri sitä vastaan ollut, höpötti vaan leikkauksen riskeistä. Ne käydään läpi sitten ennen leikkausta.

Kyllähän se leikkaus edelleen mietityttää ja pelottaa, mutta toisaalta en jaksa seuraavaa 13 vuotta miettiä, että mitä ylimääräistä vastsan sisäpuolella on. Nyt vihdoin on mahdollisuus saada selvyys tähän kaikkeen. Se tuntuu helpottavalta. Painontunne on kuitenkin niin häiritsevä, että se valtaa mielen päivittäin. Lisäksi ne kiputuntemukset ennen kuukautisia saavat mut joka kerta ihan vakuutuuneksi siitä, että sellaisia tuntemksia ei olisi, jos vatsassa ei olisi jotain sinne kuulumatonta.

Mutta jos sieltä vatsasta ei mitään löydy, niin sitten mulla on päässä vikaa!

Mitään leikkausjonoja näissä gynekologisissa jutissa ei polilla ole, joten jos tämän viimeisen inseminaation lopputuloksena alkaa kuukautiset (siis kun), varataan silloin aika leikkaukseen.