Ei sitä meinaa uskoa

Joka päivä, monta kertaa katson pientä poikaani ja ihmettelen, että oikeastiko hänet meille suotiin? Meistäkö tuo pieni ihme saatiin aikaan? Ei sitä oikein vieläkään meinaa uskoa, että olen ollut raskaana ja vauvakin täällä jo kolme kuukautta.

Olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutta en tiedä, mistä aloittaisin. Ehkä palaan myöhemmin kertomaan asioista yksityiskohtaisemmin. Nyt haluan vain kirjoittaa, että meillä on kaikki hyvin. Olemme onnellisia. Meille kävi hyvin, paremmin, kuin uskalsin koskaan toivoa.

Vihdoin voin soittaa kotona Mörri-Möykyn ja tanssia oma vauva sylissäni! Mörri-Möykky on täällä <3

Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo.

Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.

Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.

Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla.

:,: pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. :,:

Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla.

:,: Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. :,:

Tiu tau tiu tau.....

Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin

:,: pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin :,:

Tiu tau tiu tau.....

Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,

:,: eipä se edes usko että Mörri-Möykky on totta. :,:

Tiu tau tiu tau.....

<3