maanantai 20. lokakuuta 2014

Vihdoinkin!

Flunssa alkaa hellittää. Olen ollut muutaman päivän kuumeeton, vaikkakin nuhainen edelleen. Aamulla soitin klinikalle, että kuntoni puolesta voisi alkion ottaa sulamaan.

Aamu kului pienen jännityksen vallassa ja kahden tunnin ajomatka klinikalle toivoen, ettei puhelin enää pirahtaisi. Parkkihallissa 10 minuuttia ennen meidän aikaamme uskalsin jo hengittää.

Alkio selvisi sulatuksesta ja näin ultrassa kuinka se sujahti kohtuuni. Olin noudattanut 'siirtoon rakko täynnä' -käskyä ja pelkäsin koko ajan, että pissaan lääkärin päälle. Niin kova se hätä oli, että tuntui jo vaikealta hallita sitä itse. Lääkäri sanoi ultratessaan, että rakko on ihan pinkeä. 

Alkionsiirto oli nopeasti ohi, enkä tuntenut muuta, kuin sen järkyttävän pissahädän. Siitä seuraavaksi suuntasinkin vessaan ja ja nopeiden jatko-ohjeiden jälkeen pääsimme lähtemään kotiin.

Estradotin käyttöä jatkan, mutta Zumenonit sain lopettaa. Lugesteroneja laitan yhden aamuisin ja kaksi iltaisin.

En osaa ajatella, enkä toivoa mitään. Tämä ei ole edes tuntunut hoitokierrolta. Niin paljon helpompi tällainen PAS-kierto on ollut verrattuna IVF:ään. Jalat maassa täällä ollaan ja yritetään ajatella jotain ihan muuta, kuin sitä valkoista pilkkua, joka vilahti tänään ultrassa.

27 kommenttia:

  1. Tsemppiä. Hitsinpimpulat et oon kateellinen noista sun alkoista, ois niiiiiin ihana ku omatkin ois noin laadukkaita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos <3

      Yritin kysellä labratädiltä, että minkäs laatuinen tämä siirretty alkio oli ja kuulemma blastokystoja ei enää luokitella. Niistä seurataan vaan jotain ulkokuoren laajentumista ja sisäosan tiivistymistä?!? (jos ihan oikein muistan).

      Kyllä tässä on vähän mietityttänyt sitten kuitenkin tuo alkioiden laatu. Kun viime viikolla klinikalta soiteltiin, että voisimme tulla hieman myöhemmin, kuin sovittuun aikaan, kun labra haluaa seurailla pidempään niitä kahta sulatettavaa alkiota. Ja minä tietysti olin heti sitä mieltä, että niissä on oltava jotain omituista.

      Olin klinikalla vaan niin hämmästynyt sulatuksen onnistumisesta ja iloisesta labratädistä, etten edes tiedä sulatettiinko molemmat vai onko meillä vielä yksi pakkasessa.

      Poista
  2. Huh! Ompas hieno homma, että kaikki onnistui sittenkin! Toivon kovasti sun puolesta<3

    VastaaPoista
  3. Nyt peukut pystyssä, että sieltä onnistuminen tulisi! :) <3

    VastaaPoista
  4. Onnenpotkuja sinne <3 mikä oli limiksen tilanne??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Limis oli 9mm. Lääkäri sanoi, että vatsan päältä ultra on vähän epätarkka, mutta heitti kuitenkin tuon 9 mm.

      Poista
  5. <3 Toivotaan toivotaan täällä sun puolesta.

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa! Tosi hieno juttu! Luulisi että noin huippualkioilla päästäisiin ihan maaliin asti :)

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Kunpa ymmärtäisi käyttääkin niitä! Kiitos Peikkis <3

      Poista
  8. No nyt on jännät paikat edessä! Täällä pidetään peukkuja :)

    VastaaPoista
  9. Oi, nyt vaan peukut pystyyn, että se pikkuinen piste siellä kiinnittyy ja jatkaa kasvuaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa niin kävisi. On vaan hirvittävän vaikea uskoa ja uskaltaa uskoa, niin voisi käydä. Jotenkin sitä on tottunut niihin negatiivisiin hoitotuloksiin, että niistä on tullut jo ihan rutiinia.

      Poista
  10. Voi, täälläkin on peukut ja isovarpaat pystyssä! Kunpa nyt...<3

    VastaaPoista
  11. Nyt sitten vaan toivotaan! <3 *puhaltelee plussatuulia sinnepäin*

    VastaaPoista
  12. Voi kun olisi 100 peukkua jota pitää teille pystyssä... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta niitä alkaa ollakin se sata, kun on te kaikki ihanat täällä ja omat ystävät ja sukulaiset.

      Poista
  13. Peukut pystyssä täälläkin <3 <3

    VastaaPoista