Pessimisti täällä hei! Olen ihan varma, ettei tämä onnistu. Ihan varma. Vaikka kuinka yritän ajatella muuta, tulevat nämä asiat yöllä uniin ja katkovat nukkumista.
Siirron jälkeen olen nukkunut todella levottomasti. Heräilen varmaankin tunnin välein ja aamuyöstä ei enää nukuta. Unet ovat levottomia ja niihin kaikkiin sisältyy aina jollain tapaa vessassakäynti ja tiputtelun alkaminen.
Blastokystan pitäisi siirron jälkeen kiinnittyä kohtuun melko nopeasti, ilmeisesti 1-3 päivän sisällä. Mitään nipistyksiä tai alavatsakipuja ei ole ollut, on vain ihan hiljaista. Inseiminaatioissa tostui sellainen jännä juttu aina viikko itse inseminaation jälkeen. Kohtu alkoi 'krampata' ja teki sellaisen pienen elohiiren. Ja aina samaan aikaan, viikko inseminaatiosta ja negatiiviseen tulokseenhan ne päättyivät. Eilen kävi nyt sitten samalla tavalla. Se sama elohiiri oli muutaman sekunnin läsnä. Tunnistin sen ja muistin, että näin kävi kaikissa inseminaatioissakin.
Olen tietenkin tulkinnut sen niin, että kohtu pyristeli irti alkion, joka yritti kiinnittyä. Näin. Lopputulos on arvattu.
Tiedän, että on aikaista päätellä mitään, mutta miten ihmeessä se sama elohiiri voi ilmaantua kaikissa hoitokierroissa juuri kiinnittymisen aikaan? Kun muulloin en sellaista tunne.
Selvästi paniikkia on ilmassa. Miten siitä pääsee eroon?
Kp 24 ja piinapäivä 2 (pp)
Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo. Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla, pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla. Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin, pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ja vaikka se ei onnistu niin yritä olla tarkkailematta oireita, ei niitä aina tule.
VastaaPoistaJaha eka kommentti katos... eli paniikista ei pääse eroon millään, valitettavasti. Mullakin on noita kohdun elohiiriä ollu...aattelin et ne on jotain epäonnistuneita kiinnitysyrityksiä. Ei kyl hoitojen aikana ollu kertaakaan :/ hirveesti tsemppiä piinailuun ♥
VastaaPoistaMä oon ihan varma tuosta elohiirestä, että se on just tuo. Pakko olla, jos sä ja mä ollaan molemmat päätelty sen olevan epäonnistunut kiinnittymisyritys. Hemmetti!
PoistaElä vielä luovuta kuitenkaan. Minä peukutan teille, jospa se blasto hiirestä huolimatta ois pesiytyny. Ja tosiaan oireettomiakin raskautuneita on jopa meissä ivf:n läpikäyneissä täällä blogimaailmassa. Voimia <3
PoistaKahdesti oon ton tuntenu ja kahdesti ollu raskaana :) Eli sanoisin kyllä ihan päinvastoin! Tsemppiä!
VastaaPoistaNäin itsekin oon lukenut, että monilla tuo elohiiri on ollut alkaneen raskauden merkki. Mielessä vaan kummittelee ne inseminaatiot, kun niissä kaikissa kävi samalla tavalla, kuin nyt.
PoistaKiitos <3
Onnistuupas<3
VastaaPoistaKunpa olisit oikeassa! <3
PoistaTsemppiä Suvi. Toivotaan, että tällä kertaa se elohiiri oli päin vastaista.
VastaaPoistaKiitos <3 Pelottavaa on se, miten hyvin sitä tuntee kroppansa (tai ainakin luulee tuntevansa).
Poista