PMS

Tutut PMS-oireet on täällä: levottomat yöt, hikoiluttaa, kiukuttaa ja tekee mieli makeaa. Äsken suutuin M:lle, kun oli mennyt ja syönyt viimeisen sipulin. Olisin tarvinnut sitä.

Että tarviiko tässä enää arvailla kierron lopputulosta..

Ne kipuilut

Olikohan tää hoito tässä? Vatsan vasemman puolen kipupiste on taas herännyt eloon, samoin vasen kylki kipuilee ja häntäluukin on arka.

Miksi ihmisiä kiusataan tällaisilla insseillä? Onnistuuko näillä muka joku?

Viikko vielä

Meneillään on kai seitsemäs päivä oletetun ovulaation jälkeen. Pregnyl aiheutti taas rintojen arkuutta, mutta sekin tuntemus on jo hiipumaan päin. Päivät kuluvat nopeasti, en kauheasti ole koko inssiä ajatellut. Lugesteronit olen juuri ja juuri muistanut laittaa aamuin illoin. Odotan jo, että saan lopettaa ne sotkuiset palleroiset.

Sellainen kummallinen asia on toistunut jokaisessa niistä kierroista, missä mun tiputteluvuodot on saatu pysymään ovulaatiolääkityksellä pois. Eli kahdessa Clomi-kierrossa ja nyt kolmessa FSH- kierrossa. Tasan ja tarkkaan viidentenä päivänä oletetun ovulaation jälkeen kohdun alueelle on ilmestynyt hetkellinen ja paikallinen 'elohiiri'. Sellainen kummallinen tunne. Se sama toistui jälleen perjantaina. Tosin, ei se ole koskaan mitään tarkoittanut. Kunhan höpisen :)

Pääsiäistä täällä odotellaan jo kovasti. Ihanaa, kun koittaa neljän päivän vapaat. Olemme varmasti ainakin muutaman päivän mökillä. Niihin aikoihin pitäisi tehdä myös se testi, että uskaltaa sitten taas lopettaa Lugesteronit ja ottaa saunaan saunajuoman :)

3. Inseminaatio

...tai oikeastaan toinen, kun tammikuun kierrossa inssiin ei päästy viikonlopun osuessa väärään paikkaan. Mutta kuitenkin, kolmas kierto piikityksiä on meneillään siinä vaiheessa, että ovulaatio on joko ollut tai sitten se on ihan viimeistään tänään. Inseminaatio tehtiin perjantaina aamulla, ehkä sitten kuitenkin vähän liian aikaisin. Follikkeli näkyi silloin vielä ehjänä ja se oli vasta 18mm.

Pregnylin pitäisi irroittaa munasolu parin vuorokauden kuluessa ja sen olen tuikannut torstaina illalla kuuden aikaan. En vaan ole tuntenut mitään ovulaatioon viittaavaa, enkä edes muista kummalta puolelta sen piti irrota. Mutta 1+1...pari vuorokautta on kulunut, joten lasken huomiselle dpo 1 ja aloitan Lugesteronit.

Että eipä tässä toiveet ihan kovin korkealla ole. Tuntuu olevan melkoisen haastavaa tuo inseminaation ajoitus oikeaan ajankohtaan.

Follikkeliultra kp 9

Tuloksia ultrasta: ekaa kertaa kasvoi vaan yksi follikkeli ja se oli 14,5mm. Inssiin päästään perjantaina aamulla eli kp 12 aamulla. Melko aikaiselta tuntuu kierron suhteen, mutta follikkelin kasvuvauhdin suhteen tässä nyt edetään.

Tammikuun FSH-kierrossa kp 10 follikkeli oli 12mm ja siitä kolmen päivän päästä 20mm. Eli tuon mukaan perjantainen inseminaatio olisi ajoitukseltaan ihan hyvä.

Lääkäri katseli papareista, että follikkeli kasvaa näillä pistoksilla aina loppua kohden todella nopeasti. Itsestä tuntuu, että limakalvo ei tahdo millään pysyä mukana tuossa kasvuvauhdissa. Nytkään se ei ilmeisesti kovin paksu ollut. Ehkäpä lugesteronit pitänee ottaa taas loppukierroksi, jos ne hieman auttaisivat asiaa.

Vähän valoa

Jotain hyvää siinäkin oli, että edellisen kierron pituudeksi tuli 43 päivää. Kolposkopia tehtiin eilen kp 2 ja pääsen tänään kp 3 aloittamaan Gonal-F piikitykset. Tästä ei tullutkaan enää taukokieroa. Tulin iloiseksi. Ensin asiat näyttivät siltä, ettei mikään etene mihinkään ja niin vaan yhdessä päivässä tilanne muuttui.

Inseminaatioon ei välttämättä taaskaan päästä, sillä kp 14 on sunnuntai. Eli kaikella todennäköisyydellä ovulaatio osuu siis viikonloppuun. Mutta en jaksa murehtia sitä nyt, pääasia on, että sain aloittaa piikitykset.

Jos sama meno jatkuu, meidän marraskuinen inseminaatio jää ainoaksi.

2. Kolposkopia

Kotiuduin äskettäin toisesta kolposkopiasta. Edellinen tehtiin siis 2013 kesällä.

Eilen iltapäivällä kävi muuten niin, että minulla alkoi kuukautiskivut ja olin hieman ihmeissäni, että mitäs nyt, kun kuukautisten piti juuri sinä päivänä loppua. Nyt ne vasta alkoivat oikeasti. Kierron pituudeksi tuli 43 päivää! Huh, huh! Se kaikki kymmenen päivää, kun minulla on ollut vuotoa, onkin ollut tiputtelua. Kovin runsasta sellaista vaan, koska jouduin käyttämään sidettä koko ajan. Soitin eilen hädissäni polille, että voinko nyt taaskaan tulla tutkimukseen, kun kävi näin. Pyysivät minut kaikesta huolimatta paikalle. Saatiin asiaa siis vihdoin eteenpäin.

No mutta siihen kolposkopiaan sitten... Jo astuessani huoneeseen lääkäri naureskeli, että taas nähdään, eikä hän oikein ymmärtänyt miksi siellä olen. Minut oli tosiaan lähetetty uudelleen koepalojen ottoon sekä mahdolliseen kryo -hoitoon eli kohdunnapukan jäädytyshoitoon.

Kryo -hoidosta lääkäri sanoi heti, että se on vanhanaikainen, koska se saattaa peittää alleen myöhemmin mahdolliset solumuutokset. Kryo -hoitoon heillä ei ole enää edes välineitä eli sellaista ei tehdä. Lääkäri sanoi, että kohdunnapukkaa voidaan polttaa, mutta ei hinkuen minulle sitä tee. Jos hän saisi päättää, niin sitä ei tehdä, mutta toki halusi minun kanssani yhteistyössä asiaan päätöksen.

Kohdunnapukan polttaminen aiheuttaa sen arpeutumista ja voi sulkea kohdunsuun kokonaan. Kohdunsuulle asetetaan usein puutikku, kun ymäristöä poltetaan, mutta silti se saattaa myöhemmin sulkeutua, kun arpikudosta alkaa muodostua. Ja jos edessä on joskus synnytys, ei ole kovin hyvä asia, jos kohdunsuu on arpeutunut umpeen. Olin lääkärin kanssa samaa mieltä, että kohdunnapukalle kannata tehdä mitään, kun näyttää vähän epävarmalta, että vuodot edes tulisivat siitä.

Tämänhetkisistä kuukautisista huolimatta lääkäri sanoi, että katsotaan mikroskoopilla se kohdunnapukan tilanne, kun kerran nyt olen siellä. Kesällä otettiin koepalat ja niistä kun ei mitään löytynyt, ei sellaisia nyt olisi tarvinnut ottaa. Mutta yksi otettiin muodon vuoksi, että jotain on sitten tehty. Tämänhetkinen vuoto (kuukautiset) tuli selvästi lääkärin mukaan kohdusta. Muuta en kyllä itsekään epäillyt, koska eilen alkoi kuukautiskivut.

Viime kesänä kolposkopiassa löytyi krooninen servisiitti, mutta se on ihan normaali löydös, koska emättimessä nyt on meillä ihan kaikilla bakteereja. Siihen ei tarvita, eikä siihen tehoa mikään antibiootti (joka minulle muuten syötettiin lapsettomuuspoliklinikalla tuon löydöksen takia).

Kohdunnapukassa näkyi verisuonia, joka on sekin kuulemma ihan normaalia. Kun koepala otettiin, tirskahti koko napukasta verta eri puolilta. Lääkäri piti tätäkin normaalina. Nuorilla kohdunnapukka vuotaa usein papa-kokeessakin ja koepaloja ei saada otettua ilman, että se alkaisi vuotaa. Vanhoilla ihmisillä saattaa koepalojen otto onnistua ilman vuotoja.

Ja niistä ylimääräisistä, pitkin kiertoa tulevista vuodoistani lääkäri sanoi niin, että yleensä solumuutospotilailla vuotoja ei saada pysymään millään lääkityksellä pois. Se, että minulla on saatu vuodot pysymään kaksi kertaa pois Clomifenillä ja kaksi kertaa FSH-pistoksilla, ei tue lainkaan sitä teoriaa, että jostain solumuutoksista olisi kyse.

Helpottavaa. Ihana lääkäri. Hän selitti kaiken todella tarkasti ja ymmärsin hyvin, mitä hän ajoi takaa.

Papa-koe on otettu viimeksi pari vuotta sitten eli siihen voisin kuulemma mennä sellaiseen aikaan, kun vuotoja ei ole.

Homma jatkuu taas siis lapsettomuuspolilla.