Hurahtanut

Voi kuinka odotan jo huomista joogatuntia! En tiedä olenko mihinkään liikunnalliseen juttuun hurahtanut näin kovin, kuin nyt joogaan. Pääsee hetkeksi taas irti arjesta, rauhoittamaan mielen ja availemaan tuota kireää lantion seutua.

Ai niin, on huomenna 1. follikkeliultrakin. Vasemmalla on varmaan ainakin yksi munarakkula, sillä puolella on ollut jotain tuntemuksia.

Kokemuksia joogasta

Ajattelin kirjoitella nyt muutaman sanan uudesta harrastuksestani, joogasta, joka on jo kahden käyntikerran jälkeen imaissut minut mukaansa.

Aloitin jooga-harrastuksen osallistumalla kolmen tunnin mittaiselle alkeiskurssille. Kurssilla opettaja kertoi yleisesti joogasta, jonka jälkeen opeteltiin joitakin perusliikkeitä. Lopuksi saimme vielä oikean joogatunnin.

Alkeiskurssin jälkeen on mahdollista osallistua joogasalin lukujärjestyksessä ilmoitetuille tunneille ja olinkin heti muutama päivä alkeiskurssin jälkeen puolentoista tunnin mittaisella joogatunnilla. Kyseessä on siis Hathajooga, joka on ihan sitä perusjoogaa. Astangajooga on sitten taas fyysisempi joogan muoto.

Itse halusin nimenomaan Hathajoogaan, sillä joogalta haen vastapainoa kuntosalille, lenkkeilylle ja muulle urheilulle. Lisäksi kaipasin kehon liikkuvuuden paranemista, sekä rentoutumista.

Ja kaikkea tätä sain jo muutman käyntikerran jälkeen! Aion siis jatkaa, ehdottomasti.

Kirjoittelin muutamia päiviä sitten siitä, kuinka olin saanut uuden kuukautisoireen, pahoinvoinnin. Pahoinvointi ei suinkaan johtunut kuukautisista, vaan melko varmasti joogasta. En ole kovin notkea, en saa esimerkiksi käsiä maahan, kun seison jalat suorina. Eli jo alkeiskurssilla jouduin venymään ihan äärirajoilleni ja se teki kyllä hyvää. Se teki myös jotain muutakin. Tunsin selvästi, kuinka selästäni aukesi jotain lukkoja. Hengittäminen oli joogan jälkeen jotaikin päiviä vähän vaivalloista, rintarangassa tuntui kipeältä, kun veti ilmaa keuhkoihin. Öisin heräsin aaltomaisesti ilmaantuviin kipuihin, jotka lähtivät keskiselästä keuhkojen kohdalta. Samalla sekunnilla tuli aina etovaa oloa ja pahoinvointia.

Kuinka jumissa olenkaan ollut, kun muutama joogatunti saa aikaan jotain tuollaista!

Joogatunnilla keskityttiin pitkälti lantion alueen ja selän venytyksiin, joka minusta kuulosti oikein hyvältä näin lapsettomuudesta kärsivänä. Siis varsinkin nuo lantion alueen venytykset :)

Näiden kahden tunnin jälkeen olen vakuuttunut siitä, että kehoni on aivan tukossa joka puolelta. Enpä ole silti koskaan sen kummemmin venytellyt, mitä nyt joskus jotain pientä salin jälkeen. Mutta siis kyllä nuo muutamat joogatunnit ovat nyt avanneet silmäni.

Joogasta ja sen konkreettisista vaikutuksista innostuneena, varasin ajan myös jäsenkorjaajalle. Siitä lisää helmikuun puolenvälin jälkeen :)

Harrastaako joku teistä joogaa tai oletteko kokeilleet sitä?

(Kuvat Googlen kuvahausta).

2. Inseminaatio - pistosten aloitus

Pistin äskettäin ensimmäisen annoksen Gonal-F:ää. Tarkoitus oli aloittaa pistokset kp 4 ja tulin siihen tulokseen, että tänään on kp 4, koska kuukautiskivut alkoivat sunnuntaina päivällä ja vuotokin sitten pikkuhiljaa voimistuen maanantaille.

21.1 aamupäivällä on ensimmäinen follikkeliultra ja ohjeessa oli, että siihen mennessä olen pistänyt kuusi kertaa. Eli eiköhän tämä ihan oikein mene. Vähän on taas tällaista arpomista, kun tiputtelun muuttumista kuukautisiksi oli vähän vaikea tunnistaa.

Niin tai näin, ovulaatio osuu tässä kierrossa viikonlopulle eli mitään inseminaatiota ei tehdä. Sinänsä ei siis ole suurta motivaatiota 1,5 viikkoa kestäviin piikityksiin ja päänsärkyihin, mutta näin tämä nyt julkisella puolella tehdään. Tähän olin kyllä silti jo varautunut, kun marraskuussa laskeskelin, että tämän toisen inseminaatiokierroksen ovulaatio osuu väistämättä viikonloppuun. Menneessä kierrossa olisi tämän kierron alkamiseen voinut ehkä vaikuttaa Lugesteronin käytöllä ja sitä kautta sitten ovulaationkin ajankohtaan, mutta ei niitä ihan tosissaan vaan jaksa joka kierrossa käyttää.

Pientä toivoa kuitenkin on aina eli piikitellään nyt sitten :)

Oloja

Jaa jaa, että kivuliaat kuukautiset ja muut vaivat ei sitten riitä? Lisää vaan, tänne näin!

Nyt on dpo 15 ja luultavasti kp 1. Olin eilen tuttavien kyydillä kummipojan syntymäpäivillä. Ajomatkaa oli suuntaansa 3h. Olin varautunut siihen, että kuukautiset alkaa reissun aikana. Paluumatkalla, kun koti häämötti enää tunnin ajomatkan päässä, alkoi tehdä pahaa. Olo oli ihan hirveä. Yritin katsella koko ajan tien suuntaan, ettei tarvitsisi pyytää autoa pysähtymään. Nieleskelin oksennusta koko loppumatkan ja kotiin päästyäni olo helpotti.

Kuukautiskivut alkoivat samaan aikaan autossa oksettavan olon kanssa. Niihin otin sitten särkylääkkeen kotiin päästyäni ennen nukkumaanmenoa. Klo 3.30 heräsin taas oksettavaan oloon. Mikään asento ei auttanut ja klo 4.00 oli pakko nousta syömään viili. Olo helpotti ja uni tuli taas.

Aamulla ei niin tehnyt pahaa, vaikka ihan normaaliltakaan olo ei tuntunut. Söin aamupalan ja lähdin töihin. Töihin päästyäni oksetti taas. Ihan tosissani mietin kotiin lähtöä. Päätin juoda kuitenkin kahvin, vaikkei sitä mieli tehnytkään. Olo helpotti. Kuuksutiskipuja on taas, mutta vuoto on alkanut vähän huonosti. Tosin, kaksi viikkoa tässä on jo vuotoja ollut, mutta se tulva puuttuu edelleen.

Ja raskaana kun en ole, niin onko tämä pahoinvointi nyt sitten yksi uusi kuukautisoire lisää? Ei kiva.

Miten teillä muilla? Onko pahoinvointia kuukautisten alkaessa?

No tehdäänkö se laparoskopia?

No, ei tehdä. Eikä myöskään aloiteta e-pillereitä vaan odotellaan kuukautisia ja sitten aloitetaan 2. inseminaation pistokset.

Kun munasarjojen endometrioosia ei ole, eikä myöskään röpelöisyyttä sisätutkimuksessa, niin mistään vakavasta ei voi olla kyse. Tähystystä ei siksi kai kannata tehdä. Vatsaontelossa voi olla jotain, mutta sen ei pitäisi haitata mitään. Siellä voi olla endometrioosia tai kiinnikkeitä, mutta ne sitten vaan on siellä.

Vuotoa oli taas tullut ja sitä tuli sisätukimuksessakin. Lääkäri miettii vielä, että pitäisikö tehdä toinen kolposkopia, kun kohdunsuu tuntuu reagoivan hormonitasojen muutoksiin. Kuitenkaan, se ei vaikuta millään tavalla näihin lapsettomuusasioihin, mutta voisi auttaa vuotoihin. Ehkä. Arvailua kaikki.

Puhuttiin myös siitä paineentunteesta. Lääkäri ehdotti viljojen vähentämistä tai gluteenittomuutta. Kerroin, että olen niitä jo kokeillut ja gluteenittomalla olen ollut lokakuun lopusta lähtien. Sitten hän ehdotti Agioguria tai Movicolia. Kokeiltu on nekin. Sain syksyllä työterveyslääkäriltä.

Kun ei vaan löydy mitään selitystä näihin vasemman puolen vatsavaivoihin, eikä näihin tiputteluvuotoihin ja laparoskopiaakaan ei tehdä, niin lienee paras luovuttaa tämän asian suhteen.

No siitä tiputtelusta taas

..jos joku vielä jaksaa tästä ainaisesta aiheestani lukea.

Nyt on tapahtunut jotain historiallista.

Tiputtelu alkoi siis heti päivä ovulaation jälkeen eli dpo 1 ja jatkui dpo 5 asti, jolloin se alkoi hiipua. En siitä hiipumisesta mitään ajatellut. Onhan niin käynyt ennenkin, että välillä vuotoa tulee enemmän ja välillä vähemmän.

Lauantaina dpo 6 havahduin siihen, että tiputtelu ihan tosissaan hiipui pois. Nyt ollaan jo tiistaissa eli dpo 9:ssä ja ei sitä tiputtelua vaan tule. Ei, vaikka kuinka monta kertaa päivän aikana käy vessan puolella asiaa tarkistamassa.

Ja siis onhan näin ollut ennenkin, mutta nyt on TAUKOKIERTO ja ILMAN LÄÄKKEITÄ ja mun kroppa yrittää toimia ihan itse!

Kuinka iloiseksi voikaan noin pienestä asiasta tulla!

En uskaltautunut aiemmin kirjoittamaan, sillä olin ihan varma, että tiputtelu jatkuu, jos edes uhraan ajatustakaan sille, että se olisi hiipumaan päin.

Huomenna menen lääkäriin puhelemaan näistä vuodoista. Mistäpä muustakaan. Heh.

Hermoromahdus

Kärsivällisyys näiden vuotojen ja outojen vatsatuntemusten kanssa tuli tiensä päähän, kun sain joulun aikaan vähän lomailla ja lepäillä. Jätin eilen soittopyynnön yhdelle polin kolmesta lääkäristä, joka on minua tutkinut. Tämä lääkäri on ottanut vuotohäiriöni tosissaan ja hänen ansiostaan olen käynyt koloposkopiassa, kohdun limakalvonäytteenotossa sekä ylimääräisissä kilpirauhaskokeissa.

Tänään hän soitti. Sain pienimuotoisen hermoromahduksen ja johan irtosi ylimääräinen aika ensi viikolle.

Kerroin epäilykseni seuraavan inseminaation kannattavuudesta sekä seuraavista lisääntyneistä oireista:

-Tumma vuoto alkaa nykyään jo ovulaatiosta (ennen Clomi-kuureja tilanne oli parempi)
-Häiritsevä paineentunne vasemmalla alavatsalla vaivaa mieltä jatkuvasti
-Vuonna 2001 kävin ensimmäisen kerran ko. vaivaa valittelemassa yksityiselle gynekologille
-600mg burana ei tuntunut auttavan viimeisimpiin kuukautiskipuihin
-Muitakin ylimääräisiä kipuja tuntuu ajoittain vasemmalla puolella vatsaa (oikealla ei koskaan)

Puhuttiin muutama sana laparoskopiasta minun aloitteestani. Leikkaus on aina leikkaus ja siinä on omat riskinsä, mutta jos perusteita löytyy, voidaan siihen laittaa. Jonotkaan ei ole kummoiset.

Nyt tuntuu taas siltä, ettei näitä kummallisia oireita sivuuteta, vaan asia nostetaan uudelleen pöydälle.

Siihen tulokseen olen tullut, että hoitoa pitää itse vaatia, ei sitä muuten tule, kuin ehkä liukuhihnatyönä. Ja voi olla etten koskaan saa selitystä näille kummallisille vaivoille, mutta silloin voin todeta, että olenpahan ainakin yrittänyt.

P.S. Mahdollisten tulevien hermoromahdusten ehkäisemiseksi päätin aloittaa tänä vuonna uuden harrastuksen. Menen joogan alkeiskurssille ja musta tulee ehkä viileä, kuin viilipytty.

(Kuva Googlen kuvahausta)