Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo. Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla, pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla. Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin, pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin...
Nega testattu. Niinpä niin. Kun se ei onnistu, niin se ei vaan onnistu. Vaikka mitä tekisi. Blastot, kortisonit, kaikki...
Sain tänään tosielämässä sellaisen neuvon, ettei negatiivista testiä kannata surra tai uutta IVF:ää hyperstimulaatioineen pelätä, kun synnytys on kuitenkin aina pahempi.
Että mitä kommentteja. Taasko liikkellä ollu joku ekasta yrityskerrasta tärpin saanut naikkonen. En jaksa ketään sellasta minä ainakaan. On tämä niin perseestä. Koko lapsettomuus. Mullekin just yks päivä sanottiin et "onneksi ihmeitäkin tapahtuu". Niin kenelle? Ei meille ainakaan. Ei lohduttanut tuo toteamus. Joskus mikään ei lohduta.
Voi ei, olen niin pahoillani :( Ja voi pyhä perse mikä neuvo, eipä taida neuvonantajalla ihan kaik inkkarit kanootissa olla ku tommosia hoidoissa olevalle laukoo. Mulle synnytykseen pääseminen ois palkinto...
Kiitos ihanat! <3 Joo eipä tätä lapsettomuuden tuskaa voi kai millään ymmärtää, jos ei itse joudu pelkäämään sitä asiaa, että jää ikuisesti lapsettomaksi. Tämä meidänkin hoito alkoi syyskuun alussa eli kyllä tässä nyt mielestäni saa olla pettynyt. Synnytys ei nyt mielestäni vaan kuulu millään tavalla verrattavaksi tähän lapsettomuuteen. Se kun on se, mihin tässä juuri pyritään.
Voi helvetti! Kyllä mulla ainakin on pahempaa ja ahdistavampaa pelkoa ollut se, että ei hoidoissa onnistu ikinä eikä millään, kuin että nyt pelottaa synnytys ja sen komplikaatiot. Tuon laukoja tiiä mistään mitään... Toivon teille niin kovasti onnistumista ja voimia tähän hetkeen <3
Voi surku :(. Täällä taustalla jatkuvasti toivon. Ja ihan järkyttävä kommentti. Synnytys tulee olemaan varmasti lastenleikkiä kaiken tämän paskan jälkeen, mitä joudut kokemaan. Ei ole oikein sanoja nyt. Voimia vain toivon ja valonpilkahduksia jostain. <3
Huh, mikä kommentti. Olen huomannut, että kaikki eivät vain ymmärrä millaisesta surusta ja pelosta apsettomuudessa on kyse, ja kuinka rankkoja hoidot ovat henkisesti (ja fyysisesti). Mua loukkasi ehkä eniten yhden läheisen ystävän kommentti lapsettomuudesta kertoessani. Hän totesi, ettei jaksa ajatella muiden lisääntymistä, varsinkaan kun maailmassa on niin paljon lapsia vailla kotia ja turvaa. Mitäpä tuohon voisi sanoa... Moni tuntuu kuvittelevan, että adoptio on helppoa ja vaivatonta, ja jokaisen ulottuvilla tuosta vain.
Loukkaantumisen sijaan yritän itse ajatella, että kommentoija ei vain ymmärrä koska ei ole omakohtaista kokemusta. Ihmiset eivät varmaan lähtökohtaisesti tarkoita pahaa.
Voimia Suvi, pidän peukkuja että tämä PAS osoittautuisi kuitenkin onnistuneeksi.
Kiitos kommentista <3 Niinpä. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Eivät ihmiset tietenkään pahaa tarkoita, vaan koittavat kannustaa. Mutta sen tosiaan huomaa, ettei ole haisuakaan siitä, miltä tuntuu jatkuva pelko siitä, että jää lapsettomaksi. Pelko siitä, että hoidoissa käydään monta vuotta turhaan. Ja se pettymys omaa kroppaa kohtaan :(
Kaverini, jolla tärppäsi ekasta kierrosta, sanoi vauvan synnyttyä, että oletko nyt aivan varma että haluat lapsen, kun "tää on tosi rankkaa ja synnytyskin oli aivan kamala".
Minulle tuli ekan icsin tuoresiirrosta tuulimunaraskaus ja jouduin kaavintaan, kun lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut. Tämän vauvan ristiäiset olivat 2 viikkoa kaavinnan jälkeen. Kaveri kysyi jaksanko istua 450 km/suunta autossa, kun hän haluaisi kutsua minut lohdutukseksi ristiäisiin. Sanoisin että ristiäiset on ehkä viimeinen paikka mihin 4 v lapsettomuuden ja kaavinnan jälkeen haluaisin... Kaikki eivät todellakaan ymmärrä mitä lapsettomuus on...
Voi tsiisus! Ensinnäkin pahoittelut, että olet joutunut kaavintaan. On ollut varmasti rankkaa, että hoidoilla aikaan saatu raskaus ei ole onnistunutkaan.
Tuohon toiseen asiaan ei oikein ole sanoja. Milläköhän tavalla ne ristiäiset olisivat vieneet pois sun ajatukset omasta kaipuusta ja menetyksestä. Huoh :(
Suvi.. Oon niin pahoillani. :,( halaus <3
VastaaPoistaEttä mitä kommentteja. Taasko liikkellä ollu joku ekasta yrityskerrasta tärpin saanut naikkonen. En jaksa ketään sellasta minä ainakaan. On tämä niin perseestä. Koko lapsettomuus. Mullekin just yks päivä sanottiin et "onneksi ihmeitäkin tapahtuu". Niin kenelle? Ei meille ainakaan. Ei lohduttanut tuo toteamus. Joskus mikään ei lohduta.
Voi ei, olen niin pahoillani :(
VastaaPoistaJa voi pyhä perse mikä neuvo, eipä taida neuvonantajalla ihan kaik inkkarit kanootissa olla ku tommosia hoidoissa olevalle laukoo. Mulle synnytykseen pääseminen ois palkinto...
Osanottoni. :( Neuvonantajalla ei tainnut olla omakohtaista kokemusta siitä pelosta, ettei koskaan voisi saada lasta?
VastaaPoistat. soilikki
Kiitos ihanat! <3 Joo eipä tätä lapsettomuuden tuskaa voi kai millään ymmärtää, jos ei itse joudu pelkäämään sitä asiaa, että jää ikuisesti lapsettomaksi. Tämä meidänkin hoito alkoi syyskuun alussa eli kyllä tässä nyt mielestäni saa olla pettynyt. Synnytys ei nyt mielestäni vaan kuulu millään tavalla verrattavaksi tähän lapsettomuuteen. Se kun on se, mihin tässä juuri pyritään.
VastaaPoistaVoi helvetti! Kyllä mulla ainakin on pahempaa ja ahdistavampaa pelkoa ollut se, että ei hoidoissa onnistu ikinä eikä millään, kuin että nyt pelottaa synnytys ja sen komplikaatiot. Tuon laukoja tiiä mistään mitään... Toivon teille niin kovasti onnistumista ja voimia tähän hetkeen <3
VastaaPoistaVoi surku :(. Täällä taustalla jatkuvasti toivon. Ja ihan järkyttävä kommentti. Synnytys tulee olemaan varmasti lastenleikkiä kaiken tämän paskan jälkeen, mitä joudut kokemaan. Ei ole oikein sanoja nyt. Voimia vain toivon ja valonpilkahduksia jostain. <3
VastaaPoistaKiitos teillekin ihanat! <3 Tiedän, että toivotte siellä jossain. Haaveilijalle ihanaa odotusta ja tyttöankalle kvaak <3 :)
VastaaPoistaHuh, mikä kommentti. Olen huomannut, että kaikki eivät vain ymmärrä millaisesta surusta ja pelosta apsettomuudessa on kyse, ja kuinka rankkoja hoidot ovat henkisesti (ja fyysisesti). Mua loukkasi ehkä eniten yhden läheisen ystävän kommentti lapsettomuudesta kertoessani. Hän totesi, ettei jaksa ajatella muiden lisääntymistä, varsinkaan kun maailmassa on niin paljon lapsia vailla kotia ja turvaa. Mitäpä tuohon voisi sanoa... Moni tuntuu kuvittelevan, että adoptio on helppoa ja vaivatonta, ja jokaisen ulottuvilla tuosta vain.
VastaaPoistaLoukkaantumisen sijaan yritän itse ajatella, että kommentoija ei vain ymmärrä koska ei ole omakohtaista kokemusta. Ihmiset eivät varmaan lähtökohtaisesti tarkoita pahaa.
Voimia Suvi, pidän peukkuja että tämä PAS osoittautuisi kuitenkin onnistuneeksi.
Kiitos kommentista <3 Niinpä. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Eivät ihmiset tietenkään pahaa tarkoita, vaan koittavat kannustaa. Mutta sen tosiaan huomaa, ettei ole haisuakaan siitä, miltä tuntuu jatkuva pelko siitä, että jää lapsettomaksi. Pelko siitä, että hoidoissa käydään monta vuotta turhaan. Ja se pettymys omaa kroppaa kohtaan :(
PoistaTiedän täysin mitä tarkoitat. Onneksi asiaa voi jaksaa saman kokeneiden ja samassa tilanteessa olevien kesken. <3
PoistaKaverini, jolla tärppäsi ekasta kierrosta, sanoi vauvan synnyttyä, että oletko nyt aivan varma että haluat lapsen, kun "tää on tosi rankkaa ja synnytyskin oli aivan kamala".
VastaaPoistaMinulle tuli ekan icsin tuoresiirrosta tuulimunaraskaus ja jouduin kaavintaan, kun lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut. Tämän vauvan ristiäiset olivat 2 viikkoa kaavinnan jälkeen. Kaveri kysyi jaksanko istua 450 km/suunta autossa, kun hän haluaisi kutsua minut lohdutukseksi ristiäisiin. Sanoisin että ristiäiset on ehkä viimeinen paikka mihin 4 v lapsettomuuden ja kaavinnan jälkeen haluaisin... Kaikki eivät todellakaan ymmärrä mitä lapsettomuus on...
Voi tsiisus! Ensinnäkin pahoittelut, että olet joutunut kaavintaan. On ollut varmasti rankkaa, että hoidoilla aikaan saatu raskaus ei ole onnistunutkaan.
PoistaTuohon toiseen asiaan ei oikein ole sanoja. Milläköhän tavalla ne ristiäiset olisivat vieneet pois sun ajatukset omasta kaipuusta ja menetyksestä. Huoh :(