Varhaisultra

Tänään oli hartaasti odotettu varhaisultra. Menneenä viikonloppuna tuhruvuoto ja vatsakivut loppuivat ja seuranani ollut järkyttävä etova olokin alkoi laantua. Tietysti sitten ihan maani myyneenä astelin tänään polille ja sanoin M:llekin, ettei kannata odottaa mitään, mulla on huono fiilis tästä.

Siellä se alkio silti taas oli ja nähtiin pieni sykekin. Dopplerilla ei kuunneltu tällä kertaa. Alkio vastasi viikkoja 6+3. Lääkärin laskujen mukaan nyt on 6+4 ja omien laskujen mukaan on 6+5. Sain kehotuksen soittaa neuvolaan. Lapsettomuuspoli jää nyt pois kuvioista.

Lopuksi lääkäri onnitteli meitä kahta suu mutrulla istuvaa myrtsinaamaa. Tämä hoidon onnistuminen ei oikein meinaa mennä jakeluun. Kummallekaan.

<3

Näin tänään pienen läpättävän sydämen ja kuulin pienen jumpsutuksen. Siellä se alkio nyt oli, kaikesta huolimatta elossa.

Tänään vastassa oli eri lääkäri. Hän oli asioista aivan toista mieltä, eikä minun olisi näin pian eilisen jälkeen tarvinnut palata polille ja vielä valmistautuneena johonkin operaatioon. Ei todellakaan näin aikaisilla viikoilla.

Tämän päiväinen lääkäri vielä sanoi, ettei hän osaa kovin hyvin käyttää juuri sitä ultralaitetta, jolla minut ultrattiin, mutta ihan riittävän hyvin hän mielestäni osasi. Kaikki kaavinnat tai lääkkeelliset tyhjennykset peruttiin.

Kiitos teille kaikille silmiä avaavista kommenteista! <3 Ei tässä vuoristoradassa nyt oikein meinaa enää pysyä kyydissä.

Tuomio tuli

Taas on tapahtunut. Pääsin ultraan sovittua aiemmin ja huonoja uutisia tuli. Alkio oli kohdussa, mutta lääkäri sanoi, että normaali raskaus ei ole kyseessä. Sykettäkään ei näkynyt. Siitä suoraan labraan, jossa otettiin viisi putkea verta. Huomenna aamulla menen sairaalaan syömättä ja juomatta. En tiedä yhtään, mitä tapahtuu.

3. HCG-mittaus (pp 20)

Tällä viikolla on taas tapahtunut. Sunnuntaina aloin jälleen vuotaa kirkasta verta. Tiistaina soitin hoitajalle, että mitä tehdään? Eikö mitään voisi tutkia ennen ensi viikkoa? Hän määräsi minut jälleen verikokeisiin. Tällä viikolla on muulloinkin hulahdellut ihan varoittamatta ja sekös vie uskoa entisestään mistään onnistumisesta.

Eilen illalla jouduin soittamaan päivystykseen, kun vasen puoli vatsasta kipuili niin, että se alkoi jo vaivata mieltä. Samalla hulahteli taas sitä verta.

No mutta. HCG oli 22192. Kipuiluun sain ohjeeksi ottaa panadolia.

Olen siis käytännössä vuotanut nyt melkein tauotta kaksi viikkoa ja raskaushormoni se vaan nousee. Kipuilu vaivaa tietysti mieltä, mutta olen yrittänyt rauhoittua ajattelemalla, että endometrioosikin voi ne kivut aiheuttaa. Sitä on nimittäin juuri siellä vasemmalla puolella.

Kun ei vaan helpota

Viikonlopun aikana olen vähän osannut rauhoittua, mutta tänään alkoi taas verinen vuoto. Kuukautiskipuja ei ole, mutta lievää jomottelua/nipistelyä kohdun alueella kylläkin. En tiedä miten ihmeessä pysyn järjissäni sinne ultraan asti.

Normaaliin raskauteenhan ei kuulu veriset vuodot, siitä on aina lähdettävä. Mutta onhan niitä tapauksia paljonkin, joilla raskaus on vuodoista huolimatta ollut kohdussa ja jatkunut normaalisti loppuun asti.

Olin aina mielessäni pohtinut, että jos joskus hoidoilla saadaan jotain aikaan, niin huono tuuri tällä rintamalla ei voi enää jatkua, vaan saisin sitten kokea ainakin normaalin raskauden. Mutta näköjään se menee niin, että kun niitä ongelmia on, niin niitä sitten on!

Seuraava etappi

Lääkäri soitti tänään. Hän piti mitattuja HCG-arvoja oikein hyvinä, mutta toki se minun vuoto pitää huomioida, kun ekassa IVF:ssäkin kävi, kuten kävi. Hoitaja kyllä sieltä taustalta huuteli, että PAS:eissa on normaalia enemmän kaikkia vuotoja.

Lääkäri kyseli voinnista ja oli sitä mieltä, että vappuaattona voisi kokeilla ultrata, jos jotain näkyisi. Sain hädin tuskin vinguttua ajan sen viikon maanantaille. Eli aiemmin eivät ota ultraan, mutta päivystykseen pitää lähteä, jos alkaa taas vuoto, alavatsakivut, pyörrytys tai hartiapisto.

Oikeaa hartiaa mulla pistää nyt koko ajan, mutta laskenko sen nyt sitten endometrioosin oireeksi? Muita kipuja tai vuotoja ei enää ole. Eli näillä näkymin pitää siis odotella vielä yli viikko. Yritin katsoa yksityiseltä puolelta aikaa ultralle, mutta sinne ensi viiikon lopulle nekin ajat menevät. Kai tässä pitää nyt sitten vaan jotenkin sinnitellä.

Lääkäri yritti vielä rauhoitella, että HCG-arvojen perusteella hän ei epäilisi kohdunulkoista, mutta sanoi ymmärtävänsä huoleni ottaen huomioon tuon minun vuotohistoriani. Eli nyt tarvitaan vaan kärsivällisyyttä ja taitoa pitää jalat maassa (tai maan alla).

2. HCG-mittaus (pp 14)

Kävin tänään aamulla taas verikokeissa. Arvo oli noussut hurjasti, se oli 3947. Arvaatteko kuinka paljon pelkään nyt sitä rypäleraskautta?

Turun klinikan lääkäri sanoi, ettei vielä voi päätellä mitään sellaista. Kun sekin mahdollisuus on edelleen, että alkio olisi siirtohetkellä jakautunut kahdeksi.

Edelleen tuhruttelen vähän eli tämä jännitysnäytelmä ei taida loppua ihan hetkeen.

Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, HCG on jotenkin epäilyttävän korkea.