Noniin, lepäsin eilen stressit ja jännitykset pois, kun vihdoin pääsimme alkionsiirtoreissulta kotiin. Ei mennyt ihan putkeen se reissu. Joskus olen jopa pelännyt sitä, että entä jos jotain sattuisi matkalla punktioon tai alkionsiirtoon? Meilläkin on kuitenkin kahden tunnin ajomatka kotoa klinikalle. Tällä kertaa en osannut pelätä mitään...
Olin jotenkin asennoitunut siihen, että meille tehtäisiin siirto vasta ensiviikolla. Hoitajakin puheli pitkästä viljelystä punktiopäivänä. Sain kuitenkin ohjeeksi soittaa kaksi päivää punktion jälkeen, josko siirto tehtäisiinkin kaksipäiväisellä alkiolla. Ja näin sitten klinikalla päättivät perjantaiaamuna, että lähtekää ajamaan vaan! Siirto tehtäisiin reilun parin tunnin päästä.
Äkkiä kimpsut ja kampsut kasaan ja matkaan. Siirtoon pitää mennä rakko täynnä ja olinkin juonut aamulla riittävästi. Vähän ehkä liikaakin, kun tunnin ajon jälkeen totesin, etten kestä klinikalle asti sen kauhean pissähädän kanssa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin pysähtyä P-paikalle ja rämpiä metsään. Matka jatkui muutaman sata metriä P-paikalta, kunnes...kaasupoljin katkesi. Ja siihen jäi auto, keskelle tietä! Kaiken lisäksi sellaiseen kohtaan, ettei sitä voinut työntää mihinkään sivuun, jolloin olisimme päässeet molemmat jatkamaan matkaa taksilla.
Siinä sitten muutama minuutti huudettiin toisillemme tienposkessa, kunnes tajusin tilata sen taksin. Lähdin isolla tilataksilla eteenpäin ja M jäi selvittelemään auton tilannetta. Itse soitin klinikalle, että myöhästyn jonkin verran.
Pääsin perille, taas kauhean pissähädän kanssa. Labratäti, kaksi hoitajaa ja lääkäri siinä sitten alkuun kyselivät, että miten edetään niiden muiden alkioiden kanssa, joita ei nyt siirretä? Päässä pyöri vaan pissahätä ja en varmaan osannut sanoa mitään järkevää. Yhteistuumin päädyimme nopeasti pitkään viljelyyn ja sen tuloksia voin kysellä ensi tiistaina. Siitä sitten siirtoon ja sen teki sama harjoittelija, kuin punktionkin. Toki hän on erikoislääkäri, mutta kokemattomampi noissa hommissa. Ultrattiin ja ultrattiin, katetria sörkittiin kohtuun ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes vihdoin alkio saatiin oikeaan paikkaan. Se oli siis kaksipäiväinen ykkösluokan alkio, mutta solumäärää en huomannut kysyä.
Sen jälkeen pääsin lähtemään paluumatkalle ja sovittiin vielä lääkärin kanssa, että aloitan kortisonit heti samana päivänä.
Taas taksilla linja-autoasemalle ja linja-autolla sitten kotimatkalle. M oli saanut tällä välin auton korjaamolle ja tuli matkan varrelta samaan bussiin. Ehdimme sanoa heipat, kunnes nukahdimme kumpikin lämpimään bussiin ja heräsimme vasta lähellä päätepysäkkiä.
Oli aikamoinen reissu! Nyt olisi puolestaan alkion vuoro ryhtyä vähän hommiin ;)
